Tuuli vaikeutti Suomen korkeimman rakennuksen liukuvalutöitä – ”Pysyäksemme toivotussa aikataulussa päätimme siirtyä 24/7:ään”

Ensivaikutelma Prysmianin tehdasalueelle Kirkkonummen Pikkalaan saapuessa on kuin katsoisi käsittämättömän isoa savupiippua. Kyseessä ei kuitenkaan ole savupiippu vaan merikaapeleiden tuotantoon liittyvä torni, joka luokitellaan rakennukseksi.

Rakenteilla olevasta tornista tulee valmistuessaan Suomen korkein rakennus. Sitä torni oikeastaan on jo nyt, sillä se saavutti 185 metrin harjakorkeutensa itsenäisyyspäivän tienoilla.

Suomen korkein valmis rakennus on Näsinneulan näköalatorni Tampereella. Sen varsinaiset rakenteet kipuavat 134,5 metriin, mutta teräsantennin kanssa sen korkeus on 168 metriä. Rakennelmia on toki korkeampiakin. Niistä korkeimpia ovat 327-metriset Haapaveden ja Tiirismaan radio- ja televisiomastot.

Torni saa huojua enintään 20–30 milliä

Pikkalan torniin tulee 23 kerrosta, jotka ovat noin 8 metrin välein. Torni jakautuu prosessipuoleen ja kuilupuoleen. Kuilupuolelle tulee betonielementtitasot, rappukäytävät, hissit ja tekniikkakuilut. Prosessipuoli kattaa noin kaksi kolmasosaa tornin pinta-alasta, ja sille puolelle asennetaan Prysmianin tuotantolaitteet. Ylimpään kerrokseen tulee tuotantotilojen lisäksi neuvottelutiloja kokous- ja koulutuskäyttöön.

Tehdasalueella on entuudestaan vuonna 1974 rakennettu 75 metrin torni. Uusi torni mahdollistaa aiempaa paksumpien merikaapeleiden valmistuksen ja toisaalta yhtä paksuja kaapeleita valmistettaessa kaksinkertaisen tuotantonopeuden vanhaan torniin verrattuna.

Tornia edellyttää suurjännitteisten kaapeleiden valmistusprosessiin kuuluva pystysuora vulkanointi. Ylhäällä johdin menee puristimen läpi ja se päällystetään eristekerroksilla. Kaapelin liikkuessa ylhäältä alas se lämmitetään ensin yläosassa ja alaosassa jäähdytetään, mikä vahvistaa eristekerrosta. Kun paksu merikaapeli roikkuu pystysuorassa, johdin saadaan asettumaan mahdollisimman keskelle eristekerroksia.

”Kaapelin valmistusprosessi on melko herkkä ulkoisille vaikutuksille. Sen vuoksi rakennuksen pitää olla erittäin jäykkä. Tekninen vaatimus on, että alhaalta huipulle asti torni ei saa huojua enempää kuin 20–30 millimetriä. Suunnittelun näkökulmasta tämä asetti paljon haasteita”, Prysmianin osalta hankkeen projektipäällikkönä toimiva Federico Fioravanti kertoo.

Tuotantolinjoja torniin tulee kaksi, ja ne toteutetaan vaiheittain. Vaikka torni on iso, siellä tulee työskentelemään vain 4–5 henkeä. He työskentelevät kerroksen 19 lasikopissa, josta he näkevät laitteistot. Alemmissa kerroksissa tuotanto on täysin automatisoitu.

Torni kohosi keskimäärin 2,4 metriä vuorokaudessa

YIT toteuttaa rakentamista allianssihankkeena. Allianssissa on YIT:n ohella mukana ainoastaan Prysmian.

Perustustyöt alkoivat maaliskuussa. Tornin ulkokuoren rakentaminen eteni riuskasti liukuvalumenetelmällä. Rakennusvauhti vaihteli päivittäin, mutta keskimäärin torni kohosi 2,4 metrin vuorokausivauhdilla.

YIT:n projektipäällikkö Andreas Elsing kertoo, että aluksi liukuvalutöitä tehtiin vuorokauden ympäri viitenä päivänä viikossa. Syyskuun puolivälissä siirryttiin tekemään töitä myös viikonloppuisin, koska merenrannan tuntumassa sijaitsevan alueen yllätykselliset tuuliolosuhteet hidastivat töitä niin paljon.

