Harva toimitila, koulu, sairaala tai julkinen rakennus toimii enää ilman AV-tekniikkaa – kulttuurirakennuksista puhumattakaan. Silti AV mielletään rakennus- ja korjaushankkeissa edelleen helposti näyttöjen, kaiuttimien ja muun esitystekniikan laitehankinnaksi, joka voidaan tehdä, kun tila on muuten valmis. Kuinka monella on kokemusta siitä, että AV-asentaja ilmestyy vastaanotettuun kohteeseen poraamaan reikiä kaapeleita varten? Silloin ainakin yksi asia on mennyt suunnittelussa pieleen.
AV-suunnittelussa määritellään, miten ääni-, kuva-, valo- ja näyttämötekniikka sekä niiden vaatima infrastruktuuri integroidaan rakennukseen niin, että tilat toimivat käyttäjiensä tarpeiden mukaisesti. Valitettavan usein AV-suunnittelun tarpeeseen havahdutaan vasta yleissuunnittelun aikana, kun arkkitehti-, rakenne- tai sähkösuunnittelija ei pysty enää etenemään ilman AV-suunnittelun lähtötietoja.
Kymmenen gigabittiä sekunnissa tiedonsiirtoa tai kahden tonnin kuormitus ripustuspisteessä ovat todellisia AV-vaatimuksia toteutetuissa hankkeissa. Olennaista on, milloin nämä vaatimukset tunnistetaan. Kun lähtötiedot saadaan ajoissa, muut suunnittelualat voivat ottaa ne huomioon omissa ratkaisuissaan. Jos ne tulevat vasta jonkin suunnitteluvaiheen päätyttyä, edessä on muutossuunnittelua ja lisäkustannuksia.
Myöhemmin mukaan liittyvän AV-suunnittelijan on joka tapauksessa palattava selvittämään tilojen käyttötarkoitusta ja käyttäjien tarpeita. Silloin muut suunnittelijat odottavat ja hankesuunnittelussa arvattu AV-budjetti voi osoittautua vääräksi.
AV-tekniikka voidaan hankkia erillishankintana, mutta se ei poista suunnittelun ja yhteensovittamisen välttämättömyyttä. Tekniset järjestelmät käyttävät rakennuksessa samoja tiloja ja rakenteita: tarvitaan kaapelireittejä, tilavarauksia, kiinnitys- ja ripustuspisteitä, sähköä, tietoliikennettä, jäähdytystä ja toimivia näkemälinjoja. Siksi AV-suunnittelua ei voi irrottaa muun suunnitteluryhmän toiminnasta.
Toteutuneet hankkeet ovat osoittaneet, ettei AV-suunnittelu maksa sen enempää, vaikka se kiinnitetään mukaan jo alkuvaiheessa. Kun se etenee samassa tahdissa muiden suunnittelualojen kanssa, vältetään viiveet ja ylimääräiset kustannukset, ja kun käyttötarkoitukset ovat selvillä, vältetään myös huonot käyttäjäkokemukset.
Käyttäjillä on hyvin erilaisia valmiuksia määritellä AV-tarpeitaan: siinä missä yhden toiveissa voi olla enemmän tekniikkaa tai vaativampia järjestelmiä, toinen taas ei välttämättä tunnista niiden mahdollisuuksia lainkaan. AV-suunnittelija toimii käyttäjien tarpeiden tulkkina ja auttaa löytämään ratkaisuihin oikeat laatuvaatimukset.
AV-suunnittelussa ei suunnitella vain laitteita vaan toimivaa tilaa ihmisille. Huonosti toimiva AV-järjestelmä on yhtä ikävä asia kuin huonosti toimiva IV-järjestelmä. Kun AV-suunnittelija on mukana hankkeen alusta lähtien, käyttäjien tarpeet voidaan muuttaa oikea-aikaisesti lähtötiedoiksi arkkitehti-, rakenne-, sähkö-, LVI- ja akustiikkasuunnittelulle. Näin ratkaisut voidaan yhteensovittaa ennen kuin ne muuttuvat muutoksiksi, kustannuksiksi ja kompromisseiksi.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “AV ei ole laitehankinta vaan suunnitteluala”