Kokeile kuukausi maksutta

Pohdinta uudesta koulusta on kuplinut pinnalla arkkitehtiopiskelijapiireissä tänä lukuvuonna, kun vuodenvaihde ja yhdistyminen TaiKin kanssa lähestyy. Uudessa koulussa kiehtoo samankaltaisten ja inspiroivien opiskelijoiden määrän kasvu ja erilaisten samaan kokonaisuuteen kuuluvien mielenkiintoisten alojen määrän moninkertaistuminen. Taiteisiin suuntautunut arkkitehtiopiskelija tuntee kuuluvansa TaiK:in opiskelijoiden joukkoon aivan toisella tasolla kuin insinöörijoukkoon Otaniemessä. Entisessä TKK:ssa arkkitehtuuri oli se outolintu ja arkkitehtiopiskelijat tottuneet omiin pieniin piireihinsä. TaiK:laisia opiskelutovereita on helppo ymmärtää, ja taideaineiden liittyminen saman katon alle innostaa arkkitehtiopiskelijoita.

Konkreettisesti saman katon alle ei päästä vielä vuosiin, mutta moni varmasti toivoo, että uusi koulu mahdollistaisi monialaisempaa muotoilun ja taiteiden pätevyyttä. Arkkitehtikillan hallitus on pitänyt erityisesti yhteyttä TOKYO:n hallitukseen uusi koulu -hankkeen myötä, ja TaiK:n opiskelijoiden myönteinen suhtautuminen arkkitehtuuriin ja sen opiskelijoihin on vahvistanut myönteisiä odotuksia.

Useimmat arkkitehtiopiskelijat odottavat koulujen yhdistymiseltä myös hallinnollisia hyötyjä ja toivovat, että uusi koulu mahdollistaa resurssien paremman käytön. Arkkitehtuurin opiskelu on luovaa ja vapaata työskentelyä, kurssit etenevät aina eri tavalla ja yksilöohjauksen tarve on suuri. Tekniikan aloilla on hyvin erilaiset tavat opettaa ja opiskella. TaiK:ssa ymmärretään paremmin taideopiskelijan erityistarpeita ja uudessa koulussa tämä on erityisen tärkeä hyöty arkkitehtiopiskelijalle, joka kokee teekkarijoukossa olevansa osa erilaisten ja ”väärinymmärrettyjen” vähemmistöä.

Arkkitehtuurin nojautumisella taiteisiin on toki kääntöpuolensa. Koko uuden kouluhankkeen alkumetreiltä lähtien arkkitehtuurin opiskelijat ovat joutuneet puntaroimaan suhdettaan insinööreihin. Mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta tekniikan elintärkeää roolia tulevaisuuden työelämää ajatellen ei voi kiistää. Insinööritieteet tarjoavat korvaamattomia ongelmanratkaisun avaimia, mutta taideteollisuudellakin on annettavaa.

Taideteollisuudelta arkkitehtuuri saa tukea niin käyttäjälähtöiseen ajatteluun kuin taiteelliseen ilmaisuun, joka on yhä tärkeä osa alamme opintoja. Jos arkkitehtuurin laitoksen aisapariksi tulee taideteollinen korkeakoulu, jossa taiteelliset arvot ja humanistiskulttuuriset lähtökohdat yhdistävät opiskelijoita, voi arkkitehtiopiskelijoiden olla helppo taantua teekkariaktiivisuudessa ja suuntautua pääosin taiteiluun.

Osaa opiskelijoista huolettaakin miten käy insinöörisuuntaan kytkeytyvien
kurssien, esimerkiksi yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun kurssin, jossa suuri osa on maanmittauslaitoksen tai rakennusinsinööritieteiden opiskelijoita. Tällaiset kurssit jäävät jo nyt ainoiksi, joilla arkkitehtiopiskelija on opiskeluaikana ja opiskelutarkoituksessa yhteistyössä insinööripuolen opiskelijoiden kanssa.

Poikkitieteelliset kurssit molempiin suuntiin tulee saada toimimaan. Tulisi pitää huolta siitä, ettei arkkitehtuuri etäänny entisestään tekniikan aloista. Päällimmäisenä poreilee kuitenkin innostus yhdistymisestä ja koulutuksen tason nousemisen potentiaalia uudessa koulussa ei voi kiistää.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Arkkitehtiopiskelija matkalla uuteen”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Milja Hartikainenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/milja-hartikainen/