”Pysyäksemme toivotussa aikataulussa päätimme siirtyä 24/7:ään. Sitä kautta on ollut muitakin hyötyjä. Talviolosuhteet vaikuttavat kuitenkin betoniin, ja kun se prosessi on liukuvalun yhteydessä käynnissä, lämpötilojen hallinta on helpompaa”, Elsing kertoo.

Hänen mukaansa sääolosuhteet ja niiden nopeat muutokset tunnistettiin jo ennen hanketta riskiksi.

”Vaikka maan pinnalla tuulee vähän, ylhäällä tulee huomattavasti enemmän.”

Liukuvalutöitä suunniteltiin aina noin 10–12 tuntia eteenpäin.

”Suunnitellessa meidän on pitänyt katsoa sääolosuhteet ja lämpötila sekä seurata betonin lämpötiloja ja kosteuksia. Päiväsaikaan on tehty aina seuraavan yön suunnitelmat, miten jatketaan, käytetäänkö hidastimia vai eikö käytetä.”

Betonin lämpötilan ja kosteuden seurantaan on käytetty Matologin mittausteknologiaa. Sen antureita asennettiin tuoreeseen betoniin. Niistä lähtee tiedot nettiin, josta kaikki eri osapuolet ovat päässeet tarkastelemaan tuloksia.

Elementtiasennukset tehdään öisin

Liukuvalutöiden valmistuttua hankkeessa on alettu rakentaa kerroksia. Sen myötä vuodenvaihteen jälkeen on otettu käyttöön tahtiaikataulu. Pitkälti toistuvien kerrosten takia tahtiaikataulu soveltuu hyvin näihin töihin.

”Meillä on tästä eteenpäin ainoastaan toistuvia töitä. Aloitamme aina viikon sillä, että teemme seuraavan tason primääripalkit, sitten sekundääripalkit ja loppuviikko menee betonitason valuun. Tämä on lähtökohta tahtiaikataulun kannalta. Öisin teemme elementtiasennuksia kuilupuolella”, Elsing kertoo.

”Elementtiasennukset ovat erittäin vaativia, varsinkin kun ne tehdään öisin. Asennusjärjestys on alhaalta ylöspäin. Eli nostamme materiaalit ensin nosturilla maan pinnalta tornin yli ja sitten koko matkan alas. Se tuottaa kyllä haasteita.”

Nosturia käytetään hankkeessa kutakuinkin ympäri vuorokauden. Alustavasti sitä on aikataulutettu käytettäväksi 24/5-periaatteella, mutta viikonloput ovat varapäivinä.

”Olemme jaotelleet nosturille ja elementtiasennuksille yövuorot, ja primääripalkit sekä betonityöt ovat päivävuorossa ja osin iltaisin. Ne on ajateltu tehtäväksi kolmivuorotyöllä.”

Elsing perustelee kolmivuorotyön käyttöä pääasiassa logistiikalla. Kun rakennetaan olemassa olevan teollisuuden vieressä erittäin korkeaa tuotantolaitosta, pelkkä päivävuoro ei hänen mukaansa riittäisi siirtämään sitä materiaalimäärää, joka pitää saada jokaiselle tasolle oikeaan aikaan.

”Betonitasojen kuivumisajat vaikuttavat myös siihen, että rytmi on ajateltu niin, että perjantaisin valetaan ja sunnuntaina jatketaan alustavilla töillä, että saadaan seuraava viikko lähtemään käyntiin. Lauantai on vielä rauhoitettu prosessipuolen töille.”

”Koska jotkut tuotantolaitteista ovat niin painavia, ne nostetaan sunnuntai-iltaisin, kun betonilattia on saavuttanut tarvittavan lujuuden. Olemme tehneet alustavia betonireseptimuutoksia saavuttaaksemme vallitsevissa olosuhteissa noin 50 prosentin lujuuden vuorokauden sisällä. Sitten seuraavalla viikolla suljemme sen tuotantotilan primääripalkistolla ja uudella lattialla seuraavalle tasolle.”

Mahdollinen pelastustehtävä ylhäällä tehdään torninosturilla

Luonnollisesti työturvallisuusasiat ovat isossa osassa, kun rakennetaan näin korkeaa rakennusta. Hankkeessa on hyödynnetty työturvallisuuden osalta soveltuvin osin Helsingin korkean rakentamisen ohjeistusta, joka on varsinaisesti tehty asuinrakentamista varten.

Liukuvaluvaiheessa kaiteet olivat korkeita. Elsingin mukaan työmaalla on tapahtunut tähän mennessä vain yksi yhden päivän poissaoloon johtanut tapaturma.

