Kokeile kuukausi maksutta
Kuuntele juttu

Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on ollut käynnissä vuodesta 2018. Tavoitteet ovat olleet alusta lähtien kunnianhimoisia: maankäytön avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen, rakentamisen koko elinkaaren huomioiminen, laadun parantaminen vastuita uudelleen määrittelemällä sekä suunnittelun ja rakentamisen vieminen digitaaliselle pohjalle 2020-luvulla. Matkan varrella on lisääntynyt vähähiilisyyden ja kiertotalouden periaatteiden painoarvo.

Näitä tavoitteita on päättäväisesti viety ensi vuoden alussa voimaan astuvaan uuteen rakentamislakiin. Ja lisää viedään kolmeen muuhun hankkeen pohjalta syntyvään lakiin. Käytännön tason muutosten ympärillä on kuitenkin isoja kysymysmerkkejä.

Teimme A-Insinööreissä tilaajien ja muiden alan toimijoiden parissa asiakastutkimusta rakentamislakiin valmistautumisen tasosta. Tulos oli selvä: kuusi kuukautta ennen lain ”käyttöönottoa” vain hyvin harvalla on kuvaa siitä, miten se käytännössä tapahtuu.

Kävin itsekin asiakkaiden kanssa näitä keskusteluja. Valtaosa haastatelluista oli toki tietoisia uuden lain tulosta, mutta asia ei ole vielä millään tavalla vaikuttanut omaan tekemiseen. Muutama on perehtynyt uuteen lakiin huolellisesti, mutta sittenkään ei ole vielä syntynyt kirkasta käsitystä siitä, miten tulevia pykäliä käytännössä sovelletaan.

Tunnelmat ovat odottavat, ja tiedonjanoa on paljon. Uuden rakentamislain digitaalisia ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia koskevaan webinaarikatsaukseemme ilmoittautui muutamassa päivässä satoja osallistujia.

Tervetullutta onkin, että monen uuden vaatimuksen kohdalla siirtymäaikaa on pidennetty vuoteen 2026. Valmistelutyötä asetusten laatimiseksi tehdään parhaillaan.

Syksyllä toivottavasti tiedämme lisää asetuksista ja asetusten perustelumuistioista, mitä esimerkiksi rakentamislupahakemuksen ilmastoselvitys- ja muulta aineistolta edellytetään tai mitä hankkeelle laadittavan tietomallin sisällöltä odotetaan. Ensimmäisiä vaatimuksia tulisi kyetä viemään suunnittelu- ja urakkasopimuksiin jo lähikuukausina.

Lainsäädäntötyötä ovat ohjanneet tavoitteet ja näkökulmat, joissa alan toimijoiden, kuten suunnittelijoiden ja rakentajien, mielipiteillä tai kokemuksilla ei ole juuri ollut merkitystä. Matkan varrella on onneksi nähty useampikin muutos- ja korjauskierros, joissa alan esiin nostamia ongelmia on pyritty korjaamaan. Lähtökohdista johtuen vallalla näyttää olevan ”no otetaan sitten vastaan se mitä tulee, kun tulee” -asenne.

Asenne on ymmärrettävä, sillä rakennusalan toimijoiden pöydillä on paljon akuutimpia ja isompia ongelmia: mistä saadaan töitä ensi syksyksi ja kassaan rahaa palkanmaksuun.

Kriittisin kysymys rakentamisen alalla niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä on tuottavuuden parantaminen hankkeissa. Jos tämä on ollut yksi lakimuutosten tavoitteista, se on jossakin kohdassa päässyt unohtumaan pykäläviidakkoa viritettäessä. Toivon, että kun asetuksia laaditaan, käytäntöjä selkeytetään ja yksinkertaistetaan eikä tuottavuuden kasvattamiselle projektitasolla aseteta lisää esteitä.

Avaimia tuottavuuden parantamiseen ovat muun muassa hankkeen alkuvaiheeseen ja yhteistoimintaan satsaaminen, datan virtaus elinkaaren vaiheesta ja ohjelmistosta toiseen, korkeampi esivalmistusaste sekä suunnitteluprosessin johtaminen ja tukeminen tekoälyllä.

Ensiapua todelliseen haasteeseen saamme sillä, että rakentamislain soveltamisen käytännöistä tehdään yhteisvoimin mahdollisimman yksinkertaisia, läpinäkyviä ja helppoja. Toivottavasti rakennusvalvontoja ei jätetä yksin ratkomaan lain tavoitetta ja tarkoitusta eikä tulkintoja ryhdytä hakemaan oikeustapausten kautta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Evästystä rakennuslain muutoksiin odotetaan pikaisesti”

  1. Esitys siitä, että pätevyyden osoittamiseksi pitää hakea FISE:ltä maksullinen pätevyystodistus on periaatteessa hyvä ja tasapuolistava uudistus, paitsi että sitä se ei kuitenkaan ole. Ikäluokaltaan eläkeikää tai eläkkeellä olevia ammattilaisia se kohtelee epäoikeudenmukaisesti: Iso joukko edellä mainittuja ammattilaisia tekee töitä edelleenkin ja yleensä osapäiväisesti ja vain muutaman vuoden eläköitymisesta. Tällöin FISE:n kustannus suhteessa käytettyyn työaikaan on moninkertainen ja
    kohtuuton esim. henkilölle joka on vaan esim parissa kohteessa vastaavana tai piirtelee pari kohdetta vuodessa. FISE pätevyyden hankinta siis tulee kohtuuttoman kalliiksi ja hyvinkin estää monien em. ryhmien työnteon jos rakennusvalvonta vaatii FISE pätevyyden. Tällöin kohtuuton vaatimus heikentää pätevän työvoimareservin käyttöä ja pahentaa työvoimapulaa ja nostaa kustannuksia.

    1. Lailla ei voida vaatia FISE-pätevyyttä, vaan rinnalle on synnytettävä vastaavia päteväksi toteavia instansseja. Näin asiaa perusteltiin ja tulee myös rakennusvalvontojen hyväksyä.

  2. Tuskin laissa edellytetään Fise-pätevyyttä, vaan lainsäätäjä jättänee kentän avoimeksi eri toimijoille. Toki varmaankin jokin viranomaishyväksyntä toiminnalle vaaditaan.
    Eri asia on, montako rinnakkaista toimijaa Suomen kokoisille pätevyydentoteamismarkkinoille mahtuu.

  3. FISE-pätevyyskään ei poista kaikkea epätasa-arvoa rakennusvalvontojen välillä. Eri kunnissa kun määritellään
    kohteen vaativuusluokka eri tavoin. Esim. muualla maassa tavallisen betoniharkko rakenteisen omakotitalon perustusten rakennesuunnittelu on tavanomaista, paitsi Espoossa jossa se onkin vaativaa, vaikka kyseessää aivan perusratkaisut. Pitäisikö siis rakennusten suunnittelun vaativuusluokatkin määritellä esim. FISE:n toimesta tai jopa ympäristöministeriön alaisessa työryhmässä ja/tai tekoälyohjelmassa 🙂

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Kari Kauniskangashttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/kari-kauniskangas/