Helsingin hankkeiden suunnittelusta vastaa WSP:n monialainen suunnittelijajoukko.
Helsinkiin valmistuu tänä vuonna portaat Lauttasaareen, Pihlajistoon, Myllypuroon sekä Mäntymäelle. Seuraavina vuosina ovat vuorossa Alppikylä, Suutarila ja Laajasalo. Lisäksi Herttoniemen nykyiset kuntoportaat uusitaan kokonaan.
Muodonmuutoksen kokee myös porrastreenipaikka Malminkartanossa, kun pääkaupunkiseudun pisimmät portaat uusitaan perustuksia myöten. Jätemäeksikin kutsuttu treeni- ja näköalapaikka avautuu liikkujille heinäkuussa.
”Paitsi että kyseessä ei oikeasti ole jätemäki”, WSP:n geotekniikan asiantuntija Juha Auvinen kertoo.
”Malminkartanon mäki on täyttömäki, joka on vuosien saatossa rakennettu rakennustyömaiden ylitse jääneistä kaivu- ja purkumassoista. Poikkeuksena jätemäkiin, täyttömäet eivät sisällä pilaantunutta maa-ainesta vaan koostuvat pääosin työmailta kuljetetusta puhtaasta ylijäämämaasta. Valtaosa pääkaupunkiseudun virkistyskäyttöön muovatuista mäistä on täyttömäkiä.”
Täyttömäkien multa, savi, hiekka, betoninpalaset ja kivenlohkareet asettavat kuntoportaiden rakentamiselle omat hankaluutensa. Kun maa-aines on epätasalaatuista, perustan suunnitteluun pitää kiinnittää Auvisen mukaan erityistä huomiota.
Suunnittelussa pitää ensin tutkia maaperä ja sen vakaus. Tärkein vaihe on näytteiden ja tutkimusten kairaaminen, jossa kairausvaunua ajetaan rinnettä pitkin ja otetaan näytteitä eri syvyyksistä tai tutkitaan maaperän löyhyyttä kairaamalla. Näin saadaan käsitys siitä, mitä pinnan alla on piilossa.
”Välillä kairauksia ei pystytä tekemään esimerkiksi rinteen jyrkkyyden takia. Maa-aineksen määrittämisessä tukeudutaan silloin mahdollisiin vanhoihin tutkimustuloksiin sekä arkistoista löytyviin tietoihin. Homma on välillä melkoista salapoliisin työtä ja vastaan tulee myös mielenkiintoista tietoa alueen historiasta. Esimerkiksi Lauttasaaren uusien kuntoportaiden paikalla sijaitsi 60 vuotta sitten aktiivisessa käytössä ollut hyppyrimäki.”
Rakennuspohjan kartoittaminen on tärkeää erityisesti routivuuden selvittämiseksi.
Suomen ilmaston suuret lämpötilaerot sulamis- ja pakkasjaksoineen laittavat rinteiden sekalaisen maa-aineksen helposti liikkumaan pystysuunnassa.
”Mitä enemmän maa-aines imee kosteutta, sitä suurempi on sen routivuus. Esimerkiksi savi- ja multasekoitteinen rinne yhdistettynä satunnaisiin kivenlohkareisiin ja betoninpalasiin vaatii huomattavasti enemmän työtä portaiden perustusten suunnittelulta kuin tasalaatuinen ja tiivis perusta. Maa-aineksen routivuus sekä tasalaatuisuus määrittävät perustuksen syvyyden sekä perustamisessa käytettävän perustamistavan.”
Portaiden suunnittelu on silta- ja taitorakennetiimin tehtävä. Ne pitää suunnitella ja räätälöidä paikoilleen: rinteen geometria ja kasvillisuus pitää ottaa huomioon pohjarakenteen lisäksi.
Kävely- ja juoksurytmiä auttaa pitämään yllä oikein suunniteltu askelman nousu ja etenemä. Rinteen kaltevuus asettaa omat ehtonsa askelmille.
”Portaat suunnitellaan eurokoodin mukaan. Hyötykuormana käytetään C4-luokan kansallisen liitteen 3,0 kilonewtonia/neliömetri pintakuorman arvoa. Tilaajalla voi olla myös tarkempia vaatimuksia”, siltasuunnittelija Lasse Törmänen kertoo.
Kuntoportaat ovat betoni- ja teräsrakenteisiin verrattuna kevyehköjä rakenteita, mutta niiden pitää kestää kovaa käyttöä.
”Portaiden ensimmäinen askelma pyöristyy käytössä nopeammin kuin muiden askelmien. Esimerkiksi Lauttasaaressa ensimmäinen askelma on asetyloitu eli käsitelty väkevällä etikkaliuoksella. Se parantaa märän puun kulutuskestävyyttä.”
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kuntoportaat työllistävät silta- ja taitorakennesuunnittelijoita – Helsinkiin yhdeksät portaat”