Etukäteen tehtiin pahimman skenaarion mukaisia laskelmia esimerkiksi siitä, miten pitkälle teräspalkki voisi lentää, jos sitä siirrettäessä tuulisi rajusti ja se tarttuisi palkkiin.

”On tehty aluerajauksia, millä alueella voi pahimmassa tapauksessa tapahtua sellaisia asioita. Meillä on niin sanottu turvaraja 20 metriä ja on ollut telinekäytäviä, jotta ihmiset pääsevät turvallisesti kävelemään hissille”, Elsing sanoo.

Mahdollinen pelastustehtävä korkeuksissa olisi hyvin vaativa, koska aivan ylös asti ulottuvia nostimia ei ole saatavilla. YIT:n vastaavan työnjohtajan Jukka Männikön mukaan pelastuslaitoksen kanssa on sovittu menettelytapa, miten pelastaminen tehtäisiin torninosturilla.

”Pelastuslaitokselle ilmoitetaan etukäteen, milloin suoritetaan sellaista riskialtista työvaihetta, jossa vahingon tapahtuessa työntekijä voisi pudota turvavaljaisiin roikkumaan. Pelastuslaitoksella on jo ennakkotieto olemassa ja vuorossa olevilla pelastajilla valmiiksi mietitty tapa, miten pelastaminen tapahtuu”, Männikkö kertoo.

Torninosturin koukkukorkeus on yli 200 metriä. YIT hankki nosturin varta vasten tähän hankkeeseen, koska YIT:n kalustoyhtiöllä ei niin isoa nosturia ennestään ollut. Liukuvalun edetessä tornin mastoa tunkattiin ylöspäin kolmessa vaiheessa.

Nosturiin ei pääse hissillä, vaan kuskin on kiivettävä ylös. Kuskien vuorot kestävät kuusi tuntia, ja he lähtevät kiipeämään ylös noin puoli tuntia ennen vuoronsa alkua. Torninosturikuskit osallistuvat säännöllisesti työturvallisuuspalavereihin.

Vaikka liukuvalu on nyt valmis, pelastautumissuunnitelma on yhä tarpeen. Tornin yläpäässä asennetaan sen ympärille teräksiset työtasot. Männikön mukaan työtasojen asennus joudutaan aloittamaan työmaahissin katolta. Työtasoilta käännetään betoni- ja teräselementit oikeaan suuntaan, kun niitä lähdetään laskemaan alas kuiluun, koska ahtaassa kuilussa ne eivät mahdu enää kääntymään.

Jokaista työvaihetta varten on laadittu turvallisuussuunnitelma, jossa kyseisen vaiheen riskit on kartoitettu ja toteutustapa mietitty siten, että riskit eliminoidaan.

Tornista pelastautumisen vaikeus on vaikuttanut myös siihen, että tilaaja halusi rakenteissa käytettävän mahdollisimman paljon palamatonta materiaalia. ”Se on ollut suunnittelun pohjalla yksi ykkösprioriteeteista”, Elsing sanoo.

Alueelle rakennetaan myös 30000 neliötä halleja

Prysmian investoi yhteensä yli 220 miljoonaa euroa tuotantokapasiteettinsa kasvattamiseen Pikkalassa. Uuden tornin investoinnin arvo on 75 miljoonaa euroa. Tästä YIT:n urakan arvo on noin 65 miljoonaa euroa.

Tornin pinta-alaa ei voi laskea neliömetreissä, mutta muuta tuotantotilaa alueelle rakennetaan peräti 30000 neliömetriä. Viime vuonna valmistui kolme hallia, joiden pinta-ala on noin 12000 neliötä. Muiden hallien toteutuksia kilpailutetaan vielä.

”Torni ja sen eristelinja on prosessimme pullonkaula. Jos lisäämme yhden eristelinjan, meidän pitää lisätä tehtaalle myös kaikki muut linjat johtimista varastointiin asti”, Fioravanti perustelee muun rakentamisen tarvetta.

Pikkalan tehdas on erikoistunut merikaapeleiden tuotantoon, mutta tuotantotekniikka mahdollistaa myös maakaapeleiden valmistuksen. Siellä keskitytään enimmäkseen suurjännite- ja keskijännitekaapeleiden valmistukseen ja palvellaan pääsääntöisesti energiainfrastruktuurin rakentamista. Maksimissaan voidaan tuottaa 525 kilovoltin suurjännitekaapeleita.