Monessa arvokohteessa on jo kuivatusputkisto poistamassa kosteusriskejä ja varmistamassa hyvää sisäilmaa

Tommola lähti kehittämään tulilattiaa uuteen käyttöön. Tekesin Lasse Pöyhönen nimittäin totesi Tommolalle, että tulilattia ei tuo paljoakaan uutta uudiskohteiden lämmittämiseen, mutta sen merkitys uusien betonirakenteiden sekä vanhojen ongelmakiinteistöjen kuivattamiseen on iso. Tekes onkin ollut tärkeä Tommolan tutkimushankkeiden tukija.

Vuonna 2018 Tommola luopui tulilattian markkinoinnista uudiskohteiden lämmitykseen kokonaan ja vaihtoi yhtiön nimen Tulilattia oy:stä SafeDrying oy:ksi.

Ensimmäisen ison referenssin yhtiö sai, kun Amos Rex -taidemuseon rakennuttaja tiedusteli, voisiko putkistoa käyttää  valettavien paksujen betoniholvien kuivattamiseen. Se onnistui hyvin, sillä rakenteet kuivuivat holvin päällä olevasta sadevedestä huolimatta kuudessa kuukaudessa siihen valmiuteen, että pintatyöt voitiin tehdä. Ilman kuivatusta kuivumisaika olisi ollut kuusi vuotta.

Isossa sote-keskuksessa menetelmää on käytetty nopeuttamaan ja varmistamaan betonilattioiden kuivuus. Viimeksi SafeDryingissa tutkittiin suuren talotoimittajan perustusratkaisun kosteusriskien poistamista. Kyseessä on paksulla palkilla varustettu betonilaatta, joka pitää saada kuivaksi ennen mattotöitä. Haasteena oli nimenomaan tuo palkin paksunnos.

Tommolaa on usein pyydetty avuksi, kun asuntokauppa on peruuntunut ostajan löydettyä asunnosta kosteusvaurioita. Vanhoissa taloissa ongelmana on usein niiden perustamistapa, jonka takia maaperästä nouseva kosteus pääsee rakenteisiin. Tämä on tyypillistä muun muassa rintamamiestaloissa ja keskustojen kerrostaloissa, joiden kellarit on otettu käyttöön vuosien saatossa. Jatkuvan maaperästä tulevan kosteusrasituksen takia nämä rakenteet eivät pääse kuivumaan. Riskirakenteena voi pitää myös 1980-luvulla yleisesti käytettyä valesokkelia, jonka kuivanapitoratkaisuista Tommola on jo saanut hyviä tuloksia.

Kapillaarisen veden nousun kannalta kriittinen paikka on seinän ja alapohjan liitoskohta. SafeDryingin ratkaisu on tehdä tuohon kohtaan jalkalistan taakse oma kuivanapitokanava, jonka kautta kierrätetään 20-60 asteiseksi lämmitettyä kuivatettua ilmaa riittävällä nopeudella. Näin rakenne saadaan kuivumaan.

SafeDryingin vaihtoehto on tehdä tuohon jalkalistan oma kuivanapitokanava, jonka kautta kierrätetään 20-60 asteiseksi lämmitettyä kuivatettua ilmaa riittävällä nopeudella. Näin rakenne saadaan kuivumaan. Erilaisia kuivatuskanavia on käytössä toistakymmentä eri tarkoituksiin.

Vantaan Myyrmäessä Myyrinkarin asuntokiinteistössä jopa vanhan väestönsuojat paksut betonilattiat saatiin kuiviksi, vaikka laatan alta puuttuu ajan rakentamistavan mukaan eriste kokonaan.

Itse asennustyö on nopea. Esimerkiksi Lempäälän terveyskeskuksessa se tehtiin kastuneeseen seinään viikonlopun aikana, kun vaihtoehtoisessa korjaustavalla laboratoriotilana toimivan huoneen toiminta olisi jouduttu siirtämään puoleksi vuodeksi väistötiloihin.

Kuivana pysymisen varmistamiseksi kosteutta seurataan jatkuvatoimisilla antureilla kuivumisen jälkeenkin ainakin kahden vuoden ajan. Tommola sanoo, että vanhoissa betonirakenteissa anturit toimivat luotettavasti jatkuvatoimisessa mittauksessa, mutta uusissa betonirakenteissa ongelmana on alkalinen kosteus, joka voi väärin toimittaessa hajottaa mittapään.

Anturit paikallistivat kosteuden lähteen

SafeDryingilla on jo yli sata kiinteistöä etäseurannassa. Näistä 13:ssa kuivumisen jälkeen on löytynyt myös sekundäärinen kosteuslähde. Kostumisen syy on voitu paikallistaa jatkuvaseurantaisilla antureilla, ja analysoimalla sitten kastumisen aiheuttaneita olosuhteita.

Reisjärvellä ison kiinteistön seurannassa kuivaksi saannin jälkeen yksi anturi hälytti aina kuusi tuntia sateen jälkeen. Asiaa selvitettäessä huomattiin, että sadevedet menivät ihan sujuvasti rännikaivoon, mutta se olikin kahden metrin syvyydellä irti.  Sade kasteli siksi maanpaineseinää, mistä kosteus siirtyi anturiin saakka.

Lempäälän vanhassa terveyskeskuksessa ongelmia tuotti kastunut maanpaineseinä. Seuranta kertoi, että sen yläosaan sijoitettu anturi kastui sateella, mutta vain silloin, kun satoi etelän suunnasta ja tuuli oli kova. Syypääksi löytyi puolentoista vuoden seurannan jälkeen kynnen kokoinen reikä.

Espoonlahden uimahallissa kastuminen tapahtui aina tiistaina tai torstaina eli siivouspäivän jälkeen. Kemissä alimman kerroksen lattian kastumisen syyksi paljastui kahdeksannesta kerroksesta antennikaapelia pitkin valunut vesi.

Helsingin Liisankatu 7:n kiinteistöön Tommola pyydettiin apuun sen jälkeen, kun kaksi injektointikertaa eivät olleet tuottaneet helpotusta homeongelmaan. Vuonna 1892 valmistuneessa talossa ongelmat keskittyivät 1980-luvulla kellaritilaan tehtyyn asuntoon, jonne vettä valui viereisen kallion pintaa pitkin. Kuivatusputkistolla rakenteet saatiin vuonna 2019 kuiviksi eikä kahden vuoden seuranta ole tuonut esiin yllätyksiä.

Massiivitiiliseinä kuivaksi kuivatusputkilla

”Aluksi emme ymmärtäneet, että menetelmää voi käyttää myös ulkoseinien kuivattamiseen”, Tommola sanoo. Sitä hänen yrityksensä on kehittänyt nyt reilun vuoden ja kohteita alkaa olla jo useita. Jopa koulukorjaus onnistui niin hyvin, että tuloksena oli tyytyväisiä opettajia ja vanhempia eikä koulukorjauksille tyypillistä narinaa.

Rakennusfysiikkaseminaarissa Tampereella SafeDrying esitteli tapausesimerkkinä vanhan tiilitalon seinien kuivattamista kuivatusputkistolla. Kohde on 1900-luvun alkupuolella valmistunut 4-kerroksinen täystiilitalo Helsingin Eirassa. Julkisivurakenteiden puutteiden vuoksi sade oli päässyt kastelemaan merenpuoleista seinää.

Rakennuksen seinät ovat noin 60 cm paksuja massiivitiiliseiniä. Niitä oli yritetty kuivattaa perinteisillä kuivatusmenetelmillä ja sauvalämmittimillä, mutta tulokset eivät vakuuttaneet tilaajaa.

Nyt seiniin tehtiin noin 20 mm syvyyteen urat, joihin sijoitettu kuivatusputkisto rapattiin päältä huomaamattomaksi. Noin 60 sentin jaolla tehty kanavisto koostuu 50 mm halkaisijaltaan olevasta muovisesta, sukitetusta reikäputkesta.

”Putken ulkopinnassa olevalla kankaalla on suuri merkitys kuivumiselle. Kankaan epätasaisen pinnan ansiosta kuivumispinta-ala on huomattavasti suurempi sileään pintaan verrattuna, mikä auttaa kosteuden siirtymistä diffuusiolla kuivattavasta materiaalista kanavistossa puhallettavaan kuivattuun ilmaan”, kertoo hankkeessa mukana oleva Pasi Lehtimäki SafeDryingista.

Kuivatuskanavistoissa kierrätettiin koneellisesti puhallettua, lämmitettyä ja kuivattua ilmaa. Kanavistoon johdetun ilman lämpötila oli 43–50 °C ja suhteellinen kosteus 7–13 % mittausjakson aikana.

Kuivumista tapahtui Pakkasen mukaan kaikissa mittaussyvyyksissä.  Kahden kuukauden mittausjakson aikana 600 mm paksun kastuneen tiiliseinärakenteen suhteellinen kosteus putosi noin 90 % RH tasolta noin 30–40 % RH tasolle 150 mm – 450 mm mittaussyvyyksillä. Etäluettavat anturit ovat kahdella eri korkeudella, jolloin nähdään kosteuskäyttäytyminen myös pystysuunnassa.

Kuivatuskanavisto on asennettu kiinteästi rakenteen sisään, jolloin rakenteen kosteuden uudelleen noustessa se on mahdollista kuivattaa uudelleen liittämällä puhalluksella, lämmityksellä ja ilmankuivaimella varustettu kuivatusyksikkö seinässä kulkeviin kanavistoihin.

Tommola sanoo, että Liisankatu 7:ssä oli yli metrinen tiiliseinä, joka kuivui myös toiselta puolelta, kun kuivatus oli vain toisella puolella. Myös sellainen tiiliseinä, jonka välissä on eristevilla, on kuivunut kuivatusputkiston avulla. ”Kuivatus ulottuu jopa eristevillan toisella puolella olevaan seinän osaan.”

