Kokeile kuukausi maksutta

Ilmastonmuutosta ei torjuta mukavilla keinoilla

Tietoa kirjoittajasta Ensio Laaksonen
Diplomi-insinööri, kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt rakennusfysiikan asiantuntija, joka on ollut tekemässä monia kosteusoppaita.
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Kasvihuoneilmiö. Maapallon lämpeneminen. Ilmastonmuutos.

Ei tarvitse ymmärtää näiden ilmiöiden luonnontieteellisiä termejä ja lukuarvoja. Kun ymmärtää kasvihuoneilmiön kuten kasvihuoneitten lämpöperiaatteen ja kuten nukkumisemme peiton (lisää peittoja!) alla, ymmärtää ilmiön fysiikan.

Laske lisäksi tulevaisuutta korkoa korolle -laskelmin. Onko ihmiskunnalla keskimäärin minkäänlaisia mahdollisuuksia kasvuun? Milloin ja miten kaikki ihmiselle kelvollinen romahtaa, jos jatkamme kiihtyvästi kasvukäyrällä tai edes kasvukäyrällä? Kestääkä maapallo edes nykyistä väkimäärää?

Elämme hiilestä. Hiilelläkö viemme ihmiskunnan tuhoon? Ilmastonmuutos on kasvihuoneilmiön seurausta. Ja vaikka alkaisimme hallita kasvihuoneilmiötä, milloin meillä (jo!) on liian vähän raaka-aineita?

Maapallo syntyi noin 4,5 mrd vuotta sitten. Geologista ikää on saman verran jäljellä. Ihminen on vaikuttanut (maapalloon) lyhyen ajan: kymmeniä tuhansia vuosia? Emme saa näkymään näitä vuosimääriä maapallon aikajanalla millään esittämistavoilla. Ihminen on pyöristysvirhe. Ihmisen aiheuttamien normaalin hiilikierron ylittävien kasvihuonekaasujen mittava syökseminen ilmaan on tapahtunut alle 200 vuoden aikana, merkittävimmin vasta ja vain 20…30 viime vuoden aikana.

Kasvihuoneilmiö ennustettiin jo 1800-luvulla

Tieteen mukaan meillä on vain muutamia sukupolvia aikaa pelastaa maapallo takaisin ihmisen tottumiin elämisen reunaehtoihin. Pystymme tuhoamaan helposti elämisen mahdollisuudet liiallisten kasvihuonekaasupäästöjen avulla: hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, muitakin. Suurin kasvihuonekaasu on vesihöyry. Fysiikan lait ymmärtäen voimme kääntäen pelastaa maapallon ihmiselle yhä elää.

Keskitytään maapallon liikalämpenemisen estämiseen. Jos emme sitä tee, keinot jäävät vähiin. Brittifyysikko John Tyndall osoitti kokein 1860-luvulla, että vesihöyry ja CO2 vaikuttavat ilmakehässä kasvihuoneen tavoin. Vuonna 1896 professori Svante Arrhenius (Nobel-palkittu) tutki ensimmäisenä kvantitatiivisesti kasvihuoneilmiötä, erityisesti CO2:n ja vesihöyryn lämpölaajenemisominaisuuksia. Pentti Kaitera, legendaarinen vesirakennuksen ja -talouden professori, opetti näistä asioista 1960-luvun lopulla TKK:n rakennusinsinööriosastolla. Ilmastonmuutoksen periaate ja seuraukset osattiin laajasti tiedemaailmassa 1970-luvulla. Sitä on alettu vai haluttu vasta 2000-luvulla tavalla tai toisella laajalti ymmärtää.

Monitahoisin ongelmakenttä maapallon lämmetessä on ravintovesiketjun muutokset. Nekin jäävät perusongelman alle. Ilmaston liikaa lämpeneminen on uhka maapallolle kokonaisuudessaan. Se torjumalla muut uhkatekijät ovat hallinnassa. Veden höyrystyminen on estettävä: ns. Venus-ilmiön kumuloituminen! Raja, josta ei ole paluuta, lienee lähellä.

