Luksushotelli Grand Hansan työmaa satsaa hiilineutraaliuteen

Helsingin ydinkeskustassa on edelleen tilaa parhaan luokituksen mukaisille uusille hotelleille, jos uutta saa vanhaa kokonaan purkamatta.

Vuodesta 1914 lähtien nykyisessä osoitteessaan Kaivokadun varrella toiminut, arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema Seurahuone sijaitsi alun perin Pohjois-Esplanadi 11:ssä, nykyisessä Helsingin kaupungintalossa. Lindgren oli mukana suunnittelemassa myös vuonna 1910 valmistunutta Uutta ylioppilastaloa. Toinen suunnittelija oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut ja sitä johtanut arkkitehtinainen Wivi Lönn. Yhdessä 1980-luvulla valmistuneen Hansa-talon kanssa nämä kaksi yli satavuotiasta rakennusta muodostavat yli 20000 bruttoneliömetrin laajuisen loistohotellin, joka avautuu kesällä 2023.

Ahtaampaa tonttia Helsingin keskustasta on vaikea löytää: yhdellä sivustalla Mannerheimintie ja toisella Kaivokatu sekä Kaivopiha, liikenne jalan ja autoilla vuorokaudet ympäri kiinni työmaassa, jolla ei mahdu varastoimaan mitään.

”Konalan välivarastosta ja toimittajilta tulee aamuvarhain tavaraa työmaalle ja nosturilla suoraan työpisteeseen. Yhdeksään mennessä on oltava päivän kuormat perillä”, vastaava työnjohtaja Rauno Rahkola Skanskalta kertoo.

Välivarastossa on Rahkolan mukaan riittävästi tilaa nykytilanteessakin, kun on ollut mielekästä aikaistaa hankintoja saatavuuden varmistamiseksi. Toisaalta toimitusajat ovat monille työmaan tarvitsemille erikoistuotteille pitkät silloinkin, kun pandemia tai sotatilanne ei aiheuta ongelmia tehtaille ja niiden asiakkaille.

Grand Hansan työmaalle on jo hankittu arvokkaan interiöörin luomiseksi tarvittavaa parkettia ja keraamisia laattoja Italiasta, vaikka viimeistelyvaiheessa ei vielä ollakaan. Esimerkiksi parketit ja roseteiksi kutsutut seinäkoristeet on pitänyt tilata puoli vuotta etukäteen.

”Kieltämättä ison konsernin edut korostuvat hankinnoissa: että tavaraa varmasti saadaan ja että sitä on mahdollista hankkia riittävän ajoissa”, Skanskan tulosyksikön johtaja Kimmo Annala sanoo.

Hiilijalanjälki alas materiaalivalinnoilla

Aloitteen hotellihankkeesta teki Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama yhtiö Ylva, joka toimii myös hankkeen rakennuttajana. Ratkaiseva käänne idean toteuttamiseksi oli Spondan kanssa tehty kiinteistökauppa Seurahuoneen talosta, joka oli Uuden Ylioppilastalon tavoin linjasaneerauksen tarpeessa. Kiinteistökaupan jälkeen oli mahdollista ja järkevää edetä yhdellä isolla, eri tarpeet yhdistävällä hankkeella.

Rakennuttaja lähti alusta asti toteuttamaan hanketta kestävän kehityksen hengessä. Tämä on konkretisoitunut muun muassa siinä, että materiaalivalinnoissa hiilijalanjäljen minimointi on ollut keskeinen kriteeri, sekä siinä, että työmaa on kohdistanut erityistä huomiota inklusiivisuuteen eli syrjinnän torjumiseen sen kaikissa muodoissa.

”Kaikkiin urakkasopimuksiimme kuuluu inkluusioliite, jonka periaatteisiin kaikki urakoitsijat sitoutuvat. Skanskalla oli itse asiassa valmiina omasta takaa hyvin samansuuntainen arvoja kuvaava dokumentti. Siitä näki, että yritystemme toimintakulttuurit ovat lähellä toisiaan, mikä on tullut osoitetuksi myös käytännössä”, Ylvan rakennuttajapäällikkö Verneri Lehtovirta sanoo.

Lehtovirta kertoo projektille varta vasten kehitetystä hiililaskurista, jonka avulla voi määrittää kunkin materiaalihankinnan ympäristövaikutukset. Laskuri laskee hinnan sekä perinteiselle että vaihtoehtoiselle, vähäpäästöisemmälle tuotteelle, vertaa niiden hintoja ja lisää vertailuun hiilidioksidipäästöjen vaikutukset ekvivalentti hiilidioksiditonni -käsitteen avulla.

Skanska ryhtyi toteuttamaan vähäpäästöisyyden tavoitteita laatimalla materiaalihankinnoistaan top 10 -listan, johon otettiin mukaan kymmenen ympäristön kannalta vaikuttavinta hankintaa. Betonituotteet tulivat listalle luonnollisesti mukaan, ja etusija annettiin niille tarjoajille, jotka kykenevät toimittamaan vähäpäästöistä betonia.

Vaikka kyseessä on tekniseltä kannalta valtaosin korjauskohde, betonin määräkin on työmaalla varsin suuri. Kerroksia tulee kolme lisää, minkä johdosta pilareita on mantteloitava alhaalta ylös asti. Lisäksi rakennetaan uusia hissi- ja porraskuiluja.

”Torninosturin perustuksetkin olivat aika iso valu. Osaan rakenteista valamme vihreää eli masuunikuonaa sideaineena käyttävää betonia. Sen pumppaamisessa on omat niksinsä, sillä tällainen betoni liikkuu letkussa hieman nihkeämmin kuin tavallinen massa”, Rauno Rahkola selvittää.

