Riskienhallinta korostuu Finlandia-talon korjaustyömaalla

Projektinjohtomallilla toteutettavan korjausurakan työmaavaihetta edelsi noin puolen vuoden mittainen kehitysvaihe, jonka aikana lyötiin lukkoon muun muassa lopullinen julkisivun rakenne. Enää ei käynyt päinsä ”kokeilla” kahdesti epäonnistunutta Carraran marmorista tehtyä julkisivua. Se korvautui toisella italialaisella, etelätirolilaisesta Lasasta louhitulla marmorilla.

Oleellista oli analysoida edellisten epäonnistumisten juurisyyt ja tehdä sen jälkeen lopullinen valinta. Keskeistä oli ymmärtää marmorin kiderakenteen vaikutus valmiiden julkisivuelementtien toimivuuteen valmiissa rakenteessa sekä työmaan ja kivitoimittajan tiivis yhteistyö.
”Jokaisella kivellä on tarkka paikkansa, ja jokainen esivalmistetaan tehtaalla niin, että asennus työmaalla on mahdollisimman helppoa. Lisäksi kiviasennusaliurakoitsijalla on kehitettynä uudenlainen kiinnitysjärjestelmä tätä projektia varten”, kertoo työmaan teknisen toimiston päällikkö Tytti Kuusikko Skanskalta.

Marmorijulkisivun asennusurakkaan Skanska sai puolenkymmentä tarjousta. Tekijäksi valikoitui Pohjolan Kiviasennus. Ennen asennusta jokaiselle kivelle on tehtävä tekninen laadunvarmistus, johon sisältyy muun muassa puristuslujuuden määritys.

Kehitysvaiheessa valittiin myös sopivin tapa työvaiheistuksen optimointiin. Työpäällikkö Antti Virtasen mukaan tahtituotantoa sen tavallisessa muodossa ei tässä tapauksessa voinut soveltaa, koska rakennuksessa ei ole juuri lainkaan toistuvuutta.

Suojelu edellä

Ennen kuin varsinaisiin rakennustöihin päästiin, oli tehtävä runsaasti haitta-ainepurkuja. Tähän oli se luonnollinen syy, että esimerkiksi asbesti oli vielä 1970-luvun alussa sallittu ja hyvin yleisesti käytetty materiaali rakenne- ja talotekniikassa.
”Purkutöissä oli, kuten on ollut työmaan myöhemmissäkin vaiheissa, puhtausluokkana P1. Purkulohkot noudattelivat pitkälti samaa lohkojakoa kuin myöhempien työvaiheiden lohkot”, kertoo Skanskalla projektinjohtajana viime kesään asti toiminut, nykyään työmaan teknisenä asiantuntijana toimiva Jukka Ala-Outinen.

Viimeksi Olympiastadionin korjausurakkaa luotsannut Ala-Outinen pitää Finlandia-talon urakkaa omalla tavallaan vielä vaativampana kuin stadionin urakkaa. Molemmat monumentaaliset kohteet ovat korkean statuksen suojelukohteita, mutta Finlandia-talon urakka on riskienhallinnaltaan vielä vaativampi.

Riskit liittyvät paljolti nimenomaan julkisivun korjaamisen tekniseen ja aikataululliseen onnistumiseen sekä pintarakenteiden ja korjattavien rakennusosien kunnostamiseen, ennallistamiseen ja takaisinasennukseen täsmälleen alkuperäiseen sijaintiinsa.
”Toistaiseksi olemme edenneet suunnitellulla tavalla. Julkisivuasennuksista noin 40 prosenttia on tehty, ja niiden laadunvarmistus ja toimitusajat ovat toteutuneet onnistuneesti”, työmaapäällikkö Oskari Manninen kertoo.

Projektinjohdolliset vastuut on määritelty niin, että urakoitsijalle kuuluu myös suunnittelunohjaus. Pää- ja rakennesuunnittelijoiksi tilaaja on valinnut meritoituneita toimijoita: Arkkitehdit NRT:n ja Ideastructruran, jotka luonnollisesti hoitavat suunnittelun suuret linjat ammattitaidollaan itsenäisesti. Yksityiskohdat, joita rakennuksessa riittää, ovat sen sijaan yhteisesti työpajoissa ja työmaakokouksissa keskusteltavia ja yhdessä kehitettäviä niin, että toteutettavuusnäkökohdat tulevat otetuiksi huomioon.

Talotekniikan mahduttaminen mitoiltaan muuttumattomiin tiloihin on tuttu haaste kaikissa vanhoissa rakennuksissa, eritoten suojelluissa arvorakennuksissa, eikä Finlandia-talo tee tässä poikkeusta.

Lue lisää: Finlandia-taloon tulee taas marmoria, mutta nyt ikuisuusongelmasta pyritään eroon uusilla teknisillä ratkaisuilla

”Ilman tietomallinnusta tekniikan mahduttaminen käytettävissä olevaan tilaan olisi ollut lähes mahdotonta. On ymmärrettävää, ettei kuulu arkkitehtikaan voinut talon valmistumishetkellä ottaa täysin huomioon tulevaa talotekniikan tarvetta”, kertoo talotekniikasta työmaalla vastaava Mikko Niemi Skanskalta.

Laajennus länteen maan alle

Tekniikkareittien optimoiminen tietomallinnuksen avulla onnistui, mutta talotekniikan kokonaisuutta varten tarvittiin muutakin. Osa tekniikasta sijoitetaan asennuslattian alle, ja iv-koneille ja muille tilaa vieville laitteille varataan kokonainen maanalainen kerros. Koneita tarvitaan parikymmentä, ja niiden on oltava tavallista tehokkaampia, jotta rakennuksen kaikkiin tiloihin keskimäärin neljä litraa neliötä kohden puhaltava ilmanvaihto hoituu metelittä.

Vaikka Finlandia-talon remontista julkisivukorjausten osuus on vain runsas kymmenesosa, niiden merkitys on ymmärrettävästi keskeinen urakan onnistumisen tulevassa arvioinnissa. Pääosa runsaan sadan miljoonan euron projektista liittyy laajennuksiin, tekniikan uusimiseen ja olemassa olevien tilojen käyttötarkoitusten osittaisiin muutoksiin. Tämä kaikki tehdään alkuperäisen arkkitehtuurin ja rakennuksen korkean suojelustatuksen ehdoilla.

Alvar Aallon aikanaan yksilöllisesti suunnittelemat valaisimet, kalusteet, ikkunat ja ovet kunnostetaan alkuperäistä kunnioittavalla tavalla. Kunnostustöitä tehdään sekä Suomessa että Virossa. Myös pieniä akustiikkaan liittyviä muutoksia tehdään lisäämällä akustiikkalevyjä ja uusimalla akustiikkarappauksia.

Jonkin verran rakennuksen tiloihin tulee käyttötarkoituksen muutoksia. Esimerkiksi entinen äänitarkkaamo on käynyt tarpeettomaksi etätoimintojen kehittymisen myötä, ja tilalle tulee neuvotteluhuone. Mannerheimintien alle tehtävä laajennusosa puolestaan sisältää valmistuskeittiön ja teknisiä tiloja.

Laajennusosa on geoteknisesti vaativa: louhinnat oli tehtävä kiilaamalla, jotta lähistön infrarakenteet ja rakennukset säilyvät vaurioitumattomina.

Lisää kuvia kohteesta: