Viidelle tunnustusta kiertotalouden edistämisestä – ”Tarvitaan rohkeita ratkaisuja”
Sininen pallo -palkinto myönnetään viidelle kestävän rakentamisen edelläkävijälle.
Vuoden 2025 Sininen pallo -palkinto myönnetään viidelle kestävän rakentamisen edelläkävijälle, jotka kehittävät uusia ratkaisuja asumisen, rakennetun ympäristön ja rakentamisen kiertotalouden haasteisiin. Palkinnon kokonaisarvo on 100 000 euroa ja palkitut jakavat sen tasaosuuksin.
Palkinnon saavat Tampereen yliopiston korjausrakentamisen professori Satu Huuhka, Arkkitehtitoimisto Collaboratorion sekä Luonnonbetonin perustajat Kristiina Kuusiluoma ja Martino De Rossi sekä Spolian perustajat Mikko Piitulainen ja Petri Salmi.
Vuoden 2025 Sininen Pallo -palkinnolla halutaan nostaa esiin edelläkävijöitä, jotka kehittävät uusia ratkaisuja asumisen ja rakennetun ympäristön kestävyyshaasteisiin. Tiedotteen mukaan palkitut osoittavat, että muutos on mahdollista jo nyt tutkimuksen, muotoilun ja kiertotalouden keinoin.
“Rakentaminen on yksi suurimmista ilmastonmuutosta kiihdyttävistä sektoreista. Toisaalta korjausrakentaminen ja uudet, kestävämmät ratkaisut tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia hillitä ekologista kriisiä. Tarvitaan rohkeita ratkaisuja, jotka vievät kestävän rakentamisen sanoista tekoihin. Sininen Pallo -palkinnolla haluamme antaa tunnustuksen juuri tällaisille edelläkävijöille”, TAH-säätiön toiminnanjohtaja Henna Hakkarainen sanoo.
Kolmen säätiön yhteinen Sininen pallo -palkinto on tunnustus, jonka voi saada uraauurtavasta ja skaalautuvasta teknologiasta tai tieteellisestä tutkimuksesta, joka auttaa meitä sammuttamaan ekologisen kriisin.
Palkinnon rahoittavat TAH-säätiö, Maj ja Tor Nesslingin säätiö sekä Svenska litteratursällskapet i Finland SLS tasaosuuksin. SLS:n osuus rahoitetaan Ingrid, Margit ja Henrik Höijer II -rahastosta.
Korjaamista ja uudelleenkäyttöä
Tampereen yliopiston professori Satu Huuhka on pitkään tutkinut, miten rakennuskannan korjaaminen ja uudelleenkäyttö voivat hillitä päästöjä tehokkaammin kuin purkaminen ja uudisrakentaminen.
“Jo olemassa olevien rakennusten korjaaminen ja kehittäminen, kuten laajentaminen ja käyttötarkoituksen muuttaminen, on ilmastoystävällisempi strategia kuin energiatehokkainkaan purkava uudisrakentaminen”, Huuhka sanoo.
Hänen mukaansa ratkaisuja tarvitaan heti: “IPCC:n mukaan päästövähennyksissä tarvitaan välittömästi vaikuttavia toimia. Olemassa olevien rakennusten käytön jatkaminen on yksi käyttökelpoisimpia keinoja, joka on jo nyt laajasti saatavilla. Näin saadaan myös ostettua aikaa vähäpäästöisempien rakennusmateriaalien kehittämiseen.”
Huuhkan tutkimusryhmä kehittää myös purettavista rakennuksista talteen otettujen rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä.
Materiaalin kunnioitusta
Arkkitehdit Kristiina Kuusiluoma ja Martino De Rossi kehittävät ratkaisuja rakennusalan ilmastovaikutusten vähentämiseksi ja haastavat totuttuja tapoja rakentaa ja suunnitella. Suunnittelun filosofia pohjaa ajatukseen, jossa rakennuksia ei nähdä kertakäyttöisinä tuotteina vaan pitkäikäisinä ekosysteemin osina.
“Suunnitteluetiikkamme perustuu materiaalin kunnioitukseen ja rehellisyyteen. Siinä missä valtavirran rakentaminen usein peittää, standardoi ja kiillottaa, me etsimme sitä, mikä on raakaa, epätäydellistä ja rehellistä”, Kuusiluoma ja de Rossi kertovat.
Heidän mukaansa luonnonmateriaalit ja kierrätetyt rakenteet avaavat uudenlaisen eettisen ja esteettisen mahdollisuuden rakentamisessa. “Ne ovat terveellisiä, uudelleenkäytettäviä ja pienienergisiä – mutta ennen kaikkea ne tuovat pehmeyttä, hiljaisuutta ja inhimillisyyttä elinympäristöihimme.”
Kiertotaloudesta kilpailuetu
Spolian perustajat Mikko Piitulainen ja Petri Salmi vievät eteenpäin rakentamisen kiertotaloutta, mutta korostavat, että aidon muutoksen on ulotuttava myös taloudellisiin rakenteisiin.
“Rakennusalan on luovuttava lineaaritalouden mallista ja siirryttävä kiertotalouteen. Halvimman hinnan ja nopeimman rakennusaikataulun tilalle on muodostettava muita rakentamista ohjaavia, luontoarvoja säästäviä mekanismeja ja mittareita”, Piitulainen ja Salmi sanovat.
