Kokeile kuukausi maksutta

Arkkitehtuurin ekokitchiä

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Erikoistoimittaja, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Ennen kun joku hallitsija tai diktaattori halusi pehmentää imagoaan, hän otti pikkulapsen syliinsä. Silmänräpäyksessä hän muuttui kuvissa verenhimoisesta sapelinkalistajasta isä aurinkoiseksi. Kikka toimi niin Hitlerillä kuin Stalinillakin.

Nykyisin jokaisella huippupoliitikolla pitää olla oma lemmikki. Sellainen kannattaa hankkia juuri ennen vaaleja, sillä mikään ei voita söpöydessä ja mediahuomiossa kissanpentua tai bostoninterrierin pentua nuolemassa omistajansa kasvoja. Niille voi tehdä omat facebook-sivutkin.

Myös arkkitehtuuria on aina osattu pehmentää sopivilla elementeillä. Murattia on käytetty peittämään arkkitehtuurin virheet ja (halvoilla) kipsikoristeilla on saatu mihin tahansa julkisivuun arvokkuutta ja ilmettä.

Paljon pahempi ilmiö on, että rakennuksia ja arkkitehtuuria myydään väärillä mielikuvilla. Oletteko nähneet yhtään arkkitehtuurivisiota tai uuden kohteen myyntikuvaa, jossa ei olisi ikuinen kesä, puut viheriöimässä ja linnut lentämässä taivaalla? Näin varmaan myytiin 1970-luvun lähiöitäkin?

Sain juuri tällä viikolla valokuvia suomalaisista hirsitaloista, jota oli otettu sellaisesta sammakkoperspektiivistä, että etualalla olevat auringonkukat täyttivät lähes kolmanneksen kuva-alasta.

Usein mainoskuvissa on myös lapsia ja nuoria leikkimässä rullalaudoilla, vaikka kyseessä olisi senioreille tarkoitettu asuntoalue esimerkiksi Vantaan Tikkurilassa.

Vesi on aina oivallinen myyntielementti. Kajakki lipumassa rantaan sopii nykyisiin arvoihin paremmin kuin öykkäröivä muskelivene.

Arkitodellisuus on tietenkin aivan toinen kuin mitä mainokset lupaavat. Puiden kasvua saa odottaa kymmeniä vuosia ja sitä ennen saa tottua elämään pölyisen ja meluavan rakennustyömaan keskellä, kuten nyt Helsingin Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Tikkurilassa. Arabianranta alkaa vasta nyt näyttää hieman siltä kuin mainoksissa.

Maailmalla vihreydessä on menty myös sanoista tekoihin eikä aina kovin kestävällä tavalla. Ruohokatot ovat jo niin tavallinen näky, että mainoskuvissa ne ovat muuttuneet kukkakedoiksi, joissa talon oman mehiläistarhan mehiläiset kirmaavat perhosten kanssa kilpaa.

Kasvien peittämät julkisivut ovat myös jo vanha juttu, samoin se, että kasvit ja puut vihertävät myös talon sisäpihalla.

Viimeisin ja samalla typerin hitti on puiden kasvattaminen talojen katoilla ja parvekkeilla. Mainoskuvissa noissa puissa on varmaan linnunpöntötkin ja niissä poikaset suu ammollaan. Tällaisia rakennuksia voi käydä ihailemassa ainakin Milanossa, Vancouverissa ja Berliinissä.

Teräksestä ja alumiinista tehtyjä ”vihreitä” rakennuksia katsellessa tulee heti mieleen huijauksen maku. Eikö puu kannattaisi käyttää mieluummin hyväksi rakennusmateriaalina kuin keinotekoisena koristeena, joka kovalla tuulella voi rysähtää jonkin ohikulkijan niskaan tai jonka juuret voivat aiheuttaa vesivahinkoja. Jos tällaisia koristeita halutaan, niin tehdään puut sitten vaikka muovista. Se on ainakin kestävämpi ratkaisu.

Idea, että rakennuksen viemä pala luontoa palautetaan eloon, on sittenkin aika korni tapa osoittaa trendikkyyttä ja ekologisuutta. Kestävät arvot on ansaittava paljon kestävämmin keinoin kuin tällaisella ekokitchillä.

http://www.archdaily.com/346374/can-we-please-stop-drawing-trees-on-top-of-skyscrapers/

 

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Arkkitehtuurin ekokitchiä”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Seppo Mölsähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/seppo-molsa/