Tahtituotantoa suojellussa talossa

Hotellihankkeissa on tavallista, että työmaa pääsee hyödyntämään asennuksissa toistuvuusetua ja näin jouduttamaan töiden etenemistä, kun perättäiset identtisinä toistuvat työvaiheet asettuvat oikeaan rytmiin. Grand Hansan työmaalla tätä etua ei ole.

”224 huoneessa on 64 rakennusteknisesti erilaista huonetta. Melkein aina on jokin yksityiskohta, joka poikkeaa kaikista muista – jollei muuten, niin geometrialtaan. Eräässäkin huoneessa on 18 erilaista kulmaa”, Skanskan rakennuspäällikkö Jussi Malmelin kertoo.

Vähäisestä toistuvuudesta huolimatta tahtituotanto tälläkin työmaalla on osoittautunut järkeväksi tavaksi rytmittää työtä ja vähentää työaikahukkaa. Sen edellytyksenä on oikein ja yksityiskohtaisesti laadittu tietomalli.

Tietomalli on puolestaan saatu tarkaksi tarkemittaamalla vanhat rakenteet laserkeilauksen avulla ja lisäämällä malliin uudet rakenteet.

”Kyllä tahtituotanto tarvitsee tietomallin. Sopivaksi tahdiksi on osoittautunut viikko ja vaativissa yksityiskohdissa puoli viikkoa”, Rahkola sanoo.

Vanhan kiinteistön rakenteet saavat kiitosta sekä urakoitsijalta että rakennuttajalta. Yli sata vuotta sitten ”savipellolle Helsingin keskustan reunamille” rakennettu Seurahuoneen talo oli Suomen ensimmäinen teräsbetonisilla lyöntipaaluilla toteutettu rakennus ja on käytännössä painumaton.

Muiden rakennusten osalta ja erityisesti Hansataloon rakennettavien kolmen lisäkerroksen vuoksi siirtymiä ja painumia tarkkaillaan sovituin väliajoin mittaamalla.

Muutenkin kaikki tehdään Rahkolan mukaan tarkasti ja alkuperäisten rakentajien työtä kunnioittaen. Siihen velvoittaa myös se, että kiinteistö on viimeisen päälle suojeltu: mitään ei saisi muuttaa.

”Yhteistyö kaupunginmuseon kanssa on niin pitkää perua, että on suhteellisen helppo löytää yhteisymmärrys. Museoammattilaiset ymmärtävät, ettei toimivaa taloa voi museoida, ja me rakentajat käsitämme suojelun tarpeet”, Jussi Malmelin kertoo.

Kierrätystä ja kunnollista kohtelua

Yksi keskeisistä tavoitteista työmaalla on kierrätysasteen maksimointi. Prosenttiluku on kohtuullisen helppo saada välille 70–90, sillä esimerkiksi betonin ja teräksen kierrätykseen on totuteltu vuosikaudet ja kierrätyskanavat ovat vakiintuneet.

Sen sijaan esimerkiksi muottivaneri- ja muu puujäte päätyy edelleen lähes aina poltettavaksi. Puusta on poistettava naulat, mihin ei vieläkään ole kehitettynä tehokasta teknologiaa.

Jätteen hyötykäyttöasteen tavoite on peräti 98 prosenttia – sivumennen sanoen suurempi kuin työturvallisuutta kuvaava kesäkuinen TR-mittaustulos 94,94 prosenttia. Vakavia tapaturmia työmaalla ei Rauno Rahkolan mukaan kuitenkaan sattunut.

Työntekijöiden asiat ovat tavallista korostetummin esillä myös siten, että yksi rakennuttajan ja pääurakoitsijan yhteisistä tavoitteista on siis inklusiivisuuden edistäminen. Se tarkoittaa, että jokaista tulee kohdella samanarvoisesti sukupuolesta, kansallisuudesta, vakaumuksesta tai muusta yksilöllisestä ominaisuudesta riippumatta. Tähän liittyy myös se, että kaikki työhön liittyvä ohjeistus julkaistaan työmaalla kunkin omalla äidinkielellä. Lisäksi työmaalla on käytössä anonyymi ilmoituskanava, jonka kautta kuka tahansa voi kertoa mahdollisista eettiseen toimintaan liittyvistä rikkomuksista.

Työntekijöiden keskinäisiä klikkejäkään jonkun toisen työntekijän syrjimiseksi ei suvaita. Työmaalla työskentelee sekä ukrainalaisia että venäläisiä työntekijöitä.

”Työmaalla on keskusteltu tilanteesta säännöllisesti, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt”, Jussi Malmelin arvioi.

Rakennuslehti on valinnut Vuoden työmaan 1980-luvun puolivälistä alkaen. Viime vuonna voittajaksi ylsi SRV:n vetämä allianssi ja sen Helsinki-Vantaan lentoaseman T2-terminaalin työmaa.
Työmaakilpailun tavoitteena on paitsi nostaa työmaahenkilöstön arvostusta myös parantaa koko alan osaamista.
Kilpailussa etsitään parhaiten johdettua, vaativaa työmaata, jonka ratkaisut esimerkiksi kosteudenhallinnan, työturvallisuuden, laadun, yhteistoiminnan tai tuotannon tehokkuuden kehittämisen osalta ovat hyviä malleja alalle.

Ehdokkaat esitellään kesä–syyskuun aikana ja voittaja julkistetaan Finnbuild-messujen yhteydessä lokakuun alussa Helsingissä. Voittajan valitsee kokenut asiantuntijaraati.