Kokeile kuukausi maksutta

Kestävä kaupunkikehitys ei saisi jäädä vain kärkihankkeiden varaan

Naapurusto- ja aluehankkeisiin tarvitaan omat hiililaskentatyökalut, joissa hiilipäästöjen rinnalla tarkastellaan monia asioita, kuten luontoarvoja, osallistavaa suunnittelua ja pienilmasto-olosuhteita.

© Tietoa Finland Oy
Kuuntele juttu

Yksittäisten rakennusten hiililaskenta alkaa olla jo rutiinia, mutta rakennuksia varten kehitetyt päästölaskurit eivät toimi laajemmissa kaupunkikehityshankkeissa. Alueiden kestävyyden arviointiin tarvitaan uusia työkaluja.

Kaupunkikehityshankkeissa näköala on aina laaja. Tarkastelu voi koskea useita tontteja tai kortteleita, ja tulevaisuutta pitäisi pystyä ennustamaan jo kaavoituksen yhteydessä.

”Niin sanottu ”naapurustomittakaava” monimutkaistaa monia asioita, niin myös hiililaskentaa”, toteaa Sitowisen kestävän kaupunkisuunnittelun palvelupäällikkö Eero Puurunen.

Mikä päästölaskennassa muuttuu, kun mittakaava kasvaa? Alueellista hiililaskentaa mutkistaa, että huomioon on otettava paljon muutakin kuin rakennusten rakentamisen ja energiankulutuksen päästöt. Tärkeitä päästölähteitä ovat esimerkiksi liikenneratkaisut ja esirakentaminen, kuten louhinta ja maan stabilointi.

”Lisäksi on huomioitava hiilikädenjälkeen vaikuttavat asiat, kuten maaperään sitoutuneet hiilivarastot ja kiertotalouden ratkaisut, jotka voivat kytkeytyä myös rakennusten kestävään purkamiseen. Materiaalien kierto ja uusiokäyttö vaativat monien eri tahojen yhteistyötä”, Puurunen sanoo.

Kun tarkastellaan kokonaisia kaupunkialueita, rakentamisen massa ei kerro koko totuutta.

”Esimerkiksi korkean asuintornin rungolla on matalampaa rakennusta suurempi hiilijalanjälki, mutta jos rakennus sijaitsee joukkoliikenteen solmukohdassa, päästövaikutus voi pienentyä kestävien liikkumisratkaisujen takia.”

Usein kaupunkikehityshankkeissa on otettava kantaa myös siihen, puretaanko rakennuksia uusien tieltä vai säilytetään ja korjataan.

”Yleistyksiä ei voi tehdä, Puurunen korostaa. Esimerkiksi historiallisen rakennuksen purkamisessa tai korjaamisessa hiilijalanjälki on vain yksi päätöskriteeri. – Yhtäläinen paino on esimerkiksi kaupunkikuvallisilla ja kulttuurihistoriallisilla arvoilla.”

Jokaisessa aluehankkeessa on mahdollisuus vaikuttaa

Kaupunkikehityshankkeiden kestävyyden arviointi voi olla riittävän monialaista vain, jos keskustelua käydään yli osasto-, toimiala- ja yritysrajojen.

”Yhteistyötä tarvitaan myös yksityisen ja julkisen sektorin välillä”, Puurunen sanoo.

Riittävän laaja tarkastelu voidaan varmistaa käyttämällä esimerkiksi BREEAM Communities -menetelmää. Sitowiselläkin on työn alla kaksi laajaa BREEAM-hanketta: Tampereen Hiedanrantaa on kehitetty jo vuodesta 2019 asti ja Helsingin Savonkatua Alppilassa noin 1,5 vuotta.

”Näissä hankkeissa kestävyyttä ei lähestytä vain yhdestä näkökulmasta, vaan hiilipäästöjen rinnalla tarkastellaan monia asioita, kuten luontoarvoja, osallistavaa suunnittelua ja pienilmasto-olosuhteita.”

Puurunen toivoo, ettei kestävä kaupunkikehitys jäisi vain suurten kärkihankkeiden varaan. Kaikenkokoisissa hankkeissa voidaan etsiä ainakin yksi asia, joka voidaan tehdä innovatiivisemmin ja paremmin.

Hyviä ideoita vaihtoehdoista voi poimia vaikkapa BREEAM-kriteereistä. Hiilitarkastelut löytävät paikkansa hankkeissa, kun laskentatyö pystytään tekemään riittävän jouhevasti. – Kehitämme koko ajan uusia työkaluja, joiden avulla hiilitarkastelut onnistuvat nopeasti ja ilman laajoja resursseja.

Kaavavaiheen päästölaskentaan uusia työkaluja

Yksi uusista kestävän kaupunkikehityksen työkaluista on Helsingin kaupungille luotu asemakaavojen vähähiilisyyden HAVA-arviointimenetelmä. Sitä on koekäytetty ainakin 20 kaavan ilmastovaikutusten tarkastelussa. Puurusen mukaan taustalla on laajempi kysyntä.

”Suomalaisissa kaupungeissa on suuri tarve oikein kohdennetuille työkaluille, jotka antavat nopeita vastauksia jo kaavoituksen yhteydessä ratkaistaviin kysymyksiin. Rakennusten päästölaskurit ovat kaupunkikehityshankkeisiin aivan liian yksityiskohtaisia.”

Toinen tunnistettu haaste on kulutuspohjaisten ilmastopäästöjen arviointi. Tällä hetkellä kuntien päästöihin lasketaan yleensä vain sellainen tuotanto ja palvelut, jotka tapahtuvat omassa kunnassa. Jos tuotanto tapahtuu muissa kunnissa tai ulkomailla, päästöt jäävät huomiotta.

Sitowisen kehittämällä laskentamallilla päästään kiinni kuntien kulutusperäisiin päästöihin, jolloin ne voidaan huomioida ilmastolupauksissa.”

Sama laskentatapa toimii myös naapurusto- ja korttelitasolla. Tuleehan esimerkiksi betoni yleensä jostain ihan muualta kuin paikan päältä.”

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Kestävä kaupunkikehitys ei saisi jäädä vain kärkihankkeiden varaan”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat