Halvimman hinnan metsästys voi olla kestävän kehityksen jarru

Tietoa kirjoittajasta Kaj I. Hemming
Puheenjohtaja, Pohjalaisten Infraklusteri ry
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Halvin tarjoushinta on vakiintunut julkisissa hankinnoissa lähes ainoaksi kilpailutuskriteeriksi. Hinnan yksipuoliseen painottamiseen saatetaan päätyä, koska pelätään esimerkiksi laatukriteerien soveltamisesta seuraavaa valitustulvaa tai ihan vain asioiden käsittelyn helppouden takia.

Kokonaistaloudellisesti edullisten hankintojen tavoittelu on yhteiskunnan rahojen järkevää käyttöä. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa yksipuolista hinnalla kilpailua. Pahimmillaan pelkän halvan hankintahinnan metsästys panee rakentamisen kestävyyden koetukselle.

Kestävä rakentaminen edellyttää taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen vastuun kantamista koko rakentamisen arvoketjussa työn tilaajasta aina viimeiseen alaurakoitsijaan asti. Kokonaisuuteen kuuluu myös vastuu laadusta.

Kaikki nämä vaatimukset voidaan ottaa huomioon julkista rakennushanketta tilattaessa. Tilaaja voi esimerkiksi mahdollistaa kierrätysmateriaalien käytön ja kilpailutuskriteerien avulla kannustaa siihen. Vähähiilisyydestäkin saadaan valintaperuste kehittämällä alalle yhtenäinen päästöjen laskentamalli.

Viime aikoina hankintakriteereissä on alkanutkin nousta esiin pyrkimys toteutuksen ja materiaalien kokonaisarviointiin investoinnin todellisen arvon ymmärtämiseksi. Tähän ei pelkkää hankintahintaa tuijottamalla päästä.

Suunnannäyttäjiä julkisella sektorilla ovat olleet esimerkiksi Motiva ja Väylävirasto. Ne, kuten kaikki julkiset tilaajat, voivat hankintojensa kautta kannustaa energian ja materiaalien tehokkaampaan ja kestävämpään käyttöön ja edistää samalla resurssitehokkaan teollisuuden vahvistumista Suomessa.

Esimerkiksi Väylävirasto sitoutuu Hankinnan toimintalinjoissaan (2020) digitalisaation, vähäpäästöisyyden ja resurssitehokkuuden lisäämiseen vuoropuhelussa palveluntuottajien kanssa.

Linjaukset näkyvät käytännössä vaikkapa ohjeluonnoksessa teiden ja ratojen meluesteiden suunnittelusta. Esteiden hintaa arvioitaessa tulisi huomioida koko elinkaaren aikaiset kustannukset. Este voi olla rakentamisvaiheessa edullinen, mutta jos käyttöikä on lyhyt tai kunnossapito tavallista kalliimpaa, kokonaiskustannukset kasvavat. Ohjeluonnoksen mukaan tämä on huomioitava estetyyppiä ja materiaaleja valittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa hankintahinnan avaamista kokonaisvaltaisesti.

Hankinnan todellinen hinta selviää kokonaisarvioinnissa, johon tarvitaan urakkahinnan ja tuotteen tai palvelun ostohinnan lisäksi tietoa esimerkiksi kuljetus- ja asennuskustannuksista, tuotteen kestoiästä (takuusta), huolto- ja korjauskustannuksista sekä kierrätettävyydestä.

Tilaaja voi edellyttää, että tarjouksissa annetaan kaikille tämänkaltaisille osatekijöille riittävän luotettava kustannusarvio.

Pohjalaisten Infraklusteri ry esittää, että kaikki julkisten hankintojen kanssa tekemisiin joutuvat viranomaiset uudistaisivat toimintatapojaan hankintojen valmistelussa ja ohjeistamisessa.

Halvimman hankintahinnan periaate pitää uskaltaa haastaa. Se on ristiriidassa julkisten toimijoiden ja koko Suomen kestävään kehitykseen liittyvien tavoitteiden kanssa.

Pohjalaisten Infraklusteri ry edistää rakentamiseen osallistuvien yritysten ja yhteisöjen kilpailukykyä Pohjanmaalla, vanhan Vaasan läänin alueella. Jäsenistössä on julkishallinnon, yritysten, järjestöjen ja oppilaitosten edustajia infra-alalta. Yhdistyksen 29 jäsenyhteisöä edustavat yli 5500:aa eri organisaatiota. Yhdistyksen toimipaikka on Vaasassa Infra Pohjanmaa ry:n tiloissa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Halvimman hinnan metsästys voi olla kestävän kehityksen jarru”

  1. Minä esitän, että Pohjalaisten infraklusteri laittaa omien yritystensä toimintakulttuurin kuntoon. Puutteita löytyy muunmuassa työturvallisuudessa, kaivantojen toteuttamisessa yms asioissa.

