Kokeile kuukausi maksutta

Rakentamisen tulevaisuus vaatii älyä – Kestävän kehityksen asiantuntijan mukaan se vaatii uutta ajattelumallia

Ilmastonmuutos, kiertotalous, energiatehokkuus, SRI, EPBD. Rakentaminen vilisee termejä ja uusia vaatimuksia, joista kaikki tähtäävät periaatteessa samaan lopputulokseen, mutta hyvin eri keinoin. Yksi parhaimmista keinoista olisi älyn lisääminen niin rakennuksiin kuin itse rakentamiseenkin.

Ramboll Mika Kovanen
Kuuntele juttu

Mikä on rakentamisen tulevaisuus ja mikä rooli rakennusten älykkyydellä on? Rambollin talotekniikkasuunnittelun kestävän kehityksen päällikkö Mika Kovanen näkee rakennusten merkityksen tulevaisuudessa erityisen tärkeänä, sillä ne kuormittavat ympäristöä, mutta tarjoavat myös merkittäviä mahdollisuuksia leikata tätä kuormitusta.

”Rakennettu ympäristö tuottaa 55 prosenttia päästöistä, rakennukset ja rakentaminen 30 prosenttia. Tällöin resurssitehokkuus, liikakulutus ja monimuotoisuus ovat haasteita, joihin meidän pitäisi vastata jokaisessa hankkeessamme”, Kovanen sanoo.

Hänen mukaansa ilmasto- ja ympäristökriisi ovatkin suunnittelun ja muotoilun kriisejä. Kyse on siis siitä, miten teemme asioita, ja erityisesti, miten suunnittelemme rakennuksia ja maankäyttöä sekä käytämme maata.

”Jenkkien kapinan vastaisen toiminnan kenttämanuaalissa kuvataan, että planning eli suunnittelu on ongelmanratkaisua ja design eli muotoilu on ongelmanmäärittelyä.”

”Kun lähdemme suunnittelemaan rakennuksia, niin teemme itse asiassa suunnitelmia siitä, miten ratkaisemme ongelmia. Mutta saattaa olla, että emme ole määritelleet ongelmia, joita ratkaisemme, vaan teemme asioita niin kuin aina ennenkin.”

Kovasen mukaan käytännössä kyse on siitä, lähdemmekö optimoimaan vai disruptoimaan (disruptio – englannin sanasta disruption eli häiriö) rakennusalaa. Yksi disruptiivinen ajattelumalli on regeneratiivinen eli uudistava suunnittelu. Se liittyy vahvasti rakennusten älykkyyden kasvattamiseen.

Perinteisestä rakentamisen mallista on siirryttävä uudistavaan rakentamiseen

”Meidän pitäisi siirtyä perinteisestä rakentamisesta voimakkaasti kohti nettopositiivista, regeneratiivista kehittämistä. Eli maksimoida rakennushankkeen positiivisia vaikutuksia ja nähdä rakentaminen osana isompaa kokonaisuutta”, Kovanen kertoo.

”Perinteisellä tekemisellä täytämme rakennusmääräysten vaatimukset ja minimoimme rakentamisen negatiiviset vaikutukset. Sen keskeiset elementit ovat: talotekniikka on suunniteltu geneerisille käyttäjille, rakennukset ovat vain energian kuluttajia, materiaalit ovat uusia ja rakennuksen kestävyyttä mitataan tarkastuslistatyyppisillä sertifikaateilla.”

Tässä mallissa rakentamisen liiketoimintamallit keskittyvät investointikustannusten vähentämiseen ja projektivaiheessa prosessitehokkuuteen, eikä siinä mietitä rakennuksen elinkaarta.

”Regeneratiivisuus rakentamisessa voisi olla sitä, että maksimoimme ihmisten, luonnon ja paikallisen yhteisön hyvinvoinnin. Siinä yhteydessä rakennus nähdäänkin osana kokonaisia toimintaverkkoja, joissa rakennukset huomioivat käyttäjiensä tarpeet.”

Rakennukset ja niissä käytettävät materiaalit olisi kierrätetty ja rakentamisen liiketoimintamalleissa mietittäisiin arvon tuottoa käyttäjille ja yhteisölle koko rakennuksen elinkaaren aikana. Tällaiset rakennukset olisivat myös keskeinen osa energiamarkkinoiden ja digitaalisten palveluiden toimintaverkkoja sekä energian tuotannon ja kuluttamisen aktiivisia osapuolia.

