Kokeile kuukausi maksutta

Muistokirjoitus: Kaupunkisuunnittelun visionääri Pentti Murole oli alan suunnannäyttäjä

Pentti Murole (1934-2021) oli kaupunkisuunnittelun visionääri, konsulttimaailman vaikuttaja ja suunnannäyttäjä seitsemällä vuosikymmenellä.

Pentti Murole Kuva: Auri Häkkinen

Tieto professori, diplomi-insinööri Pentti (Pena) Muroleen äkillisestä kuolemasta Helsingin Pakilassa 12. joulukuuta 2021 tavoitti seuraavana päivänä. Ensimmäinen ajatus oli, että järkälemäinen kaupunkisuunnittelun visionääri ja ystävä on poissa. Kuka nyt kommentoi ajankohtaisia kaupunkisuunnittelukysymyksiä niitä perusteellisesti tutkien, faktoja esittäen ja näkökulmaa laajentaen?

Hän oli 87-vuotias, syntynyt Helsingissä 27. lokakuuta 1934.

Murole oli Suomalaisen yhteiskoulun kasvatteja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1953 tuolloin Nervanderinkadulla sijainneesta koulusta, jossa hänen isovanhempansa olivat vahtimestarina ja keittäjänä.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen alkoivat opinnot Teknillisessä korkeakoulussa, Hietalahden torin vieressä. Hän valmistui diplomi-insinööriksi 1961. Opiskeluaikana Pena otti ensimmäisiä askelia kansainvälistymiseen. Hän oli kesätöissä Madridissa ja Tukholmassa.

Isänsä perinteen innoittamana hän aloitti 1955 harjoittelijana Rautatiehallituksessa ja siitä jäi elinikäinen innostus rautateiden kehittämiseen. Ensimmäinen tuoreen DI:n työpaikka oli Kunnallistekniikka Oy. Pena on kirjoittanut kirjassaan ”Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi!” (2012), että siellä hän omaksui kritiikin byrokratiaa kohtaan.

Pena perusti 1970 Kunnallistekniikan työtovereidensa kanssa Liikennetekniikka Oy:n, joka muutti nimensä vuonna 1992 LT-konsulteiksi.

Hän oli arvostettu kaupunkisuunnittelun visionääri, konsulttimaailman vaikuttaja, ajatusjohtaja ja suunnannäyttäjä seitsemällä vuosikymmenellä. Hän oli monille nuorille oppi-isä, joka antoi sysäyksiä eteenpäin uralla. Tämä koski muidenkin suunnittelutoimistojen kuin LT-konsulttien työntekijöitä. Alan toimittajan työtä tehnyt oppi häneltä, että kaupunkisuunnittelu on monien näkökulmien asia ja kapea-alainen yhteen asiaan tai projektiin tuijottaminen on ”synti”. Penan puheenvuoroja odotettiin seminaareissa, koska hänen tiedettiin tuovan uusia ajatuksia ja näkökulmia mietittäväksi.

Liikennesuunnittelijana työnsä aloittanut piinkova ammattilainen sanoi rohkeasti ja perustellusti mielipiteensä kaupunkisuunnittelusta ja liikennehankkeista läpi elämänsä, kuten myös hänen sukupolvensa arkkitehdit tekivät. Hän haastoi tarpeelliseksi katsoessaan vallitsevaa käsitystä. Joskus hän kyseenalaisti perusteellisesti tutkien tehtyjä ratkaisuja – eikä aina saanut mielipeistään kiitosta.

Suunnitteluratkaisujen pohjan oli aina kaupunkikulttuurinen lähtökohta. Hän paneutui liikenteen ja kaupunkisuunnittelun keskeisiin ongelmiin, kehittämisvirtauksiin ja ratkaisumalleihin ja etsi jatkuvasti kestäviä ratkaisuja kaupunkiympäristöihin. Yksi Penan motoista oli, että vaikka kaupunki on jatkuva prosessi, sen pitää olla joka hetki valmis. ”Kaupunkia ei voi rakentaa niin, että se on vasta 20 vuoden päästä valmis. Sen pitää olla jokaisen lisättävän palan jälkeen, valmis, valmis, valmis”, hän sanoi Rakennuslehden tulevaisuusverstaassa vuonna 1988, kun matkasimme Helsingistä Rovaniemelle. Esimerkkinä jatkuvasti täydentyvästä kaupungista hän piti tuolloin Italian Bolognaa.

Runous, rakkaus ja rohkeus toistuivat hänen puheissaan ja seminaariesitelmissään. Runous, kohti tuntematonta, rakkaus, työ ihmisten hyväksi, rohkeus, olla nöyrä.

Pena teki elämänsä aikana lukemattomia projekteja ja oli mukana myös arkkitehtikilpailujen tekijänä. Metro- ja raideliikenneselvitykset olivat työn ytimessä. Toinen intohimon alue oli kaupunkikeskustojen kehittäminen, joka alkoi hänen osallistuessaan Pietarsaaren syvällisen vuorovaikutusprosessin toteuttamiseen 1980-luvun lopulla.

Hän oli perustamassa suunnittelutoimistojen Devecon-vientiyhtiötä. Yhtiö oli Ekono Oy:n, Maa ja Vesi Oy:n, Paloheimo-Ollila Oy:n, Arkkitehtitoimisto CJN Oy:n ja Liikennetekniikka Oy:n yhteinen pumppu.

Libyasta kehkeytyi viennin suurasiakas aikana, jolloin Suomessa kärsittiin lamasta. Vuosien kuluessa suunniteltiin ja rakennutettiin komeita kongressi- ja hallintokeskuksia sekä Ras Lanufin kaupunki. 1990-luvun alussa Pena perusti toimiston Tripoliin, jossa useat suomalaiset työskentelivät. 2001 Pena myi firmansa WSP:lle.

”Tärkeintä viennissä eivät ole kuitenkaan projektit. Maailmassa projekteja riittää. Tärkeintä on se viisautta kasvattava kommunikaatio, joka syntyy eri kulttuurien välille”, Pena kirjoitti kirjaansa.

Penan karhumaisen, järkälemäisen olemuksen sisälle kätkeytyi lukenut, syvästi sivistynyt, maailman menosta kiinnostunut, eri aloihin perehtynyt ihminen. Hän oli ihmisenä avarakatseinen ja sydämellinen, kiinnostunut tekniikasta, yhteiskunnallisista asioista ja taiteista. Hänellä oli iso ystäväpiiri.

Pena syttyi nopeasti uusista asioista ja ideoista ja haki laaja-alaista keskustelua eri näkökantojen ja yhteiskunnallisten voimakenttien välille. Penan tapaamisia odotettiin ja hänen seurassaan viihtyi. Ripasson äärellä Penan kohtaamisissa oltiin aina hyvällä mielellä, uusia näkökulmia saatiin ja viisastuttiin. Mielenkiintoista oli kuunnella, kun Pena ja keskustelukumppanit provosoivat toisiaan perustelemaan kantansa. Huumoria ei noissa kohtaamisissa puuttunut.

Penan syntymäpäiväjuhlat olivat legendaarisia. 85-vuotisjuhlissa oli parisataa ihmistä ja juhlittava viipyi puolisonsa kanssa tanssilattialla viimeisten joukossa.

Penalle perhe oli elämän tärkein asia. Siihen kuuluivat puoliso Liisa Ilveskorpi, lapset ensimmäisestä avioliitosta, 7 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta, jotka olivat Penalle tärkeitä erityisesti viimeisinä vuosina, sekä Liisan jälkikasvu.

Penan ”Ihmistä ei voi suunnitella, kiveä voi !” -kirja vuodelta 2012 kuvaa suunnittelijan töitä ja yhteiskuntaa kuudella vuosikymmenellä. Se antaa kuvan tekijänsä laaja-alaisuudesta, hänen kotimaisista ja kansainvälisistä töistään, ja sisältää kannanottoja ajankohtaisiin kysymyksiin, henkilö- ja ajankuvia.

