Luonnonlakien vastainen kaavoitus aiheuttaa muun muassa kosteus- ja homevaurioita. Esimerkiksi matalaan, pohjaveden lähelle rakentaminen on aina riski, varsinkin pientaloille. Asemakaavat on tarkistutettava geotekniikan ja rakennusfysiikan asiantuntijoilla ennen valtuuston vahvistusta. Asemakaavoihin on sisällytettävä rakennuksen alin sokkelikorkeus, lyhyimmät räystäsulottumat ja monet muut kriittiset reunaehdot. Niistä voi poiketa vain hyväksytyin erityisselvityksin.
Suomen kattopinta-alasta noin puolet on laakeita – haukutaan tasakatoiksi. Katoilta pudonneiden lumi- ja jääröykkiöiden aiheuttamien kuolemien jälkeen on vihdoin alettava pohtia asioita uudella tavalla.
Olemmeko valmiit kieltämään lumikaton viettämisen kadun puolelle, useissa tapauksissa muihinkin suuntiin? Edes lumiesteet eivät aina estä tapaturmia. Ne saattavat myös rikkoutua repien vesikattoa rikki. Osaamme rakentaa laakeat katot vedenpitäviksi teollisuus-, market- ja julkisiin rakennuksiin. Eikö henkilöturvallisuuden vuoksi näin pidä tehdä yleisemmin? Maankäyttö- ja rakennuslain pääperiaate kiteytyy turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Tämän pitää toteutua tinkimättömästi koko rakentamisprosessissa kaavoituksesta alkaen.
Ilmastonmuutos tuo säähän ääreisilmiöitä. Näyttöä on Suomestakin viime vuosilta: suuria myrskyjä, suuria lumikuormia. Milloin on seuraava suuri talvi-, kevät- tai kesävesitulva? Näitä on ollut viime vuosina. Itämeri lienee tulevaisuudessa tavan takaa ylilämmin pitkälle talven alkuun – sula meri ehkä usein yli vuoden vaihteen. Niinpä saamme Etelä-Suomeen ”kannettomasta perunakattilasta” taivaalle kosteuskuormaa alkutalvisin viikosta toiseen. Tuo kosteus tulee sitten vähintään Uudellamaalla lumena alas. Jos viime marras- ja joulukuun sateet olisivat pudonneet hieman kylmempinä Uudellemaalle, olisiko sataneen lumen määrä jo 1,5-2 metriä. Jotenkin ”virallinen totuus” on toitottanut ilmaston lämpenemisen seurauksena lumikuormien vähenevän, vaan asia lieneekin päinvastoin Etelä-Suomessa. Entä kun tähän lumimäärään tulee lisä-ääreistilanne?
Kaavoituksessa on siirrytty tiiviiseen ja matalaan, joka ilman lumimassojakin on katalaa. Kaavoituksessa pitää huomioida, että kukin tontti itsenään voi säilöä talvien 2010-2012 kaltaiset lumimäärät. Vielä suurempien lumitalvien puitteisiin olkoon kaavoitettuna korttelikohtaisia lumen läjityspaikkoja, jotka lumettomana aikana toimivat lasten pienleikkipuistoina. Kadun ja jalkakäytävän välin voi tehdä leveäksi. Nykyisille ahtaille asuinalueille on pyrittävä heti ensi kesänä raivaamaan kohtuullisin välein paikallisia lumenläjityspaikkoja.
Muutenkin ahdas kaavoitus tyrmää yhteisöllisyyden, talkoohengen ja lasten ryhmäleikit eri pihoissa. Tutkittuna tietona väljät asuinalueet luovat yhteisöllisyyttä ja rakentavat naapuriapuperinteitä, jolloin ihmiset pysyvät terveempinä ja elävät pitempään kuin tiiviöasumisessa.
Yhteiskunnan pitää kiinnostua tästä niin terveyshuollon säästönä kuin mielenterveyden kohenemisena. Oma puutarha on henkistä rikkautta saati oman lähiruokatuotannon mekka.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kaavoittajan on ymmärrettävä luonnonlait”