Skanskan tuotantoinsinööri Karri Kuparille tulee tänä vuonna 30 vuotta täyteen Palloliiton virallisena Huuhkaja-äänenä – ”Kun mikki avataan, tunteet jäävät taka-alalle”

Jos on käynyt miesten tai naisten maajoukkueiden jalkapallo-otteluissa Helsingin Olympiastadionilla tai Bolt-Areenalla, on samalla saanut kuunnella Skanskan tuotantoinsinöörin Karri Kuparin asiallisia ja rauhallisia kuulutuksia.

Eikä miehen ääni ihmeemmin värise tai nouse, vaikka kentällä tehtäisiin Huuhkajien riemukas ratkaisumaali tai vierasjoukkueen kitkerä tasoitus ottelun viime hetkillä – tuo takavuosilta niin tuttu kohtalo.

Kupari painottaakin, että kuuluttajan pesti on tyystin erilainen kuin selostaminen telkkariin tai radioon. Kuulutukset on hoidettava asialliseen ja neutraaliin tyyliin koko tapahtuman ajan, koskivatpa ne maalintekijöitä, pelaajavaihtoja tai yleisiä turvallisuusohjeita.

”Matsin päätyttyä kuulutuskopissa voi sitten olla ihan päinvastainen meininki”, Kupari naurahtaa.

Protokollasta pidetään kiinni

Osansa maltillisiin äänenpainoihin on toki myös kokemuksella, sillä tänä vuonna Kuparilla tulee täyteen jo 30 vuotta Palloliiton virallisena ”Huuhkaja-äänenä”.

Ensimmäinen kuulutuskeikka oli nuorten maaottelu Suomi–San Marino joulukuussa 1994. Sen jälkeen hän on istunut mikrofonin ääressä noin 500 ottelun verran.

Tuorein työrupeama osui pääsiäisviikolle, kun Huuhkajat pelasi kariutuneiden EM-haaveiden jälkeen maaottelun Viroa vastaan. Tälläkään kertaa ottelun panos, tapahtumakäänteet ja lopputulos eivät kuuluneet millään tapaa kuuluttajan äänenpainoissa.

”Kun mikki avataan, niin tunteet jäävät taka-alalle. Kansainvälisissä otteluissa kuulutusten ja alkuseremonioiden käsikirjoitus on muutenkin erittäin tarkka ja kurinalainen. Niissä ei ole varaa sooloiluun”, Kupari kertoo.

Protokollaa ja alkutekstejä käydäänkin ennen ottelun alkua tarkasti läpi ja erikoisimpien pelaajanimien lausumista treenataan muun muassa tulkin avustuksella.

”Pikkumokia sattuu silti, mutta ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Itsekin olen uudelleen äänessä jo 9. huhtikuuta, kun Helmarit kohtaa Bolt-Areenalla Italian.”

Sattumalta kuulutuskoppiin

Kuten usein elämässä, on sattumalla ollut johdatusta myös Kuparin kuuluttajauralla. Hän toimi 1990-luvun alussa HJK:n tiedottajana ja kotiotteluissa myös apuna tulospalvelussa.

Eräänä päivänä oli sitten paikattava kuuluttajaa.

”Pari kesää meni niissä tehtävissä, ja loppukaudesta vuonna 1994 Palloliitosta kyseltiin, voisinko hoitaa myös nuorten maaottelun stadionilla. Siitä se lähti”, parhaillaan Ahveniston sairaalan työmaalla Hämeenlinnassa työskentelevä Kupari muistelee.

Toukokuusta 1998 lähtien hän on kuuluttanut kaikki Huuhkajien kotiottelut pääkaupunkiseudulla. Kohdalle on osunut myös arvokisoja, kuten 17-vuotiaiden poikien MM-kisat vuonna 2003, naisten EM-kisat 2009 sekä Helsingissä elokuussa 2022 pelattu Uefa Super Cupin finaali Real Madrid–Eintracht Frankfurt.

”Se on ollut oman kuuluttajauran tähtihetki. Ottelu vaati myös todella tarkkaa valmistautumista, sillä kaikki käsikirjoitukset ja seremoniatekstit tulivat tarkasti ohjeistettuina Uefasta.”

Katkeraa kalkkia katsomon puolella

Pian 30-vuotisen kuuluttajauran aikana Kupari on saanut seurata aitiopaikalta, kuinka Suomi on noussut varteenotettavaksi jalkapallomaaksi. Toki matkan varrelle mahtuu takaiskujakin kuten Huuhkajilla viimeisissä MM-karsinnoissa.

Se kaikkein katkerin oli Unkarin yliajalla tekemä monen pompun tasoitusmaali 1–1 sateisella Olympiastadionilla vuonna 1997.

”Olin kyllä näkemässä sen paikan päällä, mutta onneksi ei sattunut kuulutustehtäviä”, Kupari naurahtaa.

Kuinka kauan kuuluttajaura sitten vielä jatkuu?

”Se on Palloliiton käsissä, ja tässä mennään vuosi kerrallaan. Eläkeikä lähestyy hiljalleen, ja silloin tähän olisi tietysti vielä paremmin aikaa.”