Kokeile kuukausi maksutta

Arkkitehdin suunnittelema hiilikädenjälki tarvitsee koko rakennusalaa

Tietoa kirjoittajasta Laura Mattila
Arkkitehtitoimialan johtaja, Sweco
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennussuunnittelua ohjaavat numerot. Pinta-alat, kuutiot, investoinnit, kustannukset, tehokkuus, energialaskelmat, U- ja g-arvot. Käsissämme nämä numerot muovautuvat osaksi erilaisista tiloista koostuvaa kokonaisuutta, rakennusta, joka on toimiva, terveellinen, turvallinen ja hyvä osa ympäristöä. Kestävästi rakennetuissa ympäristöissä ihmisen on hyvä elää, työskennellä ja asua.

Viimeistään nyt tuttuja ovat myös hälyttävät numerot, jotka kertovat rakentamisen, rakennusmateriaalien ja rakennusten energiankulutuksen ilmastovaikutuksista ja kasvihuonekaasupäästöistä. Nämä luvut osoittavat, että rakentamisen rooli on keskeinen Suomen pyrkimyksissä saavuttaa kansalliset ja kansainväliset ilmastotavoitteet. Arkkitehti ei siis voi pyöritellä lukuja yksin, vaan samassa veneessä ovat kaikki uudis- tai korjausrakentamisen toimijat. Konsultit, rakennusliikkeet, kiinteistönomistajat, lainsäätäjät ja virkamiehet.

Rakennusten ja rakentamisen hiilijalanjälki on siis tiedossa, mutta mikä voisi olla arkkitehdin hiilikädenjälki? Hiilikädenjälki mittaa rakennusten myönteisiä ilmastovaikutuksia. Arkkitehdin pöydällä esimerkkejä ovat kestävyys, muuntojoustavuus, kiertotalous, puurakentaminen ja viherrakentaminen.

Uusien rakennusten suunnittelu muuntojoustaviksi takaa sen, että yhdenlaisen käytön loppuminen ei tee rakennuksesta turhaa. Muuntojoustavuuteen liittyy myös rakennusten pitkäkatseinen ja suunnitelmallinen ylläpito, sillä pitkällä tähtäimellä rakennusten korjaaminen on vastuullista ja kannattavaa sekä elinkaaren että hiilijalanjäljen näkökulmasta.

Korjaus- ja uudisrakentamisessa kiertotalous on muun muassa rakennusmateriaalien uusiokäyttöä. Jos päädytään purkamaan, purkumateriaalien hyödyntäminen uudisrakentamisessa on kiinnostava kehitysalue, joka loisi arkkitehtuuriin uusia näkökulmia.

Puurakentaminen on ilmastonmuutoksen kannalta ajankohtaista, sillä puurakenteet varastoivat itseensä hiiltä. Vehreällä viherrakentamisella viittaan esimerkiksi viherseiniin ja -kattoihin. Helsingissä hulevesiä hallitaan jo paikoin maksaruohokatoilla, mutta vehreydellä olisi käyttöä entistä laajemmin. Kaupunkiviljelyyn, kattopuutarhoihin.

Rakentamisen vaikuttavuus ympäristöön on suuri, mutta olennaista on myös se, että rakennettua ympäristöä suunnitellaan ihmisille. Ihmisten elämäntavat, mieltymykset ja käyttäytyminen muuttuvat. Yllätyksiä ilmaantuu. Siksi rakentamisella on oltava nykyistä pidempi tähtäin. On rakennettava muuntojoustavaa, ylläpidettävää, korjattavaa, eikä välttämättä purettava suin päin.

Rakennusala on hidas käänteissään, ja meneillään on etsikkoaika. Toimiin on kuitenkin ryhdyttävä. Arkkitehtinä toivon aikaa, yhteistyötä ja pitkänäköisyyttä. Ajan ottaminen hankkeen alkuvaiheessa mahdollistaa keskustelun yhteisistä tavoitteista, jotka huomioivat rakennuksen kestävyyden ja ilmastonmuutoksen hidastamisen. On meidän arkkitehtien ja suunnittelijoiden vastuulla tuoda keskusteluun entistä enemmän kysymyksiä, vaihtoehtoja ja näkökulmia sen sijaan, että otamme lähtötiedot annettuina. Meillä on monialaista asiantuntemusta, josta ammentaa parantavia ratkaisuja.

Tahtotilamme on edistää kestävää kaupunkikehitystä suunnittelutyöllämme. Jotta arkkitehti onnistuu tässä, hän tarvitsee siis muita. Suunnitelma, tekniikka ja materiaalit tuottavat kestävän lopputuloksen, kun hiilijalanjäljen pienentämiseen ja hiilikädenjäljen suurentamiseen sitoudutaan yhdessä.

