Näkökulma Juha Ryynänen 20 kommenttia

Konsultin vastuuta on venytetty liikaakin

Hovioikeudet ovat antaneet viime vuosina lukuisia tuomioita, joissa on ollut kysymys siitä, oliko tilaajalle aiheutunut vahinko seurausta konsultin törkeästä huolimattomuudesta.

Tapauksissa on ollut kysymys suunnittelijoiden, projektinjohtokonsulttien ja valvojien vastuusta. Yleisenä suuntauksena näyttää olevan se, että kynnys katsoa konsultin huolimattomuus törkeäksi on madaltumassa. Konsulttien maksettavaksi tuomitut korvaussummat ovat olleet huomattavia.

Kehityssuunnan taustalla on tekijöitä, jotka rakennushankkeiden kaikkien sidosryhmien – mukaan lukien vakuutusyhtiöiden – on tärkeää tiedostaa. Taloudellisen tehokkuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi on välttämätöntä, että alalla ryhdytään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin epäsuotuisan oikeuskehityksen keskeyttämiseksi.

Konsulttisopimuksen osapuolet viittaavat varsin usein sopimuksessa KSE 2013 -ehtoihin. KSE 2013:n mukaan konsultin vahingonkorvauksen yläraja on enintään koko toimeksiannon palkkion suuruinen. Mikäli tästä poiketaan, siitä on mainittava erikseen sopimuksessa. Sopimuskäytännössä on erittäin yleistä, että sopijapuolet eivät erikseen sovi konsultin vahingonkorvausvastuun ylärajasta. Tällöin konsultin vastuun yläraja on konsultin palkkion suuruinen.

Konsultin palkkion määrä on väärä mittari osoittamaan sitä, kuinka suuria taloudellisia riskejä konsultin virhe voi aiheuttaa tilaajalle. Virhe muutaman tuhannen euron toimeksiannossa voi aiheuttaa tilaajalle miljoonien vahingot.

Konsultin virheen realisoituessa tilaajalla valtava paine löytää keinoja KSE 2013:n vastuunrajoitusehdon kiertämiseksi.

Tilaajan paras ja useimmiten ainoa keino vahingonkorvauksen saamiseksi on se, että hän vetoaa konsultin törkeään tuottamukseen. Tämä johtuu siitä, että sopimusoikeuden yleisten oppien mukaan vastuunrajoitusehtoa ei sovelleta, mikäli sopijapuoli on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.

Laissa ei ole säännöstä, joka määräisi siitä, millainen huolimattomuus on ”tavallista” tai törkeää.

Tuomioistuinten ratkaisut perustuvat oikeusperiaatteiden, ennakkotapausten ja ennakkotapausten soveltamiseen yksittäistapauksessa. Tuomioistuimet ovat vaikean paikan edessä, kun oikeudenkäynnin edetessä tulee näytetyksi, että konsultilla on tuottamusta. Tällaisessa tilanteessa ratkaisu, jossa tilaajan korvausvastuu jää vastuunrajoitusehdon vuoksi minimaaliseksi, voi tuntua oikeusmurhalta. Ajatusmalli, jossa huolimattomuus katsotaan törkeäksi, mutta korvauksen määrää alennetaan vahinkoon vaikuttaneiden muiden tekijöiden vuoksi, saattaa tuntua houkuttelevalta.

Edellä kuvattuun ajatusmalliin liittyy koko rakennusalan kannalta yksi vaarallinen piirre: Oikeuskäytäntö on ajautumassa hiljalleen tilanteeseen, jossa konsulttisopimuksissa törkeän huolimattomuuden raja on matalammalla kuin sen muuten tulisi olla.

Voidaan ehkä ajatella, että eihän siinä ole mitään pahaa, että konsultti joutuu vastaamaan virheistään. Kehityskulun vaara piilee siinä, että vakuutusyhtiöllä on oikeus olla suorittamatta vakuutuskorvausta, mikäli vahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Kun törkeän huolimattomuuden raja alentuu oikeuskäytännössä, vastuuvakuutuksen käyttöala supistuu. Markkinoilla ei tiettävästi ole saatavilla vastuuvakuutustuotetta, joka kattaisi konsultin törkeän huolimattomuuden. aiheuttamat vahingot. Tällaisiin vastuuvakuutuksiin liittyvien epäkohtien vuoksi on erittäin todennäköistä, ettei tällaista vakuutustuotetta ole saatavilla tulevaisuudessakaan. Tämä on erityisen huolestuttavaa konsulttien kannalta. Yhä useammin korvausvastuuta kantaa vain konsulttitoimiston tase, joka saattaa olla täysin riittämätön suhteessa aiheutuneeseen vahinkoon.

Vastuuvakuutuksen käyttöalan supistuminen ei ole tilaajienkaan etu. Tilaaja ei saa itselleen mitään etua siitä, että vastuuvakuutusyhtiön ei tarvitse osallistua korvauksen maksamiseen. Tilaajien luottotappioriski vahingonkorvaustilanteissa kasvaa.

Rakentamistoimialan kannalta peliä ei ole vielä menetetty. Keinot ei-toivottavan oikeudellisen kehityskulun kääntämiseksi kaikkien kannalta parempaan suuntaan ovat varsin yksinkertaisia. Tilaajien on syytä ennen konsulttisopimukseen sitoutumista tehdä riskiarvio ja sen perusteella päättää, onko konsultin kanssa sovittava toimeksiannon riskeihin nähden mitoitetusta toimeksiantopalkkiota suuremmasta korvausmäärästä. Samalla on varmistettava, että konsultin vastuuvakuutus kattaa myös tällaisen KSE 2013:n yleislinjasta poikkeavan vahinkomäärän. Mikäli tilaaja ei ota itse esille kysymystä vahinkomäärästä, konsultin on syytä omalta osaltaan varmistaa, että kysymys vahinkomäärästä arvioidaan asianmukaisesti. Kun sovittu vahinkomäärä ja vakuutusturva ovat oikealla tasolla, suoritusvirheen sattuessa tilaajan ei ole tarvetta esittää väitettä konsultin törkeästä tuottamuksesta.

Keskustelu artikkelista: 20 kommenttia

  • Kirjoittaja taitaa nyt unohtaa miksi konsultteja ylipäätään käytetään.

    Eli konsultti, esim. valvoja, otetaan koska asiaan ei ole omaa osaamista.

    Vastaa
  • Omakohtainen kokemus aiheesta, vakuutusyhtiön lakimiehen kanssa on keskusteltu vahingon tapahduttua. Lakimies totesi, että kyseessä on aina konsultin törkeä huolimattomuus, jos suunnittelu on tehty vastoin määräyksiä. Tämä on aika mielestäni aika erikoinen tulkinta. Ohjeita ja määräyksiä on rakentamisessa niin paljon, että niitä ei kukaan pysty täysin sisäistämään, ja vaikka kuinka laatua pyritään pitämään yllä erilaisilla laatuohjeilla ja tarkastuksilla, niin inhimillisiä virheitä silti kiireessä hyvin voi tapahtua ja tapahtuukin, kun tilaaja puristaa varsinkin taloteknisten suunnittelijoiden suunnitteluajan minimiin. Siis vaikka konsultti vakuuttaisi kohteen millä tavalla ja kuinka suurelle summalle hyvänsä, se ei paljoa lämmitä, kun vakuutusyhtiö kaivaa sen määräyksen tai ohjeen, jota ei ole noudatettu, vaikka kiven alta. Silti tilaaja aina vaatii tuon vakuutuksen ottamista, vaikka käytännössä monesti vastuu on loppupeleissä omassa pussissa. Pääosiltaan kaikki ”virheet” talotekniikassa ovat kuitenkin vain erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joita on voitu suunnitella, kun yhtä oikeata tapaa ei ole olemassa. Näin sellainen virhe, missä aletaan keskustelemaan rahasta, pääsääntöisesti on juuri jonkin määräyksen huomioimatta jättäminen, inhimillisen syyn johdosta.

