Kokeile kuukausi maksutta

Tietomallintamisen nykytilanne on ristiriitainen. Sillä saavutetaan kiistattomia hyötyjä organisaatioiden sisällä, mutta tilanne on toinen, kun tietomallit liikkuvat organisaatioiden välillä. Monet asiat toimivat jo riittävän hyvin, mutta hyötyjä on vaikea osoittaa.

Kysymys on lopulta siitä, että tiedonsiirto pitää saadaan toimimaan samanaikaisesti liiketoiminnan, prosessien ja tietotekniikan näkökulmista. Pitää olla motivaatio ja mahdollisuus tehdä oikeita asioita oi­keaan aikaan.

Tällä hetkellä meillä on kaikilla tasoilla toimiva ratkaisu vasta suunnitelmien geometrisen ristiriidattomuuden tarkastamiseen. Kaikki muu tietomallipohjainen tiedonsiirto toimiikin sitten arvaamattomasti. Välillä toimii, välillä ei, eikä aina ole edes täyttä selvyyttä siitä, toimiko se tällä kertaa vai eikö toiminut. Näin vaikka käytössä ovat pätevät ohjelmistot ja osaavat tekijät.

Ongelman ydin on osapuolten välillä siirtyvän tietosisällön hallinta. Ensin ajateltiin että yhteinen tiedonsiirtoformaatti riittää. Kun ei riittänyt, määriteltiin tiedonsiirron käyttötapauksia, ja kun tuokaan ei vienyt maaliin, standardoitiin tiedonsiirron prosesseja. Kirjoitettiin tietomallivaatimuksia ja yleisiä ja ohjelmistokohtaisia mallinnusohjeita sekä laadunvarmistuksen ohjeita ja tarkastuslistoja. Tätä tehdään kansainvälisellä, kansallisella, organisaatioiden ja hankkeiden tasolla. Kun tuo kaikki sitten pinotaan yksittäisen hankkeen yhden tiedonsiirron päälle, niin kukaan ei tiedä, mitä juuri tuossa tilanteessa pitää oikeasti vaatia ja tehdä.

Ratkaisu on lähestyä asiaa tehtävien kautta. Tässä ratkaisumallissa tietomallipohjaisen tiedonsiirron katsotaan tapahtuvan yksittäisen tehtävän puitteissa. Esimerkiksi arkkitehdilta tuleva tietomalli voi tukea energia-analyysitehtävän suorittamista. Tästä näkökulmasta tuolla tietomallilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin toimia energia-analyysin lähtötietona.

Kun vielä oivalletaan, että siirrettävä tietomalli ei ole sama kuin suunnittelijan omaan suunnittelutyöhön käyttämä, alkaa kaikki seljetä. Samoin kuin suunnittelijat tuottavat omasta tietomallistaan piirustuksia eri tarkoituksiin, pitäisi heidän tuottaa siitä myös tietomalleja eri tarkoituksiin. Tällöin jokaisella hankkeessa liikkuvalla tietomallilla on selvä syy, tietosisältö, aikataulu ja arvo.

Syy tulee tehtävästä, arvo siitä, kuinka paljon hyötyä siitä on tehtävän suorittamiseen, aikataulu siitä, koska tehtävä pitää suorittaa, ja tietosisältö siitä, mitä tehtävän suorittaminen edellyttää. Tiedonsiirrosta tulee kauppatavara, jota hallitaan suunnittelusopimuksilla. Suunnittelija ottaa vastuun siirrettävästä tiedosta ja siitä on oltava todellista hyötyä, koska muuten tavara ei mene kaupaksi. Myös toiminnan kehittämiselle tulee selvä motivaatio, koska tuote voi aina olla parempilaatuinen, nopeammin ja edullisemmin tehty, mikä edellyttää innovaatioita ja johtaa kilpailuetuun muihin nähden.

Tällä hetkellä hallitsematon tietosisältö rampauttaa tietomalleihin perustuvan tiedonsiirron. Asian lähestyminen tehtävien kautta on lopulta vain pieni muutos ajattelussa, mutta sen kautta ratkeavat nykyistä paremmin sekä liiketoiminnan, prosessien että tietotekniikan ongelmat.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Hallitsematon tietosisältö rampauttaa tietomallit”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Jiri Hietanenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/jiri-hietanen/