Älyvalmius avaa rakennusten tulevaa roolia osana energiaverkkoa

Nämä elementit tulevat hyvin esiin myös älyvalmiusindikaattorin kautta (SRI eli Smart Readiness Indicator). Rakennuksethan ovat tähän asti olleet energian kuluttajia ja niiden tarvitsema energia on tuotettu voimalaitoksissa ja lämpökeskuksissa.

Äly tulee rakennuksiin ihan väkisinkin

Rakennusten älyindikaattorin (Smart Readiness Indicator, SRI) ajatuksena on arvioida rakennusten älyvalmiuksia yhtenevän menetelmän avulla. Arvion kohteina ovat ennen kaikkea rakennuksen talotekniset järjestelmät. Indikaattori perustuu rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD).

Indikaattorin korkea arvo kertoo, että rakennuksen energiankäyttö on joustavaa ja sitä voidaan mukauttaa tarjonnan mukaisesti. Lisäksi rakennus kykenee varastoimaan energiaa eri tavoin ja rakennuksen ylläpidossa on mahdollista hyödyntää automaation keräämää tietoa. Myös olosuhteet rakennuksen käyttäjälle pysyvät hyvinä automaation avulla.

Laskentamenetelmässä painotetaan rakennuksen valmiuksia kolmella avainalueella. Niiden jokaisen painoarvo lopullisessa arvosanassa on noin 1/3. Avainalueet ovat:

  • Energia ja ylläpito: ylläpidon helppous ja järjestelmien energiatehokkuus
  • Käyttäjä: mukautuminen käyttäjän tarpeisiin
  • Kulutusjousto: rakennuksen kyky sopeutua energian tuotannon vaihteluihin

 

 

”Energiajärjestelmällä on tähän saakka ollut sisäistä varastointikykyä ja se on ollut säästä riippumaton eikä kiinteistöjen kysyntä- ja kulutusjousto ole ollut tärkeässä roolissa. Kun Suomesta tulee sähköyliomavarainen, niin rakennetun ympäristön pitäisi olla osa älykästä energiaverkkoa ja toimia sekä energiantuottajana että kulutuksen tasapainottajana energiantuotannon sääriippuvuuden vuoksi”, Kovanen huomauttaa.

Tällöin ennakoivat ohjaukset ovat yhä tärkeämpiä. Kysyntäjousto voi tuottaa korkean älyvalmiusindikaattorin omaaville rakennuksille myös uusia tulovirtoja.

Vaatiiko ilmastotavoitteisiin pääseminen ehdottomasti älykkäitä rakennuksia. Voisivatko tavoitteet toteutua ilman älyrakennuksiakin?

”Mielestäni asetetut ilmastotavoitteet eivät missään nimessä voi täyttyä ilman älyrakennuksia, mutta miten määrittelemme älyrakennuksen. Moni saattaa luulla, että älykkäässä rakennuksessa on hirveästi järjestelmiä ja monimutkaisuutta, mutta älykäs rakennus voi olla hyvin yksinkertainenkin.”

”On myös hyvä miettiä, mitä älyrakennukset oikeastaan ovat ja mihin me olemme menossa. Perinteinen näkökulma älyrakennuksiin on ollut, että ne ovat laitteistopohjaisia, teknologisesti parannettuja rakennuksia, joissa on automaatiojärjestelmä, sensoreita ja laitteita”, Kovanen kuvailee.

”Niissä korostetaan fyysisyyttä, eli ne keskittyvät terveyteen ja hyvinvointiin, sekä parannetaan sisäympäristön laatua. Tässä on aika vahvasti se kulma, että rakennukset ovat kollektiivisia, kaikilla on samat olosuhteet ja järjestelmät ovat samoja kaikille.”

Nyt olemme menossa siihen, että rakennukset ovat softapohjaisempia ja ne hyödyntävät sensoreita. Jossain määrin niihin on tulossa myös ennakoivia ohjauksia, mobiiliapplikaatioita ja helppokäyttöisyyttä. Niissä myös otetaan huomioon entistä enemmän yksilön tarpeita ja preferenssejä.

Tulevaisuuden älyrakennus on kokonaisvaltaisesti käyttäjälähtöinen, viisas rakennus, joka yhdistää laitteita ja ohjelmistoja. Ne ovat älykkäitä itsessäänkin eivätkä vain älykkäästi varustettuja. Niissä hyödynnetään tekoälyä laajasti ja ymmärretään ihmisten psykofyysisiä kokonaisuuksia ja tarpeita sekä hyvinvointia laajemmin, ja niiden järjestelmät optimoidaan sen mukaan.

”Tämä kuvaa pitkän aikavälin kehitystä. Me menemme siis koko ajan syvemmälle siihen, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat”, Kovanen kertoo.

