Lvi-alan työnantajahistoriikki kertoo ihmisistä ja ilmiöistä

”Tämän kirjan valmistelu alkoi heti 90-vuotishistoriikin jälkimainingeissa ystäväni Henri Juvan kanssa, ja aika pian meille vahvistui ajatus, että kirja käsittelisikin historian sijaan ilmiöitä ja ihmisiä. Tavoitteemme oli, että tarjoamme kevyttä luettavaa, jonka voi nauttia sopivissa pätkissä”, Syrjälä kertoo.

Sivumäärästä ei alkuun ollut kunnon käsitystä, mutta arvioissa liikuttiin 150-sivuisessa kirjassa. Lopulta kirja paisui yli 250-sivuiseksi, ja hyvä niin. Yksi syy tähän oli kirjoittajien myötämielinen suhtautuminen hankkeen tiimoilta järjestettyihin kirjoitustalkoisiin.

Kaikkiaan kirjalla on 15 kirjoittajaa allekirjoittanut mukaan lukien. 44 artikkelista valtaosa on kuitenkin Jari Syrjälän kirjoittamia. Hän toimi vuosina 1998–2020 näköalapaikalla LVI-TU:n ja Talotekniikkaliiton sekä niiden edeltäjien toimitusjohtajana.

Hankalinta oli Syrjälän mukaan löytää kirjoittaja kertomaan urakoinnin kansainvälistymisestä. Juttuja kuulemma piisasi, mutta halukkuutta kertoa asioista julkisesti oli niukasti.

Lopulta Olli Lintula suostui, ja häneltä onkin kirjassa neljä tarinaa, jotka valottavat projektivientiä alkaen Lähi-idästä ja Neuvostoliitosta, jotka olivat 1970-luvulla pääasiallisia vientikohdemaita. Kaupan luonne muuttui vuosien varrella melkoisesti ja kaupankäyntitavatkin siistiytyivät, mutta kulta-ajat jäivät taakse ja alkoi paluu arkeen.

Kenties parasta antia kirjassa ovat henkilökuvaukset. Itsestäänselvyytenä voidaan pitää vuonna 2000 edesmenneen vuorineuvos Erkki Toivasen tarinaa Onnisen rakentajana, mutta on mukava perehtyä myös varsinaisten lvi-urakointiyhtiöiden luojien ja rakentajien – kuten Henri Juvan ja Pekka Vehmaskankaan – tarinoihin.

Muista jo menehtyneistä vaikuttajista ja väriläiskistä löytyi onneksi vielä aikalaistarinoita, joten niiden kirjaamiseen oli jo viime hetket käsillä.

Naiset putkiurakoinnissa ovat edelleen enemmän poikkeus kuin sääntö, mutta monet uranuurtajat ovat raivanneet leveän polun seurattavakseen. On ilahduttavaa todeta – myös kirjan tarinoiden perusteella – että naisilla on hyvin ansaittu ja perusteltu paikka osana lvi-yhteisöä.

Isänsä tapaan vuorineuvoksen tittelin saaneen Maarit Toivasen taival ei alkujaan ollut sen enempää siloteltu kuin itsestäänselvyyskään. Erkki Toivanen ei hyväksynyt naisia yritykseensä johtotehtäviin eikä valitettavasti myöskään ehtinyt nähdä, kuinka hienosti hänen tyttärensä Onnisen johdossa lopulta pärjäsi.

Rakennusliiton puheenjohtajan Matti Harjuniemen tekstistä piirtyy selkeä kuva ammattiyhdistysliikkeen roolista ja kehityksestä työnantajien vastavoimana ja luokkataistelun muuttumisesta yhteisten tavoitteiden asetantaan. Hänen kirjoittamansa artikkelin loppuosa sisältääkin tärkeän viestin koko toimialalle:

”Lvi-ala ei kuitenkaan kehity umpiossa. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on vienyt kohti yhteisiä näkemyksiä useissa asiakokonaisuuksissa. Tämä on vaikuttanut myös vaikeimpien työmarkkinakysymysten ratkaisemiseen. Jokainen yhteistyön juonne on tarpeellinen.”