Taidemuseon kattoremontti pitää tehdä varoen – pahimmillaan korjaajien ja arvokkaiden teosten välissä oli vain 8 sentin betoniholvi

Turussa korjataan Wäinö Aaltosen taidemuseon vesikattoa. Katolta on poistettu satoja tonneja purkujätettä.

Wäinö Aaltosen museon katolla vastaava mestari Mikko Riski. Kuva: Pirita Fors

Vastaavalla mestarilla Mikko Riskillä on johdettavanaan erikoinen vesikattoremontti, sillä työt pitää hoitaa samalla, kun katon alla on toiminnassa taidemuseo. Rakennustoimisto Laamon tekemä kattourakka ei saa aiheuttaa häiriöitä museovieraille eikä taideteoksille.

”Purkuvaiheessa teimme aamupäivisin ennen museon aukeamista meluavampia töitä ja iltapäivisin vietiin purkujätettä pois. Olemme joutuneet suunnittelemaan korjaustyön tavanomaista tarkemmin, sillä töitä on jouduttu tekemään hissunkissun”, Riski kertoo.

Riskin mukaan vanhassa rakennuksessa on pieniä rakoja, joita on jouduttu tarkkailemaan ja tilkitsemään esimerkiksi timanttisahauksen yhteydessä.

”Veden ja pölynhallintaa on jouduttu miettimään normaalia tarkemmin. Lisäksi olemme pitäneet yllä hyvää keskusteluyhteyttä museoväen kanssa, jotta he ilmoittavat meille heti, jos vettä tai pölyä pääsee museon puolelle. Tarvittaessa töitä on jouduttu keskeyttämään.”

Massiiviset purkutyöt

Vuonna 1967 Turkuun valmistuneen museorakennuksen kattoa on korjattu vaiheittain. Viimeksi muutama vuosi sitten saneerattiin rakennuksen korkeimman osan, veistossalin katto. Tälläkään kertaa korjausbudjetti ei riitä kattamaan koko katon aluetta.

Katto on neljällä eri korkeustasolla, sillä museo suunniteltiin aikoinaan rinnemaaston luontaista kaltevuutta seuraten Aurajoen varteen. Museon suunnitteli arkkitehtitoimisto Irma ja Matti Aaltonen. Myös Wäinö Aaltonen osallistui aktiivisesti suunnittelutyöhön.

”Valmiiksi on jo saatu toimistosiiven katto ja nyt työn alla on näyttelysalien katto”, urakan vastaava työnjohtaja Riski kertoo.

Purkutyöt olivat massiiviset. Katolta on poistettu betonia, vanhaa huopaa, pvc-katetta ja lecasoraa.

”Arvioisin, että purun jälkeen rakennusjätettä on kertynyt satoja tonneja. Ohuimmillaan työntekijöiden ja museon sisätilojen ja taideteosten välissä ei ole ollut kuin kahdeksan sentin kerros betonia. Kun holvia koputtelee, sen kyllä kuulee, että se on erittäin ohut.”

Yllätyksiä ja erikoisia ratkaisuja

Työmaa on katettu varsin suurella sääsuojalla. Vanhat rakenteet purettiin betoniholviin saakka ja sen jälkeen kaikki rakennettiin uudestaan.

”Kun puretaan vanhaa, sieltä löytyy yleensä aina jotain yllätyksiä, joita ei ole voitu ottaa huomioon hankkeen suunnittelussa. Toimistosiiven osassa oli vähäisiä yllätyksiä, mutta ylempänä näyttelytilojen yllä oli sitten enemmän.”

Katto on alunperin ollut huopakatto. Se on aikanaan korjattu ja sen päälle on asennettu ohut villa ja pvc-kate.

Kattoremontissa betoniholvin päälle asennetaan höyrynsulkuhuopa ja sen päälle laitetaan 20 senttiä katolle tarkoitettua eps-eristettä. Kallistukset tehdään lecasoralla. Soran päälle ladotaan kevytbetonilaatat ja niiden päälle asennetaan lopuksi kaksinkertainen kattohuopa.

”Lämmöneristysarvo saatiin tietysti paremmaksi. Kaadot korjattiin ja vesi menee aiempaa paremmin kattokaivoille. Niitä ei siirretty vanhoilta paikoiltaan. Museo odottaa tulevien vuosien aikana suurempaa peruskorjausta, joten nyt korjattiin vain vuotava katto.”

Uudet räystäsrakenteet ovat nyt paremmin tuulettuvat.

”Räystäille tehdään puusta tuulettuva rakenne pellin alle. Pellitykset tehdään kuparista. Uudet on tehty samannäköisiksi kuin vanhat. Vain koko muuttuu hieman, kun alla oleva rakenne on vähän erilainen.”

Paljon muutostöitä

Alimman toimisto-osion uudet kuparit kiiltelevät auringossa. Ne tummuvat muutamassa vuodessa ja muuttuvat vuosien saatossa lopulta vihertäviksi, aivan kuten alkuperäisetkin. Vanhat kuparit kierrätetään romutusliikkeen kautta.

”Toiselta puolelta kupari on vihreä ja toiselta puolelta se on tummunut. Siihen on vaikuttanut varmasti aurinko, tuuli ja ilmasto-olot. Kaikkialta tasaisen vihreäksi se ei kuitenkaan muutu.”

Ylemmällä kattotasanteella vanha kattorakenne on purettu niin ikään betoniholviin saakka. Myös kattoikkunarakenteen ympäriltä on purettu vanhat huovat ja pellitykset, vaikka alun perin ne piti jättää pois korjauksista odottamaan suurempaa saneerausta.

”Se olisi ollut riskirakenne jättää odottamaan tulevia vuosia, sillä sieltäkin löytyi pieniä reikiä. Kun peltimies avasi rakenteen, alta löytyi ongelmia ja ilmoitimme siitä tilaajalle. Teimme muutostyötarjouksen ja se hyväksyttiin.”

Kattoikkunan lautarakenne on peräisin 1960-luvulta. Laudoitus ja kaikki muukin kattoikkunoiden ympäriltä päätettiin purkaa betonipintaan saakka.

”Hankkeessa on tullut aika paljon muutostöitä rakennuksen erikoisuuden vuoksi. Esimerkiksi katolla kulkevat puukuitusementtilevyn alla peltiset ilmanvaihtokanavat. Niiden päältä purettiin noin kymmenensenttinen betonikuori.

”Kävi ilmi, että kuori olikin kelluvan laatan päällä. Kun laatta purettiin pois, kanavan päällä oleva kuori jäi tyhjän päälle kanavan päälle. Nyt kuori muurataan uudelleen ja muurattavaa on kymmeniä metrejä. En tiedä onko se ollut tavanomaista ennen, mutta nyt ainakaan ei tämäntyyppisiä ilmanvaihtokanavarakenteita enää tehdä.”

Kulttuurialan osaoptimointia

Riski pohtii kattokorjauksen lomassa, että kulttuurialan tiukat remonttirahat eivät tuota välttämättä kaikista järkevintä lopputulosta. Museorakennukseen on lähivuosina tulossa suurempi peruskorjaus.

”Ymmärrän resurssien niukkuuden tällä alalla, mutta onhan se ikävää, että joudutaan tekemään laastarointityyppisiä korjauksia eikä voida korjata kerralla kunnolla koko rakennusta.”

Riskiä selvästi hieman harmittaa, että kattoa ei tälläkään korjauskierroksella saada täysin kuntoon. Urakkaraja menee ylimmän museo-osan katon reunalla ja loput katosta korjataan lähivuosina, kun museon korjaukseen saadaan riittävästi määrärahaa.

”Kaikki, jotka ymmärtävät rakentamista jotain, tietävät, että on erittäin hölmöä osaoptimoida näinkin suuria korjauksia ja sääsuojia ja kaikkea mitä tähän kattokorjaukseen liittyy. Seuraavana vuonna sitten kilpailutetaan uusi projekti ja joku kasaa nämä teltat uudelleen. Ymmärrän, että se on rahakysymys, mutta kyllä rakentajan näkökulmasta kannattaisi katto korjata loppuun asti.”

Työmaa on pieni, mutta kattoremontti on ollut Riskille erikoinen urakka.

”Ei tässä ole oikein mitään perinteistä. Hanke on yllättävän monimutkainen. Sääsuojan kiinnityksessäkin oli omat kommervenkkinsä, sillä arkkitehtonisesti arvokkaisiin seiniin ei saanut kiinnittää mitään. Vastapainoilla ja erilaisilla vankoilla virityksillä suoja on saatu pysymään paikoillaan. Myräköissäkin vähän jännitti, että onko suoja aamulla vielä paikoillaan.”

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Taidemuseon kattoremontti pitää tehdä varoen – pahimmillaan korjaajien ja arvokkaiden teosten välissä oli vain 8 sentin betoniholvi”

Jätä kommentti

Viimeisimmät näkökulmat