Rakennusalan konkari huolestui Ara-tuotannon rajusta jarrutuksesta – ”Toivottavasti ei tehdä liian hätäisiä päätöksiä”

Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen analysoi rauhalliseen tapaansa rakennusalan ja johtamansa yrityksen tilannetta Espoon Tapiolassa sijaitsevassa toimistossa. Paikka on osuva, sillä juuri Tapiolaan rakentamaan Heikki von Hertzen ja kuusi kansalaisjärjestöä säätiön perustivat vuonna 1951.

Nyt Asuntosäätiö on Suomen neljänneksi suurin asuntorakennuttaja noin 200 miljoonan euron liikevaihdolla. Se omistaa noin 18 000 asuntoa.

Kankainen on katsonut rakentamista vuosikymmeniä niin urakoitsijan kuin kiinteistönomistajan vinkkelistä. Asuntosäätiöllä menee numeroiden valossa hyvin, mutta talouden ja rakentamisen lähitulevaisuuden näkymät ovat epäselvät.

”Koronasta selvittiin hyvin, mutta seuraavan vuoden jakso on sumun peitossa”, Kankainen arvioi.

”Toivottavasti ei tehdä liian hätäisiä päätöksiä”

Uudistuotannossa Asuntosäätiö tavoittelee 400 asunnon aloitustahtia vuodessa. Viime vuodet on jääty sen alle, ja tämän vuoden arvio on 300 aloitusta. Osa tuotannosta juuttuu Aran hintaraameihin, osa hankkeista lykkääntyy esimerkiksi kaavoitus- tai rakennuslupasyistä.

Urakkahintojen hyväksyttävästä tasosta on ollut Kankaisen mukaan kovaa vääntöä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) kanssa. Hän on arvostellut aikaisemminkin virastoa liian tiukasta linjasta.

”Välillä kohteiden hyväksyntä on hyvin pienistä marginaaleista kiinni”, hän harmittelee.

Kankaista huolestuttaa se, että Ara-tuotannossa painetaan nyt kustannussyistä liian kovasti jarrua. Hän muistuttaa asuntohankkeiden pitkästä kestosta. Jos kohde käynnistetään ensi vuoden alussa, asukkaat muuttavat sisään vasta kesällä 2024.

”Nyt mietitään liikaa juuri tämänhetkistä tilannetta, kun pitäisi katsoa pitkäjänteisesti eteenpäin. Ara-asuntoja käynnistyy tänä vuonna todella vähän tarpeeseen nähden.”

”Toivottavasti nyt ei tehdä liian hätäisiä päätöksiä tuotannon pysäyttämisestä. Hankkeita ei pitäisi pysäyttää ihan kevyillä perusteilla, silloin ollaan entistä pahemmassa jamassa. Pitäisi miettiä kokonaisuuksia, ja maailmaa kahden vuoden päästä, kun kohteet valmistuvat. Korot voivat olla silloin matalammalla tasolla.”

Omavastuukorkoa pitäisi pudottaa

Asuntosäätiöllä ei ole ollut viime aikoina urakkakilpailuja. Kankaisen tuntuma kuitenkin on, että rakennusliikkeiden tarjoushalukkuus on lisääntynyt ja että niin urakoiden kuin raaka-aineiden hinnat ovat laskussa.

”Nyt urakkahinnat eivät karkaa käsistä. Tuntuma on, että tarjouksia saa ja hinnat ovat sellaisia, että niitä kehtaa Aralle esittää”, Kankainen sanoo.

Korkojen nousu vaikeuttaa Ara-kohteiden käynnistämistä. Nollakorkoon verrattuna nykyinen korkotaso nostaa useilla euroilla laskennallista lähtövuokraa.

Kankainen ehdottaa, että uudessa korkotukilaissa olevaa 2,3 prosentin omavastuukorkoa alennettaisiin väliaikaisesti. Se auttaisi Ara-kohteiden käynnistämistä.

”Valtion pitäisi turvata kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisen jatkuvuus. Ne ovat tärkeitä työvoiman saannin turvaamiseksi. On kuitenkin pidettävä huoli, ettei rakenneta ylikalliita asuntoja.”

Grynderit ovat jo ottaneet yhteyttä

Asuntosäätiön nykyinen tuotanto on valtaosin asumisoikeusasuntoja, mutta pääkaupunkiseudulla on rakenteilla myös pitkän korkotuen vuokra-asuntoja. Yksi hintasäännelty hitaskin on suunnitteilla. Gryndiä oli aikaisemmin 1–2 hanketta vuodessa, mutta koronan aikaan hankkeita ei ole käynnistetty.

”Vahvuutemme on, että voimme rakennuttaa suhdanteista riippuen eri hallintamuodon asuntoja.”

Asuntokaupan vaikeuduttua rakennusliikkeiltä on jo tullut kyselyjä, ostaisiko Asuntosäätiö gryndikohteita vuokra-asunnoiksi. Kehyskunnissa menettely voisi Kankaisen mukaan olla mahdollista.

”Keskusteluja on käyty, ja haluamme tutkia hankkeita. Pääkaupunkiseudulla ja Tampereen keskustassa omistuskohteiden muuttaminen tukituotannoksi kaatuu kalliisiin tonttihintoihin. Saattaa myös olla, että alueilla ei enää voida tehdä lisää vuokra-asuntoja esimerkiksi kaavasyistä.”

