Suomen vaativin katuremontti alkaa – Jättimäinen saneeraus myllertää Helsingin

Suomen suurin katu-urakka pääsi vihdoin tällä viikolla käyntiin, kun Mannerheimintien yltä alettiin poistaa raitiovaunujen ajolankoja.

”Seuraavan parin viikon aikana otamme niin sanotusti työmaan haltuun ja teemme liikennejärjestelyjä”, pääurakoitsija VM Suomalaisen vastaava mestari Ville Piironen sanoo.

Mannerheimintien peruskorjauksen ensimmäisessä vaiheessa liikenne siirretään Eduskuntatalon puoleisille kaistoille Postikadun ja Oopperatalon välisellä matkalla. Kumpaankin suuntaan on yksi kaista käytössä, ja tien itäpuoli raitiovaunukiskot mukaan lukien on työmaa-aluetta. Työt länsipuolella alkavat vaiheittain, kun ensimmäisen puolen työt etenevät.

”Tavoitteena on, että syksyllä 2024 siirryttäisiin toiseen vaiheeseen”, projektinjohtaja Antti-Juhani Lehtinen Helsingin kaupungilta sanoo.

Toinen vaihe yltää Oopperan risteyksestä Runeberginkadulta Reijolankadulle. Kokonaisuudessaan hankkeen on tarkoitus valmistua vuoden 2025 loppuun mennessä.

Mannerheimintien peruskorjausta on valmisteltu pitkään, ja se on herättänyt ennakkoon paljon kiinnostusta ja kauhistelua urakan jättimäisyydestä. Lehtisen mukaan osin aiheetta.

”En halua vähätellä urakan haastavuutta, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että suurilta osin tämä on kunnallistekninen urakka, joita on tehty vuosia kantakaupungin kapeilla kaduilla. Tässä ei ole mitään mystistä, vaan tämä on ihan perustyötä”, hän sanoo.

Heti perään tuleekin ensimmäinen mutta. Paikka on liikenteellisesti keskeinen Helsingin sisääntuloväylä ja yksi Suomen vilkkaimmista kaduista. Sen sulkeminen työmaaksi yli kahdeksi vuodeksi näkyy ja tuntuu väistämättä kaikkien arjessa.

”Se vaatii aivan hirveästi järjestelyitä. Kaikilla projektin osapuolilla on ollut kädet täynnä työtä. Varsinkin viestinnän merkitys korostuu tällaisissa hankkeissa, ja sen eteen on pitänyt tehdä ihan valtavasti työtä, joka ei oikeastaan näy rakentajille”, Lehtinen sanoo.

Tiivistettynä peruskorjauksessa tehdään tämä: katu avataan, kunnallistekniikka ja kaapelit vaihdetaan, katu suljetaan ja sen pintarakenteet sekä raitiotiekiskot rakennetaan uudestaan.

Noin 2,6 kilometrin matkalle mahtuu silti muutama hieman hankalampi paikka.

Ensimmäisen haasteen kimppuun päästään heti urakan alkumetreillä, kun pyöräbaanan ylittävää siltaa aletaan purkaa. Tarkoitus olisi purkaa ensin sillan itäpuoli ja korvata se uudella, minkä jälkeen siirrytään länsipuolelle.

”Pyrimme toimimaan näin, mutta silta on niin vanha, että meillä ei ole tarpeeksi lähtötietoja. Todellisuus paljastuu vasta, kun siltaa aletaan purkaa”, Piironen sanoo.

Silta on yksi kaupungin vanhimpia yhä käytössä olevia. Se rakennetaan täysin uusiksi ja modernit kestävyysvaatimukset täyttäväksi, mutta verhoillaan vanhoilla kivillä ja sen ulkonäkö säilyy ennallaan.

Sillan tuottamiin yllätyksiin on varauduttu siten, että toimintatavat eri vaihtoehdoille on päätetty etukäteen. Lisäksi suunnitteluresurssien riittävyys on varmistettu purkutöiden ajaksi.

”Näin meillä on resurssit tehdä muutoksia, jos niille ilmenee tarvetta”, Piironen sanoo.

Juuri lähtötietojen puute on keskeinen ongelma vanhoja katuja saneerattaessa. Tähän ongelmaan törmättiin esimerkiksi muutaman vuoden takaisessa Hämeentien peruskorjauksessa.

Katujen alla saattaa olla rakenteita, joista ei ole tietoa, tai siellä voi olla kalliota, jota joudutaan louhimaan. Putkien ja kaapeleiden sijaintitiedot eivät välttämättä pidä paikkaansa, ja ne saattavat tehdä odottamattomia mutkia. Hämeentien peruskorjauksessa nämä tekijät aiheuttivat isoja ongelmia.

”Pyrimme tietysti ennakkoon peilaamaan kaapelit, vesijohdot ja viemärit, mutta ihan taatusti siellä hajoaa tämän hankkeen aikana jotain. Vaikka miten varovasti kaivaisi putkea pitkin, on silti riski osua johonkin”, Piironen sanoo.

Työmaa-alueen laidalla sijaitsevat muun muassa Kiasma, Musiikkitalo, Eduskuntatalo, Finlandia-talo ja Kansallisooppera. Niiden edustajat ovat olleet huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos putki hajoaa.

Piirosen mukaan tähän voi varautua kahdella tavalla. Sulkujen paikat ja mahdollisuudet suluttaa putket on selvitetty etukäteen.

Vesiputkiin liittyy hankkeen toinen jännitysmomentti. Mannerheimintien alla kulkee Venäjän vallan alla rakennettu Suomen vanhin yhä käytössä oleva vesijohto, joka korvataan hankkeen aikana uudella. Sen halkaisijaa ei tiedä kukaan, ei myöskään sitä, voidaanko se suluttaa.

”Kukaan ei tiedä, pitääkö tulppa esimerkiksi tilata mittatilaustyönä ulkomailta”, Piironen sanoo.

Tähän liittyy myös yksi hankkeessa tunnistetuista riskeistä, johon osapuolet eivät oikeastaan voi vaikuttaa. Se on materiaalien saatavuus.

”Hankkeessa tarvitaan isoja teräsrakenteita, jotka tietenkin yritetään saada tilattua mahdollisimman nopeasti”, Piironen sanoo.

Näiden mahdollisesti jälkeensä jättämien pilaantuneiden maa-ainesten määrä ja laatu eivät ole tiedossa.

”Kun teemme koekuoppia, selviää, mitä siellä on ja mitä aineita on käytetty”, Lehtinen sanoo.

Vasta tutkimusten myötä selviää, mihin mahdolliset pilaantuneet maa-ainekset voidaan toimittaa ja miten ne pitää huomioida työskentelyssä. Lisäksi tässä yhteydessä pitää myös päättää, missä laajuudessa pilaantunut maa-aines pitää poistaa.

”Jos maassa oleva myrkky on kovinkin vahvaa, voidaan joutua tilanteeseen, jossa maa-ainesta pitää poistaa, vaikka se ei olisi kaivutöiden tiellä”, Piironen sanoo.