Eduskunnassa puretaan parhaillaan isoa lakiesityssumaa kiihtyvällä kiireellä. Rakentamislain etenemistä ei sen vaikutuspiiriin kuuluvista sidosryhmistä kannata oikein kukaan. Lakiehdotuksen sisään on leivottu myös rakennusten vähähiilisyyssääntelyä, kun asetuksenantovaltuuksia haetaan ilmastoselvityksen nimellä hiilipäästöjen arvioinnille ja samalla niiden raja-arvoillekin. Molemmissa on isoja ratkaisemattomia ongelmia.
Elinkaariarvioinnin kehittäminen uskottavaksi ja vähähiilisyyttä oikeaan suuntaan ohjaavaksi sääntelyn työkaluksi on edelleen pahasti kesken. Tämän paljastavat kommentit, jotka annettiin ympäristöministeriön ilmastoselvityksen asetusluonnokseen jo loppukesästä 2021. Asetusluonnos tuotiin uudelleen lausunnolle loppusyksystä 2022. Se sisälsi edelleen entiset, eri sidosryhmien esiin nostamat ongelmat.
Elinkaariarviointiin liittyvistä merkittävistä epävarmuustekijöistä ilmastoselvitysehdotus ei hiiskahda sanallakaan. Sen sijaan se vaatii tulokset ilmoitettaviksi kahden desimaalin tarkkuudella, kun todellisuudessa ei ole varmuutta edes pilkun vasemmalla puolella olevien lukujen tarkkuudesta. Rakennuksen laskennallinen hiilijalanjälki voi vaihdella saman rakennustyypin sisällä huomattavasti käytettyjen laskentaoletusten mukaan. Eri lähteistä peräisin olevat laskennan lähtötiedot eivät ole yhteismitallisia ja tarkkoja, eivätkä ne sitä koskaan tule olemaan.
Muita laskentatuloksiin vaikuttavia seikkoja ovat eri materiaali- ja rakenneratkaisuihin liittyvät tekniset tekijät, joilla vaikutetaan turvallisuuteen, terveellisyyteen, asumisviihtyisyyteen ja lopulta elinkaarikustannuksiin. Energian käytön osalta nopeasti vähähiilistyvien eri energiamuotojen todellisten päästöjen ja ilmastoselvityksen mukaisesti arvioitujen päästöjen erot näkyvät räikeinä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea perustella rakennustyyppikohtaisten hiilipäästöjen raja-arvojen tieteellistä pohjaa.
Hiilikädenjäljen arviointi epäuskottavaa
Epäuskottavin osa ilmastoselvityksen asetusluonnosta on ilmastohyötyjä esittävän hiilikädenjäljen arviointi. Rakennusteollisuus RT teetti tästä Gaialla selvityksen jo toissa vuonna arvioidakseen, mitä sääntelyn piiriin voidaan uskottavasti tuoda. Puun hiilivarastojen esittämiseen ilmastohyötynä ottivat kantaa tänä vuonna julkaistut puun käytön kestävyyttä arvioineet Suomen ilmastopaneelin ja Syken selvitykset. Ne vahvistivat RT:n johtopäätökset. Samaan aikaan kun Suomen metsien hiilinielut ja -varastot pienenevät, hiilivarastojen esittämiselle rakentamisen hiilikädenjälkenä ja ilmastohyötynä ei yksinkertaisesti ole tieteellistä perustetta.
Suomen ilmastopaneeli toteaa ongelman selkeästi ympäristöministeriön asetusehdotukseen ilmastoselvitykseksi antamassaan lausunnossa. Tilanne on nykyisin Suomen metsien hiilinielun kannalta hälyttävä liian suurten hakkuiden seurauksena. Metsänielut ovat vähentyneet kauas siitä tasosta, jossa niiden pitäisi olla vuosien 2021–2025, 2030 ja 2035 ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Nykyinen laskentaperiaate johtaisi lopputulokseen, jossa kotimaista puurakentamista kannattaisi lisätä Suomen ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Tämä on väärä johtopäätös, jonka Suomen ilmastopaneeli on julkaisussaan 4/2022 osoittanut.