Tätä artikkelia on kommentoitu 23 kertaa

23 vastausta artikkeliin “Arkkitehdin suunnittelema hiilikädenjälki tarvitsee koko rakennusalaa”

  1. Taiteilijat eivät pysty johtamaan kuin mielikuvilla, kun pitäisi johtaa faktoilla.

  2. Rakennusalalla on vuosikymmeniä tuotu listausta siitä mitä pitäisi tehdä ja maailma pelastuu tai ainakin joku. Materiaalitoimittajat tuovat ns. uusia kuningastuotteitaan markkinoille suu vaahdossa kertoen mullistuksesta, hieman sliipatummat herrasmiehet ja naiset esittävät maailmaa syleileviä näkemyksiä suurista linjoista, osaamatta erottaa vasaraa naulasta. Tontinluovutuksiin kaupunki asettaa ohjaavat kriteerinsä, jotka voittoa tavoitteleva grynderi ratkaisee muokkaamalla hiuksen hienosti kuorrutettua bulkkituotettaan vaikuttamaan kriteerit minimisti täyttävältä huipputuotteelta. Entä jos rahan määrä markkinassa pienenee, ostokyky vähenee ja maailmaa syleilevä hiilijalanjälkikriteeristö kasvaa ja hiilikädenjälki paiskaa tuplaylävitoset kakkoskerroksen tutkijaryhmässä, mitä silloin rakennettavassa ympäristössä tapahtuu. Hiilijalanjälkeä ja sen pienentämiseen pyrkimisen kaikkia vaikutuksia ei tällä hetkellä ehkä uskalleta tutkia kaikista näkökulmista. Ollaan etenemässä niin sanotusti perinteiseen Suomalaiseen tyyliin, yritys ja erehdys. Ihan tulee mieleen koronan tiimellyksessä tehdyt maskikaupat.

  3. Hyvä artikkeli! Kotimaiset materiaalit ovat hiilijalanjäljeltään jo lähtökohtaisesti hyviä. Sitten kun ajatellaan koko elinkaarta, alkaa materiaalien pitkäikäisyys merkitsemään paljon. Summana kotimainen puu ja kotimainen graniitti takaa nuo asiat erinomaisesti!

  4. Muuntojoustava on aina lähestulkoon huono kompromissi mihinkään tarkoitukseen.
    Se on lähes kirosana toimitilarakentamisessa. Varaudutaan innolla johonkin sellaiseen, joka ei koskaan tule toteutumaan tai toteutuessaankin 20v. kuluttua nämä mainiot muuntojoustavat ratkaisut ovat jo täysin kelvottomia, varaosia ei saa, liitokset eivät enää pidä jne…
    On lukuisia toimistorakennuksia suurilla toimijoilla, joissa on täysin tarpeetonta muuntojoustavuutta viljelty todella kalliisti. Muuntojoustavuuden ehdoilla tehty modulaarisuus on sanellut tilajakoa ja pilannut tilojen käyttökelpoisuuden jne. Nämä niin näppärät siirtoseinät todellisuudessa ovat pirun arkoja, niitä suojellaan käytönaikana vimmatusti, eivätkä liitosdetaljit eristä ääntä… Moneen kertaan olisi sekin raha säästetty tekemällä ihan perusratkaisuin kevyitä kunnollisia väliseiniä. Niiden purkaminen ja uusien rakentaminen on niin helppoa, että sen hallitsee jokainen ”Isä, poika ja pyhä Hiace” -urakoitsijakin.

    Todellinen hiilikädenjäljen avainsana on kuitenkin: tarkoituksenmukaisuus!
    – Oikea ratkaisu todelliseen tarpeeseen = Suunnitteltuna ja piirrettynä asia on jo menetetty, ollaan myöhässä, joku on jo joutunut lähtötietoja tulkitsemaan ja joku toinen ehtinyt jo rakastumaan näkemäänsä suunnitelmaan – eli todellinen hiilikädenjälki tehdään tarveselvitys- ja hankesuunnitteluvaiheissa. Paras päästövähennys edelleen on jättää kokonaan rakentamatta, eli tarpeettomien kuutioiden vähentäminen.
    – Oikea tuote oikeaan paikkaan. Puurakentaminen on nyt noussut näiden viherideologioiden myötä itsetarkoitukseksi. Tosiasiassa se vaan ei sovellu ihan kaikkeen, joten voitaisiinko keskittyä käyttämään oikeaa materiaalia oikeassa paikassa. On paljon detaljeja, joissa tarpeetonta metallin käyttöä voidaan korvata puutuotteilla, mutta se vaatii asennemuutoksen ensin kuivaketjuasioissa. Lähtökohtaisesti kerran kastunut puu pitää poistaa työmaalta ja mikä surullisinta, se pitää poistaa myös käytönaikana rakennuksesta, kun ei ole kovin vikasietoinen materiaali. Puu kilpailkoot omassa sarjassaan vertaistensa kanssa, ei pidä yrittää sillä korvata betonia siellä missä betonin parhaat puolet tulevat esiin.
    – Perusrakentamiseen yhdistetty viherrakentaminen on kaunis ideologinen harha. Tällaiset mainitun kaltaiset ratkaisut vaativat aktiivista elämää ja kiinteistönpitoa. Ne eivät ole, varsinkaan näissä jatkuvan marraskuun olosuhteissa, mikään itsekseen toimiva ja vain vähäisellä hoidolla ja ylläpidolla pärjäävä elementti, vaan nimenomaan sotivat tätä kaivattua pitkäaikaiskestävyyttä vastaan. Vesi eli kosteus on kiinteistön pahin vihollinen, sitä ei pidä alkaa tarpeettomasti sitomaan viivyttämään tai sitomaan rakenteisiin, vaan siitä tulee pyrkiä kaikin keinoin eroon. Tehdään mieluummin kunnollista yhdyskunta- ja infrarakentamista, jolla saadaan hallittua keskitetysti ja asianmukaisesti jatkuvasti kasvavien sademäärien paine hulevesiverkostolle.
    – Lämmittää on paljon helpompi kuin jäähdyttää. Arkkitehtien tulisi suunnitteluratkaisuja mietittäessä vakavasti harkita ikkunakokojen pienentämistä eli lasihimmeleiden vähentämistä sekä aidon rungon ulkopuolisen aurinkosuojauksen huomioimista.

