Ikääntyminen ei ole ollut aivan yhtä iso ongelma rautatiesilloissa kuin tiesilloissa, joissa muun muassa teiden suolaus aiheuttaa kasvavaa korjaustarvetta. Rautatiesiltojen korjausrakentaminen on usein ollut enemmän muutosrakentamista.
Suuremmat junanopeudet ja kasvavat akselipainovaatimukset aiheuttavat siltoihin rakenteellisia muutostarpeita. Sillat jäävät vanhanaikaisiksi uusien vaatimusten myötä. Siltojen ikääntyessä myös perinteinen korjausrakentaminen kasvaa, kun suuret siltaikäluokat saavuttavat peruskorjausiän. Näihinkin korjauksiin liitetään usein tasonnostotoimenpiteitä.
Suomen rataverkossa on 2 305 rautatiesiltaa. Vanhimmat käytössä olevat sillat ovat yli satavuotiaita ja iso osa silloista on rakennettu vasta 1950-luvulta alkaen. Suurin osa rautatiesilloista on teräsbetonirakenteisia, vaikka merkittävä osuus on myös teräs- ja kivirakenteisilla silloilla.
Rautatiesiltojen korjauksissa merkittävä tekijä on junaliikenne. Lähtökohtaisesti korjaukset pyritään sovittamaan siten, että ne häiritsisivät mahdollisimman vähän aikatauluja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korjaukset ohjelmoidaan liikennesuunnittelijoiden kanssa monta vuotta ennen korjausta, usein ennen varsinaista korjaussuunnittelua.
Itse korjaussuunnittelu on teknisen siltasuunnittelun lisäksi monialaosaamista sisältäen geo- ja ratatekniikkaa, sähkörataosaamista sekä työmenetelmien valintaa ja työn vaiheistusta. Varsinkin suurempien siltojen kohdalla näiden muiden tekniikan alojen osuus sekä suunnittelu- että korjaustyöstä on usein merkittävä.
Rautatiesillan korjaus vaikuttaa rautatiejärjestelmän turvallisuuteen. Jos korjaus tai muutos arvioidaan merkittäväksi, tehdään osana korjaussuunnittelua riskien arviointi. Vaikka itse sillan korjaus olisi rajattu, muutos voi koskea rautatieympäristössä myös ratatekniikkaa, sähkörataa tai turvalaitejärjestelmiä. Perinteiset riskikartoitukset ja turvallisuusasiakirjat ovat tärkeitä rakennettaessa junaliikenteen ehdoilla.
Rautatiesiltojen korjaushankkeet voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Rataosien perusparannuksissa siltojen korjaukset muistuttavat linjasaneerausta. Näihin hankkeisiin pyritään liittämään mahdollisimman monta korjausta erillisrahoituksen niukkuuden takia. Pienempiä korjaustoimenpiteitä tehdään osana ratojen peruskunnossapitoa.
Myös pienten korjausten vaatimaa byrokratiaa on saatu vähennettyä, ja pienillä korjaustoimenpiteillä on saatu pidennettyä kalliiden peruskorjausten välejä. Erilliskorjauksia on parannushankkeiden ja kunnossapidon ulkopuolella ollut tarpeen tehdä noin 20-30 siltapaikalla vuosittain.
Haasteista ja rajallisista varoista huolimatta huonokuntoisten rautatiesiltojen lukumäärää on saatu pienennettyä 2000-luvulla.
Sillat omistava Liikennevirasto on onnistunut kohdentamaan käytettävissä olevat varat oikeisiin kohteisiin. Rautatiejärjestelmässä siltojen turvallisuus ja palvelutaso sekä tavara- että henkilöliikenteelle on kaikkien korjausten lähtökohta. Tämän takia rautatiesiltakorjaukset eivät ole pelkkiä menoeriä, vaan kannattavia investointeja.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Junanopeudet tuovat paineita ratasiltojen korjauksiin”