Kotimaisten hakkuiden lisääminen kotimaiseen puurakentamiseen pienentää huomattavasti enemmän metsien hiilinielua kuin sillä saadaan fossiilisia päästöjä alas vähintään seuraavan 100 vuoden aikana. Tämä ero on erityisen suuri seuraavina vuosikymmeninä, kun Suomi pyrkii täyttämään EU:n ilmastotavoitteet ja Suomen hiilineutraaliustavoitteet.
Tiede ja aika ajaneet ehdotetun hiilisääntelyn ohi
Edellä esitetyn ongelman poistamiseksi Suomen ilmastopaneeli esittää, että puutuotteiden hiilivarastosta pitäisi alkutilanteesta vähentää kyseessä olevan tuotteen osuus hankinta-alueen viimeisen tilaston osoittamasta hiilinieluvajeesta. Hankinta-alueena olisi koko maa, jolle esimerkiksi EU:ssa on omat maakohtaiset metsänielutavoitteensa. Tähän tulisi kehittää yksinkertainen kaava, jonka laadinta- ja hyväksyttävyysprosessi on pikaisesti käynnistettävä. Tällä on vaikutuksia myös hiilijalanjäljen arviointiin.
Tiede ja aika ovat yksinkertaisesti ajaneet nyt ehdotetun hiilisääntelyn ohi. Ehdotus kaipaa pikaisen tiedepohjaisen päivityksen tullakseen yleisesti hyväksytyksi. Tätä vaatii jo Suomen itselleen asettama tavattoman vaativa hiilineutraaliustavoite, jota sääntelyn tulisi uskottavasti tukea. Samaa vaativat eri vapaaehtoiset ympäristöluokitukset ja jatkossa myös EU-taksonomia.
Kirjoittaja on Rakennustuoteteollisuus RTT:n ympäristö- ja energiajohtaja
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Asiantuntija: Ympäristöministeriön hiilisääntelyehdotus kaipaa tiedepohjaisen päivityksen”
Ihan totta: ”Tiede ja aika ajaneet ehdotetun hiilisääntelyn ohi”.
Tämä tilanne osoittaa, miten vääriksi osoitetut uskomukset ja virkahenkilöiden päähänpinttymät ohjaavat ikävä kyllä edelleen yhteiskuntaan todella merkittävästi vaikuttavan lainsäädännön kehitystä, faktojen sijasta. Ja kyseessä on vieläpä yhteiskuntaan todella merkittävästi vaikuttavasta säädöksestä, ei mistään nyanssista.
Sähköautojen valmistaminen aiheuttaa enemmän CO2e-päästöjä, kuin sähköautoilu kykenee kumoamaan elinkaarensa aikana.
– Eli sähköautoilla kannattaa ajaa, kunhan sitä ei valmisteta Suomessa.
100 vuoden tarkastelujaksolla kotimaisten metsien hakkuista aiheutuvan hiilinielun pienentymisen haitat ovat suuremmat kuin puurakentamisella saavutettavan fossiilisten päästöjen pienentymisen hyödyt.
– Eli puusta kannattaa rakentaa, kunhan se tehdään tuontipuusta.
Keskenään hyvin erilaiset ongelmat, mutta molemmissa on kysymys siitä, että mihin taseraja asetetaan:
– Ajetaanjo sähköisillä tuontiautoilla, jolloin niiden käytönaikaiset hyödyt saadaan täysin täällä, mutta haitat eli valmistuksen päästöt rasittavat niiden lähtömaata?
– Rakennetaanko tuontipuusta, jolloin puurakentaminen alentaa fossiilisia päästöjä täällä, mutta hakkuiden myötä pienentyvät hiilinielut vaikuttavat rajan takana.
Melkoista itsepetosta vain ajatella omaa napaa, eikä nähdä / käsitellä kokonaisuutta.