Lämmön tuottamisen radikaali vähentäminen sekä kaikkien ilmakehään joutuvien päästöjen lähes lopettaminen on täysin välttämätöntä. Toistettuna: Veden ylenmääräi-nen höyrystyminen ja sitä myöten Venus-ilmiön lähestyminen voi olla historiaan kirjoitettu maapallon tuho.

Olemme laajoissa ja pahoissa ongelmissa, jos maapallo lämpenee liian monta astetta nykyisestä, jo paljon lämmenneestä tilasta (~ + 14,5 °C). Ilman kasvihuoneilmiötä meillä olisi maapallolla keskimäärin noin – 18 °C, jolloin olosuhteet olisivat ihmiselle elinkelvottomat. Tilanne on ollut maapallolla suotuisaa ihmiselle elää luonnon kiertokulun tasapainossa (+/-), yksittäiset eri luonnonmullistukset muistaen. Ihminen alkoi teollistuessaan muuttaa tasapainoa 1800-luvulta. Ihmisen aiheuttama tasapainohäiriö on voimistuen kasvamistaan kasvanut viime vuosikymmeninä. Lämmitämmekö maapallon elinkelvottomaksi? Tarvitsemme teollisen vastavallankumouksen.

Kasvihuonekaasut muodostavat lämmöneristeen maapallon ylle. Auringon lämpö on päässyt peiton läpi elinolojemme perustaksi. Maapallon lämpö on säteillyt avaruuteen päin takaisin ja mennyt osittain tuon peiton läpi avaruuden kylmyyteen. Kaasukerros on ollut kuin peitto päällämme nukkuessamme: lämpöä on jäänyt riittävästi peiton alle. Peiton eristyskyky on ollut optimaalinen luonnon rakentamana.

Kasvihuonekaasujen lisäys paksuntaa tätä peittoa eli lisää lämmöneristävyyttä. Maapallolle jää lisääntyvässä määrin liikaa lämpöä. Ketjureaktio on muuttumassa kiihtyväksi. Emme pysty noin vain ohentamaan tuota peittoa. Hiilidioksidipäästöt vaikuttanevat maapallon ilmastoon pidempään kuin ydinjäte.

Minulle kaikki ja heti -ajattelu vie tuhoon

Eläminen on saatava mahtumaan maapallomme luonnonvarojen käyttöön muutamaksi miljardiksi vuodeksi. Elämme ihmiskunnan itsekkäimpien sukupolvien aikoja? Laskujemme maksajat eivät ole vielä syntyneet.

Ihmiskunnalla on kiire. ”Kiotot ja kööpenhaminat” eivät riitä, jos maailman kasvihuonekaasujen ykkösvaltiot eivät ymmärrä vastuutaan maapallosta erikseen ja yhdessä. Emme me rikkaan osan saaneet valtiot saa kieltää elintason nousua miljardeilta kehitysmaiden ihmisiltä. Siksi teollistuneelle maailmanosalle seuraa bruttokansantuotteen alenemisvaateita, suuriakin. Ei ole vaihtoehtoja, ei ole paljon aikaa.

Tietämyksen kohentumisen jälkeinen todella kyseenalainen aikalisä on pahentanut tilannetta. Yhdessäkään uudessa aikalisässä ei ole inhimillistä järkeä. Päästöjen riittävä vähentäminen on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista, mutta missä on poliittinen kyky ja tahto?

Ihmiskunnan päävastustaja – syystämme – on maapallon liika lämpeneminen: selvimmin huomattava ilmenemismuoto on ilmastonmuutos lisääntyvine sään ääreisilmiöineen eri puolilla maapalloa. Emme saa keskittyä tähän, vaan lisääntyvien CO2-päästöjen – kaikkien kasvihuonekaasujen – lämmöneristyksen kasvuun maapallon yllä. CO2:ta syntyy monin tavoin. Energia on teknisesti loogisimmin toteutettava keinopaletti, millä voimme poistaa ylimääräistä CO2:ta. Kaikki se energiantuotanto, joka nettotuottaa CO2-päästöjä, on (lähes) poistettava. Vesihöyry ei saa ottaa niskalenkkiä maapallosta.