Jani Vahvanen, Schneider Electric Finland: Asenteiden on muututtava

”Älyvalmiusindikaattori (SRI) on haaste suomalaiselle rakentamiselle. Kun seuraamme rakentamista globaalilla tasolla, voimme olla ylpeitä suomalaisesta osaamisesta ja tasosta, mutta älyratkaisuissa olemme takapajula”, kertoo Schneider Electric Finlandin toimitusjohtaja Jani Vahvanen.

Jani Vahvanen kaipaa Suomeen asennemuutosta.

Vahvasen mukaan Suomessa kunnianhimotaso on liian matala, hankkeet toteutetaan perinteiseen malliin niin kuin ne on tehty jo vuosikymmenet. Osaaminen ja tekniikka riittäisi, mutta täällä ollaan liian varovaisia kokeilemaan kunnianhimoisempia mahdollisuuksia, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

”Olemme 20 vuoden takamatkalla, jos vertaamme rakentamisessa ja rakennuksissa käytettäviä älyratkaisuja esimerkiksi Norjaan ja Tanskaan. Pääpaino on rakentaa mahdollisimman halvalla, jolloin hankkeissa ei toteudu elinkaaren kannalta parhaat valinnat.”

Tavanomaisilla ratkaisuilla toteutetuissa kiinteistöissä, joissa ei ole älyratkaisuja, on mahdollisuus osallistua esimerkiksi energiamarkkinoiden kysyntäjoustoon olematon. Jopa 98 prosenttia hankkeista toteutetaan näin, vain pieni osa tehdään tulevatkin vaatimukset – kuten SRI – huomioiden.

Poikkeuksiakin löytyy. Vahvanen haluaa nimeltä mainita Cityconin ja Nokian rakennuttajina. Yllättäen hän mainitsee myös USAn yhtenä edelläkävijämaana, jossa kiinteistöt ovat jo kymmeniä vuosia olleet osa dynaamisia energiamarkkinoita.

Tanskassa edellä kävijyyteen on ajanut tuulivoiman suuri 50 prosentin osuus energiantuotannossa. Tämä on merkinnyt sitä, että energian hinta ja saatavuuskin vaihtelevat voimakkaasti, jolloin esimerkiksi kiinteistöjen sähkönkulutusjouston merkitys korostuu entisestään. Pitkälti kyse on kuitenkin myös asenteista.

Suomessa ei ennen viime talvea ole ollut samanlaista ajuria, vaan meillä on ollut vakaa, tasainen sähköntuotanto ja edulliset hinnat. Nyt kaikki ymmärtävät jo Suomessakin, että tämä on historiaa, ainoa pysyvä olotila on sähkönhinnan suurikin vaihteluväli.
”Toisille se aiheuttaa jatkossa päänsärkyä, muille se voi jopa avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia”, Vahvanen painottaa.

Mikä sitten erottaa Suomen muusta maailmasta?

”Asenneilmapiiri”, Vahvanen vastaa. ”Kun me toimitamme Suomessa kohteeseen tarvittavan tekniikan, menee Norjassa vastaavaan kohteeseen kuusinkertainen määrä tavaraa. Investointiin ollaan valmiita satsaamaan, jotta käyttökustannuksissa saadaan etua.”

Ääritilanteissa esimerkiksi sähkönvarmistukseen asennetaan alimitoitetut järjestelmät, koska hankkeen vetäjä haluaa tinkiä lyhytnäköisesti investointikustannuksissa.

”Tässä näkyy omistajan roolin merkitys, etenkin jos omistaja ja käyttäjä on sama. Kun sellainen rakennuttaa kiinteistöä omaan käyttöönsä, satsataan kiinteistön energiakulutuksen optimointiin elinkaaren aikana”, Vahvanen toteaa.

Liian usein omistajuus ja urakkavaiheen tavoitteet pirstaloituvat ja etenkin kokonaishintaurakkana tehdään vain sellaista, mitä on aina ennenkin tehty. ”Vain kyllin halpa on kyllin hyvää, ja silloin elinkaariajattelu unohtuu”, Vahvanen harmittelee.

Tämä nähdään erityisen hyvin juuri elinkaarihankkeissa, joissa kokonaisuuteen ja elinkaarikustannusten hillitsemiseen halutaan panostaa ihan eri tavalla, koska kiinteistöstä ja sen aiheuttamista kustannuksista joudutaan ottamaan vastuu pitkäksi ajaksi.

 

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Rakentamisen tulevaisuus vaatii älyä – Kestävän kehityksen asiantuntijan mukaan se vaatii uutta ajattelumallia”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat