Energiatehokkuus ei saa lisätä uudisrakentamisen riskejä

Moni rakennusalan toimija suhtautuu skeptisesti siihen, pystytäänkö alalla siirtymään uudisrakennusten tuotannossa vain muutamassa vuodessa lähes nollaenergiarakentamiseen. Näin on kuitenkin tehtävä, jos ympäristöministeriön lakiluonnos menee läpi.

Uudistetulla maankäyttö- ja rakennuslailla pyritään panemaan täytäntöön EPBD-direktiivi kunnianhimoisine energiansäästötavoitteineen. Jos lakiluonnos hyväksytään nykyisessä muodossaan, se tarkoittaa käytännössä, että uusia vaatimuksia olisi sovellettava vuoden 2018 alusta vireille tuleviin rakennuslupahakemuksiin.
Siirtymäaikojen lyhyyden lisäksi monia huolestuttaa, että lakiluonnoksen muutokset nykytilaan nähden ovat radikaaleja: esimerkiksi toimistojen energiatehokkuusvaatimuksia ehdotetaan kiristettävän liki puolet nykyisestä. Tällaiseen tarvittavat keinot eivät ole välttämättä vielä tiedossa.

Reippaasti nykyistä energiatehokkaampien rakennusten toteuttaminen ilman kunnollista ymmärrystä niiden ominaisuuksista ja toimivuudesta voi olla iso riski. Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa hiljattain ilmestyneessä jutussa TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinha sanoo, että rakentamismääräyksissä on edetty energiansäästö edellä. Vinhan huoli kuitenkin on, että energiatehokkuusmääräyksiä kiristetään, ennen kuin toimenpiteiden vaikutuksia on kunnolla tutkittu.
TTY vetääkin julkisten palvelurakennusten energiatehokkuuteen ja sisäilman laatuun keskittyvää Combi-hanketta, jonka alustavat tulokset osoittavat, ettei huoli ole turha: tiukkojen määräysten mukaisissa kouluissa ja päiväkodeissa onkin kulunut enemmän energiaa kuin olisi pitänyt. Syynä on esimerkiksi talotekniikan toimimattomuus tai arvioitua suurempi sähkönkulutus.

RIL:n lausunnossa YM:n lakiluonnoksesta todetaan, että uu­sien säädösten voimaantulon porrastaminen on tarpeen, jotta voidaan saada riittävästi luotettavaa tietoa uusien ratkaisujen toimivuudesta. RIL ei sinänsä vastusta energiatehokkuustavoitteita, enkä niin tee minäkään. Pelkästään energiatehokkuuden nimissä emme saa kuitenkaan rakentaa tähän maahan lisää kosteus- ja sisäilmaongelmaisia uudisrakennuksia. Terveellisyys ja turvallisuus eivät ole arvoja, jotka voitaisiin uhrata energiatehokkuuden tähden. Emme tarvitse yhtään uutta ongelmarakennusta – nykyisessäkin kiinteistökannassa on haastetta riittämiin.

Rakentamisen ympäristötehokkuutta koskevassa keskustelussa keskitytään usein hyvin vahvasti energiatehokkuuteen. Rakennuksen suunnittelu- ja materiaaliratkaisuilla voidaankin vaikuttaa siihen ratkaisevasti. Rakentamisen aikana energiatehokkuutta edistetään huolellisella työllä, jotta rakenteet toimivat suunnitellulla tavalla. Paljon merkitystä on myös käyttöönotolla ja seurannalla.

Työmaiden ympäristötehokkuus koostuu myös muista, usein pienistä näkymättömiksi jäävistä arjen teoista. Näillä voi kuitenkin olla suuri merkitys rakentamisvaiheen materiaalitehokkuudelle, hiilijalanjäljelle ja kustannuksille. Materiaalihukan vähentäminen sekä yli jääneiden materiaalien ja jätteen lajittelu jo syntypaikalla ovat juuri tällaisia asioi­ta. Alan ympäristötehokkuutta laajasti arvioitaessa myös tällaiset seikat olisi ehdottomasti otettava huomioon.