Hän kertoo, että vaikeimmin kuivatettavia tiilirakenteet ovat seinät, joissa on erittäin hyvin poltetut, lasittuneet tiilet, sillä niissä kuivuminen tapahtuu vain saumojen kautta. Niitä vaikeampia ovat vain 1960-1980-luvuilla rakennettujen väestönsuojien betoniseinät, joissa kuivuminen kestää SafeDrying järjestelmälläkin useita kuukausia. Huokoiset lecasora- ja kalkkihiekkatiiliseinät kuivuvat (ja myös kastuvat) helpoiten.

Isoja merkkikohteita kuivatettu kuntoon

Tommolan tukena patentoidulle menetelmälleen on jo iso joukko näyttäviä referenssejä. Kaikkia hän ei voi kertoa, koska tilaajat ovat arkoja kertomaan kiinteistöjensä kosteusongelmista, vaikka ne olisi ratkaistukin. Tällaisia esimerkkejä on Helsingin ydinkeskustassakin.

Ison äskettäin peruskorjatun toimistotalon kellarin kosteutta pidetään nyt kurissa kuivatusputkistolla. Rakennuksen kellarissa on maanpainelaatta, sen päällä hiekkakerros ja pintalaatta. Kaikki seinät, jotka menevät maanpainelaatan alle ovat kosteita. Siksi kuivatusputkistot on vedetty niiden kantavien seinien jalkalistoihin sekä pintalaattaan. Lisäksi myös keskialueella hiekkatäyte pidetään putkistolla kuivana. Primääriongelmana ovat ne rakenteet, jotka menevät perustuksiin saakka, koska sieltä nousee kapillaarista kosteutta.  Muutaman sadan neliön tilasta lähtee pois tynnyrillinen vettä viikossa. Tämä on voitu laskea putkesta poistuvan ilman kosteutta mittaamalla.

Tunnetun ravintolarakennuksen kuivana pysyminen varmistetaan samalla tavalla. Kuivatusta kohdistetaan seinän ja lattian rajaan sekä myös itse seiniin.

Vanhojen arvorakennusten, Kaartin lasaretin ja Marmoripalatsin asuntokohteissa Helsingissä, kuivatusta on käytetty sekä alapohjassa että seinissä. Lasaretissa kuivaustehoa ei saatu Tommolan mukaan kuitenkaan ihan optimaaliseksi, koska Museovirasto ei sallinut urien tekemistä tiiliin vaan kanavat piti jättää pintaan.

Marmoripalatsissa ongelmana oli se, että vaikka tontille oli tehty kalliit louhinnat salaojitusta varten, oli riskinä, että kallion halkeamista pääsisi yhä vettä rakenteiden alle.

”SafeDryinginin kuivatusjärjestelmään päädyttiin myös siksi, että haluttiin nopeuttaa jopa 60 senttiä paksujen kastuneiden tiiliseinien kuivumista”, kertoo HAH yhtiöiden vastaava työnjohtaja Kimmo Lehto.

Koska rakennuksessa on paljon vesieristyksenä aikoinaan käytetyn kreosootin eli kivihiilipien likaamia seiniä, on seinien alaosaan vedetty kreosootin poishionnan jälkeen ensin TKR-pinnoite. Pinnoitteen yläpuolelle tehdään ura, johon kuivatusputkistot vedetään. Niissä on alipaine, jotta haitta-aineita ei kulkeutuisi sisäilmaan. Kuivatusjärjestelmän kohtuullisen järeälle putkistolle on hyvin tilaa lattian alle jäävässä korkeassa tilassa.

Kirkkonummella Masala Arenan remontissa ja laajennuksessa vanhan laatan päälle valettiin uusi laatta, jonka sisällä on kuivatusputket. Ne pitävät myös alemman laatan kuivana.

Paljonko kuivatus sitten maksaa SafeDryingin putkistolla ja laitteilla? Tommola sanoo, että energiaa menetelmä ei kuluta kovinkaan paljoa, sillä siinä ei lämmitetä isoa huonetilaa vaan pelkkää kanavistoon menevää ilmaa. Ilma lämmitetään 20-60 celsiusasteeseen ja ilmavirta pyritään saamaan optimaaliseksi havaittuun viiteen metriin sekunnissa.

”Kuivatusvaiheessa energialasku on alkuvaiheen tehokuivatuksessa kuivatuslaitetta kohden noin sata euroa kuukaudessa ja sen jälkeen enää muutamia euroja kuukaudessa.”

Tommola kertoo, että omakotitalossa kuivatuksen hinta lähtee 10 000 eurosta.

Menetelmän kehittämiseen Tommola on käyttänyt runsaasti tutkimuslaitosten apua. Erilaisia insinööritöitä hän on ollut ohjaamassa jo kymmenkunta ja tuloksia on esitelty Tampereen rakennusfysiikkaseminaarissa vuodesta 2015 lähtien.

Menetelmälle on nyt saatu myös Euroopan laajuinen patentti. Tommola odottaakin tulevaisuudessa sijoittajaa, jonka avulla voisi lähteä viemään menetelmää Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan.

SafeDryingin kuivatusputkisto pääsi kolmen parhaan joukkoon kosteusturvallisen rakentamisen kilpailussa, joka järjestettiin Tampereella 26.-28.10 pidettävien Rakennusfysiikkapäivien yhteydessä.