Elintasoa on alennettava roimasti pitkän tähtäimen suunnitelmin, kunnes meillä on päästötön energiantuotanto: fuusio-, vety-, aurinko-, tuuli-, aalto-, terminen jne energia.

Puuenergialle jää roolia puun kierron puitteissa. Muitakin toimivia bioenergiamuotoja on. Ravintoenergiaa ei kuitenkaan pidä käyttää polttoenergiana.

Suprajohtavuuden saaminen toimivaksi ´normaaleissa´ lämpötiloissa toisi Lappiinkin päiväntasaajan aurinkosähkön.

Vaikka saisimme energiaikiliikkujan, joka meillä tosiasiallisesti on vajaavaljastuksin, miten ratkaisemme luonnonvarojen ikikäytön? Siihen ei taida maapallomme millään kierrätyksillä riittää.

Polttaminen on syrjäyttänyt kierrätyksen

1950-luvulla urbaanissa kotikylässäni ei tarvittu kaatopaikkoja. Kierrätysaste oli lähes 100 %. Silloin kierrätettiin, tänään ei. Miksi pakkaamme kahteen, kolmeen kertaan tuotteitamme? Miksi käytämme ei-kierrätettäviä materiaaleja ja -ratkaisuja? Miksi kuljetamme ruokaa tuhansiakin kilometrejä? Alle 300 (500) vuoden ikäistä rakennusta ei saa purkaa, vaan sen on oltava korjaamalla käytettävissä pitkään ekologisesti: suunnittelu- ja nimenomaan käytön elinkaarikysymys. Ja lopulta erittäin laajasti materiaaleja kierrättäen.

Auton runko- ja muut osat eivät saa alkaa palaa ruosteeksi tms. alle 50 vuoden. Kännyköiden iän on oltava vähintään 20 (30) vuotta. Sen jälkeen kaikki osat on käytettävä uudelleen, uudelleen.

[EU:lta tullee pian direktiivi, jonka mukaan esim. kodinkoneiden ei tarvitsisi kestää kuin kaksi vuotta. Pöyristyttävää. Kun ihmiskunta käyttää vuotuiset uusiutuvat luonnonvaransa vuosittain noin yhdeksässä (pian kahdeksassa…) kuukaudessa, mihin EU:n direktiivi voi perustua?]

Vesiklosetin on todettu olevan ihmiskunnan tyhmin ja erittäin epäekologinen keksintö. Toiseksi tyhmimmän keksinnön paikkaa kärkkyy polttomoottorilla varustettu (henkilö)auto. Olisiko pronssilla fossiilinen lämmitys (öljy, hiili, kaasu, turve)? Entä massiivinen lihansyönti: viljan valtaisa tarve ja metaanin suurtuotto! Kasvihuonekaasut ovat ottamassa ykkössijan ihmiskunnan tyhmyyksissä. Ottaako sittenkin kaatopaikkainstituutio kakkostyhmyyden sijan?

Kulutamme monen maapallon edestä

Maapallon geologinen ikä on vielä miljardeja vuosia. Liki nollakasvukin eli 0,1 % kasvu kertautuu 2 000 vuodessa yli 7-kertaiseksi. Ajanlaskumme on tuon 2000 vuotta lyhyt. Samassa ajassa 0,5 % kasvu tuo kertoimeksi 20 000. Mahdotonta. Entä parissa, kolmessa miljardissa vuodessa? Laske pitkä, pitkä, pitkä rivi nollia! Puhutaan monen prosentin talouskasvun tarpeesta. Vastuutonta ja mahdotonta. Kuinka monen planeetan luonnonvarat tarvitsemme nykykäytöllä ja minkä ajan kuluessa? Miten, mistä ja millä kustannuksilla? Jos vesi höyrystyy maapallolta taivaan tuuliin, mitä sitten ihminen teet?