    1. Juuri näin. Varautuminen tuntemattomiin käyttötarkoituksiin nostaa vain rakennuskustannuksia, koska vaihtoehtoja on aivan liikaa. Tehdään hyvä rakennus siihen mihin tarvitaan, sillä hyvin tehty kestää käyttöä eikä sille tarvitse uumoilla uusia muutoksia. Vielä kun suunnittelemme ja rakennamme niin kuin tekisimme ne aina itsellemme, loppuisivat ne iänikuiset valitukset työn laadusta. Näin olen yrittänyt toimia suunnittelija 50 vuotta. Tähän mennessä ei ole valituksia tullut. Nyt nautin eläkeläispäivistä.

    2. Kommenttisi on täyttä asiaa, kiitos siitä. Maalaisjärkeä ja käytännöllisyyttä ideologioiden sijaan on juuri se, mitä kaivattaisiin.

  5. Ehkä arkkitehdit ja byrokraatit vain ovat tulppana tälle hitaalle ja vaatimattomalle myönteiselle kehitykselle, yksinkertainen asia fossiilisen aiheuttamasta ympäristötuhosta ei näy menevän perille, niin kauan kun fossiiliset ovat hyvä bisnes.

    1. Ja niin kauan, kun fossiiliset käytännössä kuitenkin pyörittävät maailmaa – koska sen ne tekevät – sinä ja kaltaisesi puhutte juuri senlaista sontaa, jota ylläoleva kommenttisi on.

      1. Käytännöt muuttuvat hitaasti kunnallisarkkitehtien ennakkoluulojen ja vanhoillisuuden takia.

        1. Älä viitsi pelleillä. Käytännöt muuttuvat, kun kansantalouden kestokyvyn mukaisia ja kustannustehokkaita vaihtoehtoja on, eivät yhtään sitä ennen. Eikä sinun ideologispohjainen sumussa kulkemisesi tätä muuta miksikään.

          1. On melko lapsellista kuvitella, etteivätkö virastot saisi poliittista ohjausta.

          2. Joo, saavathan ne poliittista ”ohjausta”. Ja se kaikki on sitä samaa hevonv*n nollahiilihumppaa tyyliin vain pari vuotta aikaa pelastaa planeetta (ja sitten taas deadlinen mentyä uudet pari vuotta), ja kuinka vihreä talous (jota ei ole) pelastaa planeetan, ja kuinka meidän on näytettävä esimerkkiä (vaikka suolet repeäisivät), ja muuta sen tyylistä kakkelbäriä. Eli pointtisi oli?

  6. Palokka paljasti totuuden, halvat muovimateriaalit tekivät sammuttamisesta mahdotonta, leimojen lätkijät hirteen.

    1. Tämä kommentti on totaalisen virheellinen. Todelliset syyt löytyvät suunnittelun, valvonnan ja toteutuksen virheistä. Paloasiat ovat todella hukassa luvattoman monella puuhastelijalla arkkitehdistä kirvesmieheen.

    1. Sinä taas syytät materiaalia, etkä sen valitsijaa. Kumpikohan mahtaa olla lähempänä juurisyytä?

      1. Hölmö, ei tässä ole mitään kiellettyjä materiaaleja, vaan rakennustarvikkeiden ja pintojen luokitus,.ja niiden määräystenmukainen käyttö. Valinta on tehty puolestasi, ei suunnittelija voi vapaasti valita, mitä oikein luulet

        1. Tottakai voi. Suunnittelija voi aina valita vapaasti. Suunnittelija myös vastaa siitä, että valitut materiaalit täyttävät niille asetetut vaatimukset.

          1. Niinhän siellä leikkikoulun harjoitustöissä tehtiin.

          2. Jos sinä olet niin selkärangaton miellyttäjä ettet osaa tuoda faktoja ja omaa ammattiosaamistasi näkyviin tilaajan projektissa, niin se on sinun oma ongelmasi. Tai ehkä sinulla ei ole sitä osaamista, mitä voisit tuoda näkyviin…

  7. Eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin saatanan kakara.

  8. Googlatkaa puppulausegeneraattori. Sitten syöttäkää siihen hiiliruumiinkädenjälki tai mitä haluatte.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Laura Mattilahttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/laura-mattila/