  2. Julkiset hankinnat ovat jo pitkään mahdollistaneet ainakin talonrakennuksen puolella muutamien keskisuurten rakennusliikkeiden olemassa olon heidän luokattomasta toiminnastaan huolimatta. Julkista hankintaa tekevien yksiköiden täytyisi pystyä paremmin eliminoimaan nämä toimijat pois tarjouskilpailusta. Monesti julkisten hankintojen sopimussanktiointeja kritisoidaan suuresti, osa syyllinen ovat juuri nämä järjestelmästä nauttivat tai lähes ainoalla mahdollisuudella elävät diipadaapa toimijat.

  3. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kestävän rakentamisen kriteerejä on saatava rakennushankkeiden kilpailutuksiin mukaan. Tähän yritän vaikuttaa myös oman työni kautta. Johtopäätökseni ei kuitenkaan ole se, että hinnalla ei saisi enää kilpailuttaa, mitä tässä kai yritetään esittää.

    Lainaan tässä otteen Hankintaturisti-blogista (jota muuten kannattaa ehdottomasti lukea, jos haluaa viisastua hankintojen suhteen):

    ”Laadun huomioimisella tarjouskilpailun voittajan valinnassa ei nimittäin ole suurtakaan merkitystä. (…) Laatu on huomioitava julkisissa hankinnoissa. Tästä olemme samaa mieltä. Asian ydin ja ero on tässä: Onko korkean laadun tarjoaminen pakollinen vaatimus kilpailuun osallistumiselle vai saako laadusta pisteitä vertailussa? Minusta lähtökohtaisesti ensimmäinen. Julkisuudessa usein jälkimmäinen.

    Yksinkertaistetusti – ja näin pääsiäisen hengessä – on jokseenkin eri asia ostaa suklaamunia määrittelemättä sen tarkemmin sokerin määrää, kaakaoprosenttia ja rasvan lähdettä ja pelkästään toivoa, että joku laatupisteiden toivossa tarjoaisi kelvollista syötävää, kuin asettaa itse enimmäismäärä sokerille, vähimmäistaso kaakaoprosentille ja edellyttää eettisesti tuotettua kaakaota pakollisena vähimmäisvaatimuksena. Lopputuloksena kilpailutuksen saattaa voittaa yritys, joka ei ole tarjonnut ylimääräistä laatua. Pääsiäinen on pilalla.” https://hankintaturisti.com/2018/03/30/hinnan-ja-laadun-painoarvoilla-ei-ole-merkitysta-kerron-teille-miksi/

    Eli laatupisteillä kilpailuttaminen ei ole mikään autuaaksi tekevä toimenpide. Kun laadun vähimmäiskriteerit on tarkasti määritelty, on järkevää kysyä, kuka tekisi sen halvimmalla. Eli esimerkiksi kirjoittajan esittämän meluesteen tapauksessa: on aivan eri tilanne sanoa, että ”Haluamme meluvallin.” ja kysyä sille halvinta hintaa kuin sanoa, että ”Haluamme meluvallin, jonka käyttöikä on vähintään 50 vuotta, kunnossapitokustannukset x e/vuosi ja jonka rakennusmateriaaleista 50 prosenttia on kierrätettyjä. Kuka tekisi tämän halvimmalla.”

    Ongelma on se, etteivät tilaajat osaa näitä laadun vähimmäiskriteereitä asettaa oikein. Mutta lääke tähän ei ole kirjoittajan esittämä hintavertailusta luopuminen vaan hankintaosaamisen parantaminen, jotta erilaisia hankintamenettelyjä osattaisiin käyttää oikeassa paikassa ja hankintakriteerit osattaisin määritellä oikein.

    1. Aika hyvää spekulointia LP;ltä. Käsite laatu saa joskus hieman koomisiakin piirteitä niin julkisissa hankinnoissa kuin laajemminkin. Laatu on loppujen lopuksi melko monisäikeinen käsite ja siksi hankala kilpailutuksen kriteerinä.

      En käytä suklaamunaa esimerkkinä, mutta miettikääpä esimerkkinä rekrytointitilannetta. Moniin virkoihin vaaditaan diplomi-insinöörin pätevyys, mitä se kertoo kyseisen henkilön ammattitaidosta … aivan oikein, ei juuri mitään.

      Otan toisen esimerkin henkilö CV;stä, henkilö on ollut hankkeissa jos jonkin moisissa, vaikka pilvenpiirtäjäprojektia myöten. Mitä se kertoo kyseisen henkilön varsinaisesta ammattitaidosta…. aivan oikein, melko vähän.

      Laatu kuin myös ammattitaito on monessa suhteessa laajempi käsite kuin paperille kirjoitettu tai koulupohja. Näillä sitä kuitenkin joudutaan mittaamaan ja se koituu joskus haasteeksi. On myös ikävää, että niin moni laadukkaampi tekijä jää nuolemaan näppejään, kun järjestelmä ontuu.

Jätä kommentti