    Vastaa
    • Lapsellinenoptimisti

      Jos suunnittelija suostuu tavoitehintaan keikan saadakseen, eikä ole reursseja, se on suunnittelijan ongelma. Konsultilla on eniten natsoja kaulassa, joten vastuu on siellä oikeuden mukaan, joka elää vanhassa mallissa, missä tilaaja ja suunnittelu on vastaan työmaa pääurakoitsijaa, minkä laadunvalvonta on esillä muodollisesti aloituskokouksessa. Jos urakoitsijat ovat konkkafirmoja, niin suunnittelija saa olla onnellinen, kun löytyy tyhmä rakennuttajakonsultti.

      Vastaa
      • Sehän on hienoa että tieto tuli sieltä kun apteekin hyllyltä. Resurssipula on hiukan eri asia kuin väärä käsitys toimivasta projektiaikataulusta, jossa pitäisi myös kaikkien osapuolien pysyä. Vastakkainasettelun aika on ohi ja oikeilla työmailla valvontakin on muuta kuin kirjaus ensimmäisessä työmaakokouksessa. Mutta konsultin vastuu onkin sitten se toinen juttu, mistä keskustella piti. Ja erityisesti mitä on tahallinen ja törkeä huolimattomuus. Kukaan suunnittelija ei tee tahallisia virheitä. Tai ei ole enää suunnittelija. Jos ei laissa ole tästä säännöstä, niin tuskin sitä tästä keskustelustakaan löytyy.

        Vastaa
        • Lapsellinenoptimisti

          Etpä sinäkään kovin hyvin viranomaisnäkökohtaa tunne, vastaavan hyväksymät suunnitelmat tarkistetaan aina rakennusvalvonnassa A-luokan kohteissa, rakennusmääräykset niissä täyttyvät hyvinkin tarkaan. Toimiva projektiaikataulu on hölynpölyä, kuten on nähty, niin kiire loppuu heti, kun ensimmäiset urakkarajat paukkuu jonkun jättäessä keskeneräistä työtä seuraavan kontolle. Konsultti tietenkin joutuu tilaajan puolelta viimekädessä vastaamaan, kun on nimensä paperiin laittanut. Maneesien suunnittelijakin jatkoi kuin ei mitään, mitä sinä kuvittelet. Suunnittelijakin voi olla konna, vaikka eivät samanlaisiin urotöihin ylläkään kuin liivijengiurakoitsijat.

          Vastaa
          • Kyllä kai konnia joka paikkaan mahtuu. Hyvää päivänjatkoa asijantuntija. 🙂

          • Täydellinen maailma

            Huima oletus jos olettaa rakennusvalvonnan leiman tarkoittavaa, että kaikkia määräyksiä ja ohjeita suunnittelussa on noudatettu. Suomesta ei taida löytyä kovinkaan montaa rakennusvalvontaa, mikä siihen kykenisi edes kertaluontoisesti saati että niin toimittaisiin aina. Osa määräyksistä on tulkinannvaraisia ja varsinkin jälkeenpäin tutkiskellen voidaan viisastella miten missäkin tapauksessa määräyksiä olisi pitänyt tulkita.

            Vähintään yhtä huimaa on olettaa rakennuttajakonsultin tuntevan kaikkien eri alojen määräykset paremmin kuin kyseisten alojen erikoissuunnittelijat ja kantaa mahdollisesti myös heidän virheistään vastuuta.

          • Ensinnäkin kunnan rakennustarkastaja voi ottaa sellaisen linjan, että vain tietty tapa kelpaa, toiseksi rakennuttajakonsultteja on tietysti myös erityisaloilla. Projektinjohtokonsultointi on menestynyt kehnosti viime aikoina, koska sen vaatimaa professionaalia ei maassamme yksinkertaisesti ole, koska aktiviteetit ovat vähäisiä, nostureita horisontissa ei näy. Koulun penkiltä valmistuu näitä määräysten pänttääjiä, jos valvoja joutuu työmaan koukut opettelemaan vasta valmistuttuaan, niin se johtaa vain siihen, että ovi käy.

