Huono asenne saastuttaa rakennushankkeen

Asuntorakentamisesta käydään julkista keskustelua hinnan ja toteutuksen laadun osalta – siis liian kallista ja laatua laidasta laitaan. Asuntojen hintataso on niin korkea, että ostajien odotukset ovat syystä huomattavan korkealla.
RS-vakuusjärjestelmä luo ainakin pääkaupunkiseudulla harhakuvia ostajan oikeuksista. Asunto ostetaan rakennusvaiheessa, ja mitään käytännön vaikutusvaltaa lopputulokseen ei kuitenkaan ole.
Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että rakentamisen toteutus on rakennuttajasta ja urakoitsijasta riippumatta käsittämättömän huonoa. Tämä on merkki siitä, että laadunohjaus ja muut yrityksen toiminnot eivät pysty ohjaamaan asioita toivottuun suuntaan. Käytännössä yksilöt suhaavat sitä mitä ehtivät, osaavat, jaksavat ja viitsivät. Yrityksen nimi ja perimä eivät siis takaa yhtään mitään, vaan kaikki on kiinni kussakin kohteessa työskentele-vien yksilöiden osaamisesta sekä kyvystä hoitaa asiat oikein.
Tällainen toiminta on kohtalokasta kyseisen kiinteistön tulevan elinkaaren toiminnalle. Olen äärimmäisen huolissani alati toistuvasta il-miöstä, että epäterve rakentamisen aikainen prosessi saastuttaa kiinteistön koko tulevan elinkaaren.
Varsin yleinen ilmiö tuon epäterveen rakentamisprosessin seurauksena on, että rakennuttajan valitsema isännöintiyritys/isännöitsijä vaihdetaan luottamuspulan vuoksi ensimmäisen vuoden aikana hallinnon siirryttyä osakkaille. Syynä tähän ovat osakkaiden huonot kokemukset rakennusurakan jälkitöiden loppuun saattamisessa ja takuuajan taisteluissa.

Missä ovat rakentajien ammattiylpeys ja halu tehdä kerralla valmista? Paljon puhutaan laadusta ja asiakaskeskeisyydestä, mutta siitä ei usein näy hajuakaan.

Toki tilaaja antaa aina pelimerkit pöytään, mutta urakoitsija hinnoittelee tarjouksensa sekä vastaa tekemisistään – kuka niitä hintoja laskee väärin ja niitä osaamattomia työntekijöitä käyttää?
Asenne on väärä aivan liian monilla työmaasta vastuussa olevilla, joilla paukut eivät näytä riittävän edes työmaan hoitamiseen ja työnohjaukseen, saati sitten aidosti ajatteluun ja työskentelyyn siten, että asiakkaan näkökulma todella huomioidaan. Yrityksen sanotaan olevan johtajiensa näköinen. Missä siis on johdon oikea asenne, ja minne kumarrat ääritilanteessa – liian usein isännän suuntaan, ja se on aina pyllistys asiakkaalle!

Työmailla on edelleen liikaa liikkuvia osia, joita ei kukaan hallitse, ja näyttää siltä, ettei ole oikeaa asennetta edes yrittää hallita. Aina on aikaa korjata kolme kertaa, mutta ei juuri koskaan aikaa tehdä kerralla kuntoon.
Isännöinti joutuu syyttä suotta kiusalliseen välikäteen toimiessaan osakkaiden ja rakennuttajan ja/tai urakoitsijoiden välissä. Vastaanottojen, takuuajan ja sen jälkeisen elämän kaikki kielteisyys iskee kyseisen kiinteistön asumisen ja elämisen kulttuuriin eikä poistu koskaan. Elämän jäljet näkyvät asiakirjoissa, hallinnossa, tavallisen asukkaan arjessa ja kokonaisuutena yleensä merkittävässä, kyseisen yhtiön osakkeiden arvon alenemisessa.

Korkea aika olisi päästä puheista tekoihin. Jokainen siis hoitakoon roolinsa paremmin: kunnat kaavoittajan roolissa, rakennuttaja pelimerkkejä jakaessaan, urakoitsija toteutuksessaan, isännöinti elinkaaren hoitajana ja osakkaat/asukkaat tilojen käyttäjinä. Parempi tulevaisuus pitää rakentaa yhdessä. Tämä on suuren luokan yhteispeliä, missä ei toisia syyttelemällä ja selittelemällä synny mitään rakentavaa.
Tieto x taito x asenne antaa yhtälöstä lopputuloksen. Erinomainen tieto ja taito eivät vielä takaa mitään, ellei asenne ratkaisevasti muutu. Huono asenne nollaa yhtälön liian usein.