Suunnittelutyöt jätettyään ja kirjansa valmiiksi saatuaan hän kirjoitti omaa blogiaan kymmenisen vuotta. Noin 700 blogissa hän tutki syvällisesti kulloisenkin kirjoituksen aihetta ja otti usein asiaan maailmanlaajuisen näkökulman. Pena oli faktojen mies, hän tarkisti aina taustat ja yhdisti ne luovuuteen. Se näkyi myös niissä blogeissa, joita hän kirjoitti elämänsä vaiheilla ammattilehtiin.

Viimeinen oma blogi ilmestyi 9.12.2021, kolme päivää ennen kuolemaa. Hanslankarina kaupunkeja pelastamassa -otsikolla kirjoitetussa blogissa hän muistelee kaupunkien pelastustehtäviä, joissa on ollut mukana. Kirjoitus päättyy lauseeseen: ”Pelastaminen ei ole lasten leikkiä, sillä korkealta rakentamiselta meitä ei taida pelastaa mikään, saatikka että meidät pelastettaisiin Helsingin pakkomielteiseltä kasvulta.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Muistokirjoitus: Kaupunkisuunnittelun visionääri Pentti Murole oli alan suunnannäyttäjä”

  1. Suuret kiitokset tästä muistokirjoituksesta. Penan näköinen, lämmin ja laaja kirjoitus avaa tämän suunnittelijalegendan uraa uusista kulmista. Tunsin Penan (vain) runsaat kaksikymmentä vuotta ja varmasti lukemattomien lailla pidän häntä esikuvanani monialaisen kaupunkisuunnittelun uranuurtajana. Kuuluin myös blogin uskollisiin lukijoihin. Niistä pitäisi jonkun koota kokoelma yksiin kansiin?

    1. Kirjoitus päättyy lauseeseen: ”Pelastaminen ei ole lasten leikkiä, sillä korkealta rakentamiselta meitä ei taida pelastaa mikään, saatikka että meidät pelastettaisiin Helsingin pakkomielteiseltä kasvulta.”

      Pena tuli Koivukylän suunnittelun aikaan tunnetuksi myös lauseesta: kompakti kaupunki on kontaktikaupunki. Pena otti siis monipuolisesti kantaa kaupungin kehittämiseen. Helsingin jatkuvaan tiivistämiseen hän alkoi suhtautua kuitenkin kriittisesti.

      Yksi viimeisimmistä kirjoituksista käsitteli sähköpotkulautoja. Penan mielestä tällaiset uudet kulkumuodot ovat yllättäneet täysin kaupunkisuunnittelijat. Hän kaipasi senioreillekin samanlaisia, mutta turvallisempia, näppäriä tapoja liikkua kaupungissa.

  2. Kiitos Auri Häkkinen muistokirjoituksesta, oli Penan oloinen teksti.
    Itse tutustuin Penaan mennessäni Liikennetekniikka Oy:n hommiin joulukuun 20. päivä 1982.
    Lähemmin tutustuimme toisiimme Libyan suurissa kaupunki-infra hankkeissa 1990 luvulla. Itse asuin Libyassa pysyvästi yli seitsemän vuoden ajan ja Pena vieraili siellä vähintään kerran kuukaudessa, ollen paikalla joskus päiviä ja joskus muutaman viikon.
    Tuona aikana ajoimme suunnittelukohteisiin Sirteen ja Al Jufraan vähintään kerran kuukaudessa, matkaa tuli noin 1200 kilometriä per reissu, eli kymmeniä tuhansia kilometrejä istuttiin vierekkäin autossa pitkin Libyan aavikoita.
    Suomi eli silloin syvää lamaa, mutta Devecon, jonka nimissä noita projekteja tehtiin, teki olosuhteisiin nähden kelpo tulosta. Aina ei ollut helppoa, mutta hengissä selvittiin takaisin kaikki.
    Nyt on suuri persoona, Pena, poissa.

  3. Pena jää historiaan suomalaisen kaupunkisuunnittelun vaikuttavimpana järkäleenä, visionäärinä ja kulttuuripersoonana. Oli valtava etuoikeus saada tehdä hänen kanssaan töitä pienen hetken. Jaksamista Liisalle, Jussille ja suurelle perheelle. Kiitos Auri muistokirjoituksesta.

Vastaa