Heidän mukaansa kiertotaloudesta on tehtävä kilpailuetu niille, jotka uskaltavat olla edelläkävijöitä.
“Strategiatyö on jo tehty – nyt on aika siirtyä kokeiluista konkretiaan kaikilla rakentamisen liiketoiminta-alueilla.”
Palkinto jaetaan 26.11.2025 klo 17–19 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Viidelle tunnustusta kiertotalouden edistämisestä – ”Tarvitaan rohkeita ratkaisuja””
Kalpeneeko SOTE himmeli järjettömyydellään rakennusalan edessä. Rohkeita ratkaisuja toden totta tarvittaisiin.
Otetaan katsaus rakennusalan tuottavuuteen, joka säännöllisin väliajoin nousee esille, yleensä toki täysin eri näkökulmasta.
Lähdetään sieltä sijoittajasta liikkeelle. Sijoittamista tekevät yritykset ovat paisuneet mukavasti vuosien saatossa. Isoimmilla toimijoilla saattaa olla jo useita satoja työntekijöitä ja sadan työntekijän raja menee helposti rikki jo Suomenkin ns. sivukonttorilla. Nuo suurta rahaa liikuttavat kiiltokengät tarvitsevat ostajan/vuokraajan lisäksi konsultit rakennuttamaan tuotetta, koska heidän lukuisasta joukostaan kukaan ei sitä osaa tai jos joku hieman osaisikin, ei viitsi. Niinpä tulee tarve hankkia konsultointia ja mukaan astuu rakennuttajakonsultti.
Rakennuttajakonsultti aloittaakin heti tilaamaan kaiken näköistä lisäkonsultointia mm. suunnittelijoita, joita hanke ehdottomasti tarvitsee, mutta myös muuta konsultointia joka katsotaan tarpeelliseksi. Konsultointia harjoittavat yrityksetkin ovat paisuneet ja isoimmissa niissä työskentelee nykyisin satoja henkilöitä, joiden toimenkuvia konsultointiyrityksen toimitusjohtajan on mahdottomuus tietää, tai ainakin muistaa. Jossakin vaiheessa hanketta tullaan sitten pisteeseen, että tarvitaan hankkeelle rakentaja, joten konsultoinnin on aloitettava kilpailutus jonka tähtäimenä on pääurakoitsija hankkeelle eli seuraava konsultti.
Pääurakoitsija on siis jo pitkään ollut pelkkä konsultti, koska ei niissä ole enää varsinaisia rakennustyöntekijöitä. Katsokaapa huviksenne kuinka paljon isot ja keskisuuretkin pääurakoitsijat pitävät sisällään johtoa, assistenttia ja kaikkea siltä väliltä, kaikkia ei edes ole yhteystiedoissa. Isoilla pääurakoitsijoilla voi siis olla satoja työntekijöitä, joista kukaan ei varsinaisesti rakenna yhtään mitään. Joten tarvitaan alihankintaa, eli varsinaisia työntekijöitä. Niinpä tuo rakentamisen konsulttiyritys eli pääurakoitsija aloittaa hankintatoimen ja saadaan hankkeelle aliurakoitsijat eli varsinaiset työntekijät.
Aliurakoinnissa on monenlaisia variaatioita edistyksellisimmistä aliurakointiliikkeistä aina sinne isä, poika ja hiace tyyppisiin ratkaisuihin. Hinta ratkaiskoon. Noissa edistyksellisimmissä aliurakointiliikkeissä alkaakin sitten olemaan jo pientä johtoportaan tynkää, projektipäällikköä ja työnjohtoa, ennen varsinaista työntekijää.
Tämän lisäksi alalla pyörii mitä erilaisempaa hännystelijää, konsulttia. Joten innovaatioista ja mielikuvituksesta ei ole puutetta.
Kun mukaan vielä laskee viranomaiset, tutkimustyön ja lainsäädännön muutokset, joista osaa tehdään pelkästään joko itsensä tai alan työllistämisen vuoksi, on tuottamattomuus varmistettu.
Nyt kun tarkastelee tuota ylhäältä alaspäin valumista tarkemmin, kyllä on yhdellä rakennustyöntekijällä monta liikkeellelaskijaa, oli sitten kysymys rakennusten uudistuotannosta, korjaustuotannosta tai ylläpidosta. Ja sitten alalla kysellään tuottavuuden perään.
Kun tuon kaiken konsultoinnin, ihmettelyn ja hallinnointien kulut täytyy maksaa, voidaan kysyä mikä tuottavuus ja minne se järki piiloutui. Kummeli sketsin sanoin ”artisti maksaa”.
SOTEa moititaan siitä, että vanhukset, potilaat ja muut apua tarvitsevat ovat pakollinen paha jotta johtajien ja asiantuntijoiden vakanssit saadaan pidettyä yllä. Jos jostain leikataan, tapahtuu se apua tarvitsevalta ensisijaisesti.
Pahasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että tarkemmassa tarkastelussa rakennusala kaataa SOTEn järjettömyydellään, kun sitä tarkemmin pohtii.