Uusi omistustuote kiinnostaa

Aran ylijohtaja Hannu Rossilahti on esittänyt, että alettaisiin rakentaa yhteiskunnan tukemia, kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Sellaista tuotantoa ei nyt ole, kun omistusaravien tekeminen aikanaan lopetettiin. Pohjola Rakennuksen Juha Metsälä esitteli äskettäin yhtä omistustuotannon mallia.

Kankaista uusi tuote kiinnostaa.

”Jos tuettu omistustuotanto tulee mahdolliseksi, tutkimme sitä. Aika voisi olla nyt kypsä, toivotan omistusaravat tervetulleiksi.”

Vuokra-asuntojen tarjonnan lisääntyminen näkyy myös Asuntosäätiöllä asuntojen tyhjäkäynnin lisääntymisenä. Asumisoikeusasunnoissa vaihtuvuus on selvästi pienempää kuin vuokra-asunnoissa.

Peruskorjausta Asuntosäätiöllä on paljon. Siinäkin riittävän volyymin saaminen on ongelma.

”Jos uudispuolella ei käynnisty hankkeita, niin asuntoja ei vain synny. Mutta jos ei korjata, korjausvelka kasvaa koko ajan ja tulevat korjaukset vaikeutuvat”, Kankainen sanoo.

”Tule Hakalle töihin”

”Sukurasite”, Kankainen vastaa kysyttäessä syytä rakennusalalle päätymiseen. Hänen isänsä ja äitinsä olivat rakennusmestareita, ja kun kolmesta siskosta ei kukaan ryhtynyt rakentajaksi, osa lankesi perheen pojalle. Tie vei rakennusinsinöörin opintoihin Vaasaan.

Ensin hän toimi runsaat kolme vuotta rakennesuunnittelijana Insinööritoimisto Magnus Malmbergilla, mutta sitten setä houkutteli Suomen suurimman rakennusliikkeen Hakan palvelukseen vuonna 1989.

”Tule Hakalle töihin, se on varma työpaikka. Täällä voit olla vaikka eläkeikään asti”, Kankainen muistelee setänsä sanoneen.

Elämänmittaista uraa Hakassa ei tullut, sillä yhtiö teki konkurssin vuonna 1994.

Vaikka ura Hakassa jäi lyhyeksi, Kankainen on tehnyt rakennusalalla monipuolisen uran. Hakasta hän meni asuntojen omistajapuolelle TA-Asumisoikeuteen, mutta palasi taas rakennusliikepuolelle, YIT:n palvelukseen. ”Halusin nähdä vielä rakennusliikkeen näkökulman.”

Kiinteistöjen omistuspuoli vei kuitenkin voiton rakennusliikkeistä. Ensin Kankainen toimi VVO:ssa (nykyinen Kojamo), ja sitten oli vuorossa Asuntosäätiö vuonna 2011.

”Olen aina vannonut yhteistyön ja yhdessä tekemisen nimeen. Aikaisemmat työt loivat minulle hyvät verkostot.”

Monipuoliset työt ovat pitäneet alalla

”Olen päässyt tekemään monenlaista työtä, muun muassa asuntojen, talojen ja alueiden hankesuunnittelua sekä kiinteistöjen ylläpitoa ja työskentelyä asukkaiden kanssa.”

”Ala vie mukanaan. Olen paljon tekemisissä yhteistyökumppaneiden, virkamiesten ja asukkaiden kanssa. Harvassa työssä pääsee tapaamaan yhtä paljon ihmisiä”, Kankainen sanoo.

Asuntosäätiössä Kankainen on nähnyt yrityksen rajun kasvun. Henkilömäärä on noussut 30:stä 140 henkeen ja asuntojen määrä 2000 kappaleesta 18000 asuntoon.

”On mahtavaa nähdä kehitys. Tänne on tullut paljon uutta nuorta väkeä, josta saa itsekin uutta virtaa. Joka aamu on mukava tulla töihin, talon sisällä ja ulkopuolella tapahtuu niin paljon uutta.”

Virtaa Kankaisella onkin riittänyt. 65-vuoden eläkeikä täyttyy vuonna 2025. Vielä senkin jälkeen hän aikoo toimia alan parissa.

”Osoitus pitkäjänteisestä työstä”

Kankainen valittiin vuoden rialaiseksi RIA:n liittokokouksessa 26.11. Tunnustus on hänelle iso asia.

”Onhan se hienoa saada, se on osoitus pitkäjänteisestä työstä. Monessa olen saanut olla mukana. Ensimmäisessä työpaikassa rakennesuunnittelijana en arvannut, mitä pääsen vielä tekemään”, Kankainen sanoo.

Vuoden rialainen -palkinto myönnetään liiton jäsenelle, joka edustaa merkittävällä tavalla valtakunnallista tai paikallista ”rialaista” osaamista. Huomiota kiinnitetään työkokemukseen, yhteistyökykyyn ja tapaan hoitaa vaativia projekteja.

RIAn liittohallitus korostaa vuoden rialaisen valinnan perusteluissaan, että Kankainen on saavuttanut esimerkillisellä johtamisellaan haasteellisessa työssä kaikkien yhteistyökumppanien ja työntekijöiden luottamuksen sekä arvostuksen. Kankaisella on vastaus, miten siinä onnistuu.

”Olemalla oma itsensä, eikä teeskentele mitään. Yrittää tehdä parhaansa ja pitää sanansa, niin luottamus säilyy.”

”Kun haluaa kehittää jotain, täytyy asioita miettiä toistenkin osapuolten kannalta. Niin saa hankkeita eteenpäin.”

Vuoden rialaisen valinta julkistettiin RIAn liittokokouksessa 26.11. Kokouksessa Tommi Luukkonen valittiin RIAn puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle.