Kaikessa hiljaisuudessa EU julkaisi tämän vuoden kesäkuussa uuden energiatehokkuusdirektiivin (Energy Performance of Buildings Directive, EPBD Recast 2010), joka koskee uudistuotantoa ja suurempia korjaushankkeita. Lähtökohtana on lähes nollaenergiarakennus vuoden 2020 loppuun mennessä. Julkisella puolella tähän tavoitteeseen pitäisi päästä jo vuoden 2019 alussa. Julkisten toimijoiden odotetaan toimivan edelläkävijöinä.
EPBD Recast vaikuttaa radikaalimmin rakentamiskäytäntöön kuin mikään tähänastinen energialainsäädäntö. Se, miten kohti lähes nollaenergiatavoitetta edetään, on käytännössä jäsenvaltiokohtaisten määritysten varassa. Aikaa tähän mietintään on annettu vuoden päivät; syksyllä 2011 periaatteelliset linjat pitäisi olla selvillä.
Olemassa olevaan kiinteistökantaan lainsäädännöllä ei vielä vaikuteta. Jotakin myös sille on kuitenkin pakko tehdä, mikäli EU-tasolla tehtyihin hiilidioksidipäästötavoitteisiin halutaan päästä. Täsmentämistäkin energiadirektiivi vielä tarvitsee: tarkoitetaanko lähes nollalla 0,35 kWh/m2 vai esimerkiksi 0,70 kWh/m2. Tämä määrittely pitäisi nyt pikaisesti käynnistää sekä asettaa selkeät ja vielä ennakoitavat välietapit tavoitetasoille, kun mennään kohti vuotta 2020.
Vaarana on, että Euroopan laajuisesti ei saada yhtenäistä käytäntöä ja mittareita, jolloin eri maiden energiatehokkuuden vertailu on vaikeaa, jollei mahdotonta. Alan teollisuudelle se olisi huono asia.
Kommenteille piakkoin tulevissa uusiutuvissa rakentamismääräyksissä otetaan jo ensi askelia kohti EPBD:n tavoitteita ja muun muassa yksipuolisesta lämmitysenergiatarkastelusta siirrytään kokonaisenergiatarkasteluun. Sähköenergian käyttöä täytyy tehostaa, sillä lämmityksellä ja lisäeristyksellä ei ole yksistään enää suurta merkitystä. Esimerkkinä TKK:n selvitys, jossa osoitettiin vanhojen määräysten mukaisessa toimistorakennuksessa kulutetusta kokonaisenergiasta lämmityksen osuuden (johtumishäviöt vaipan ja ikkunan kautta) olevan vain neljä prosenttia. Kun tämä muutetaan primäärienergiaksi ollaan kahdessa prosentissa. Esimerkki pätee vain toimitilapuolella.
Tulevaisuudessa talotekniikan merkitys korostuu entisestään sekä energiankulutuksen että olosuhteiden hallinnan kannalta. Kun vaippa eristetään hyvin, huonelämpötila nousee helposti liian korkeaksi viihtyvyyden kannalta. Järjestelmien suunnittelussa on huoneolosuhteiden hallintaan kiinnitettävä erityistä huomiota, muuten huonelämpötila voi nousta myös talvi- ja välikaudella liikaa. Tällaisia esimerkkejä on kantautunut hallitsemattomasta passiivirakentamisesta Saksasta.
Useissa tutkimuksissa on osoitettu yhteys ihmisen suorituskyvyn ja sisäympäristöolosuhteiden välillä. Huonoissa olosuhteissa suorituskyky ja tuottavuus laskevat selvästi. Tulevaisuudessa onkin tärkeää tarkastella energiankäyttöä ja sisäympäristöä samanaikaisesti. Tähän tarvitaan uusia prosesseja ja menettelytapoja, sillä nykyinen toimintamalli ei johda haluttuun lopputulokseen.
Tällä hetkellä ratkaisuja ei ole. Tarvitaan testattuja kokonaisratkaisuja ja detaljien varmentamista, eli laajamittaisia ja hyvin koordinoituja demonstraatiohankeohjelmia.
Nyt olisi jo aika tarkastella lopputulosta käyttäjäkeskeisesti mittaamalla lopputulosta myös käyttäjän kokemusten sekä palautteen perusteella. Tältä pohjalta voitaisiin löytää Suomen kilpailukyvynkin kannalta tarpeellisia keihäänkärkituotteita.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Energiatehokkuudessa ei saa sivuuttaa sisäympäristön hallintaa”