”Täydennysrakentamisen pitäisi olla valtavirtaa”, rakennusneuvos Aila Korpivaara ympäristöministeriöstä sanoo Rakennuslehdessä.
Täydennysrakentamisella on nyt kohtalon hetket käsissään. Monet täydennysrakentamisen puolestapuhujat sanovat, että lähiöiden peruskorjaus- ja täydennysrakentaminen pitäisi tehdä samanaikaisesti. Jos hidastellaan, mahdollisuus on menetetty. Lähiöissä on edessä raskaita, rahaa nieleviä peruskorjauksia. Asukkaiden taloudellinen taakka kevenee, jos taloyhtiöt voivat myydä rakennusoikeutta. Asukkaiden kannalta aiemmin haitaksi koettu asia voi näin kääntyä hyödyksi, ja hyvin toteutettu täydennysrakentaminen tuo alueelle lisäarvoa.
Vaikeuksissa olevan kuntatalouden kannalta täydennysrakentamisen edut ovat selkeät. Parhaimmillaan voidaan säästää jopa 70 prosenttia kuntatekniikan investoinneissa, kun uusia katuja ja muuta infraa ei tarvitse rakentaa, näyttävät Tampereella tehdyt vertailulaskelmat. Myös rakennusliikkeet hyötyvät alueellisesta täydennysrakentamisesta, kun työmaiden tehokkuus kasvaa.
Se on jo nähty, että postimerkkikaavoituksella edetään liian hitaasti ja hyödyt jäävät vähäisiksi. Ainoa tie näyttää olevan alueellinen täydennysrakentaminen. Tämä edellyttää kaupunkien kaavoitukselta uudenlaista otetta ja valtiolta samankaltaisia alueellisia poikkeamislupia, joita on käytetty Helsingin ullakkorakentamisessa.
Tampereen Tammelan täydennysrakentamista pohtinut projektiarkkitehti Tiina Leppänen sanoo, että pitäisi siirtyä asiantuntijavaltaisesta kaavoituksesta asukaslähtöisen lisäarvon tuottamiseen. Tämä edellyttää askelia todellisen vuorovaikutuksen ja kaikkein osapuolten avoimen yhteistyön suuntaan. Leppänen arvioi käytännön kokemuksen perusteella, etteivät asukkaat ole se hankalin asia. Vielä vaikeampaa on saada asioita eteenpäin kaupungin organisaatiossa. Tämä johtuu siitä, että niin Tampereen kuin muidenkin kaupunkien kaavoitukset on viritetty tuottamaan vain uudisalueita.
Olemassa olevien alueiden täydennysrakentamisessa ovat hyötyjinä kaikki, jos kukin osapuoli noudattaa kohtuullisen ahneuden periaatetta. Asukkaat voivat joutua luopuman entisistä näkymistä saadakseen lisärakentamisesta rahaa putkikorjausten rahoittamiseen. Kaupunki säästää infrarakentamisessa, joten se ei voi ahnehtia maankäyttömaksuja, vaan niitä pitää pienentää oleellisesti. Rakennusliikkeet eivät voi vain maksimoida katteitaan, vaan niiden pitää ottaa asukasnäkökulmat huomioon. Arkkitehdit joutuvat esteettistä lisäarvoa tuottaessaan tuijottamaan tarkasti rakentamistalouden laskelmia.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kohtuullisen ahneuden yhtälö”