Jo Rooman klubi arvioi 1970-luvun alussa päättäjille riittäviä kestävän kehityksen reunaehtoja. Osa arvioista on osoittautunut menneen vinoon: lähinnä ajallisesti, ei asiallisesti. Peruspohdinnat olivat oikein, mutta ne unohdettiin, kun ihmiskunta sai vauhtipyöränsä 1970-luvun öljykriisien jälkeen jälleen liikkeelle 1980-luvulla. Maapallon tulevaisuuden luonnontiedettä ei edes tarvitse paljon osata, kunhan ymmärtää korkoa korolle -laskennan. Kiihtyvä kasvihuoneilmiö, kierrätys ja korkoa korolle -laskenta taitavat olla ihmiskunnan tärkeimmät oppiaineet. Kuka opettaisi miljardeille?

Meidän on päästävä periaatteessa 100 % kiertoon uusiutumattomissa raaka-aineissa. Uusiutuvissa ”lypsävää lehmää ei saa tappaa”. Energiantuotannon on oltava ekologisesti kestävää. Missä on pääpäättäjien koko maapallon tulevaisuuden vastuuvisio? Tämä ei ole pienalueen – minkään kansan – NIMBY-asia. Kaikkien takapihana on koko pieni maapallomme. Kaikilla miljardeilla (v. 2012 yli 7 miljardia) ihmisillä on yhteinen uhka ja urakka. Moni toki ymmärtää, mutta moni ei edes halua. Vielä, mutta… Pakko ei saa tulla liian myöhään.

Ei ole kysymys lämpötilatilastojen ”ymmärtämisen” spekuloinnista, vaan lisääntyvän kasvihuoneilmiön merkityksen ymmärryksestä. Kasvihuoneilmiö on palautettava luonnontilaan. Ihmiskunnan vakavimmilla koskaan -asioilla vastuulliset tahot eivät saa saada spekuloida. Maapallo ei millään toimenpiteillä kestä kasvavia ihmismääriä. Mitä useampi ihminen, kansakunta ja sukupolvi uskoo kasvuun, sitä pahempaa, sitä nopeampaan tuhoon.

Ihmisellä pitää olla luonnon kanssa kumppanuussuhde. Riistämällä luontoa, kuten kiihtyen tapahtuu, älykkään ihmisen rooli maapallolla on jäämässä älyttömän lyhyeksi. Tuntuu, että kaiken tietävä ihminen ei hallitse ympäristöstään juuri mitään. Joka sanoo positiivisin sanakääntein, että sitä tai tätä raaka-ainetta riittää n x 10:ksi tai m x 100:ksi vuodeksi, ei ole ymmärtä maapallon reunaehdoista yhtään mitään.

Ongelma ylitse kaikkien ongelmien on liian suuri ja yhä suureneva väkimäärämme. Nykyisin raaka-ainein ja paruntuvin teknologioin pystymme varmaan ruokkimaan yli 10 miljardia ihmistä, enemmänkin. Mutta mitä enemmän meitä on, sitä nopeammin (muut) raaka-aineemme loppuvat. Kaatopaikoista on tulossa tärkeimpiä kaivoksiamme, mutta ei tämäkään reitti etäälle vie, kun tarve on yli neljä miljardia vuotta

Ensio Laaksonen [s. 1943] ensio.laaksonen (at) iki.fi, diplomi-insinööri (rakennusala talonrakennuksesta infraan), [ympäristövalveilla => kiihtyvästi 1960-luvulta]

ã€

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Ilmastonmuutosta ei torjuta mukavilla keinoilla”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Ensio Laaksonenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/ensio-laaksonen/