  • Lainsäädännön mukaan tilaajalla ei tavitse olla omaa osaamista, mutta rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuus on hankkia tarvittavaa osaamista. Eräät oikeustapaukset vaikuttavat siltä että konsultin vastuu on kasvanut siitä mitä on alkuperäisesti sovittu, ikään kuin asiantuntemus kasvattaisi vastuuta yli siitä mitä on sovittu kun sattuu olemaan paikalla pitäisi valvoa sellaistakin mikä ei kuulu sopimukseen.
    Rakennuttajakonsulttien kannattanee jatkossa kirjata säännöllisesti työmaakokouksiin ja muihin toimituksiin että katsovat erikoisalan valvojan tarpeelliseksi, sopimuksen mukainen tuntimäärä ei riitä muuttuneessa tilanteessa jne…

    Vastaa
    • Lapsellinenoptimisti

      Suomessa pääsuunnittelijan tehtävät ovat asioiden hoitamista viranomaisiin päin, vastuu lankeaa luonnostaan, eiväthän he itseään ala syyttelemään. Muualla pääsuunnittelija on operatiivisesta toiminnasta vastaava erityisesti eri suunnittelualojen integroinnissa. Konsultti laatii sopimukset ennen allekirjoitusta ja tarkastaja edellyttää erityisalojen valvontaa, näin tilaajan puolella. Länsimetrossa on tehty suunnitteluvirheitä, näistä seuraavat purkutyöt ja uudelleen asennukset kuuluisivat konsultille.

      Vastaa
  • Tässä esitetään asiaa joka Suomessa on mahdollista, tehdään sopimus ja jos joku 3 osapuoli (käräjäoikeus, asianajajat ) keksivät rahastus mahdollisuuden, kun tilaaja on alunperin säästänyt rahaa hankkeessa ja teettänyt huonot suunnitelmat valinnut halvimman urakoitsijan ja kaikki mennyt päin honkia, että rahastetaan valvoja ja valvojan vastuuvakuutus. Nyt tilanne on, että sopimuksilla voi pyyhkiä P:tä.
    Toivonkin, että valvojat korottavat valvonta hintoja sille tasolle, että voidaan palkata aina kallispalkkainen huippu juristi tappelemaan asioista, viilaamaan sopimuksia ja riitelemään jo projektin aikana tilaajan kanssa, tilaajan vastuulle kuuluvista vastuista.
    Näin päästään tilanteeseen, jossa rakentaminen muuttuu niin kalliiksi, vaikeaksi ja riskialttiiksi, että vain vähä-älyinen ryhtyy kyseiseen hommaan.

    Vastaa
  • On tää kyllä, suunnittelijat/konsultit valittaa ettei anneta aikaa tarpeeksi tai muitakaan resursseja. Yleensä muilla toimialoilla kireä aikataulu, puutteelliset resurssit& lähtötiedot ja muut negatiiviset tekijät vaikuttaa hintaan nostavasti tai vähentä tarjoajien määrää. Rakennusalalla ei ilmeisesti.

    Konsultin on ihan turha valittaa jos on ottanu keikan jossa on liikaa riskejä, ei tarpeeksi aikaa tai paskat sopimusehdot. Kukaan ei pakota tekemään tuollaisia sopimuksia, ihan ite se nimi vedetty sopimukseen alle.

    Koko rakennusala tuntuu kärsivän samasta ongelmasta urakointipuolella, pää märkänä tarjotaan kaikkea mahdollista ja yleensä vielä erittäin tiukoilla hinnoilla, huonoilla ehdoilla ja tarkistamatta lähtötietojen oikeellisuutta. Ulkoapäin näyttää siltä että urakoiden voittaminen on tärkeämpää kuin niillä voiton tekeminen.

    Aliurakoinnissa mennään sitten vielä huonommilla ehdoilla.

    Vastaa
  • On pj-hankkeissa tällainen kytkös, että konsultti saattaa tehdä työmaapäiväkirjan, minkä itse valvojana hyväksyy, jos tällainen asenne sitten jatkuu kokonaisurakassa, niin voi olla, että nakki napsahtaa, koska työnjohdolla on laissa jo vanhastaan iso vastuu elikkä te ette ole kukaan ottanut huomioon, että konsultti perii vastuuta sekä rakennuttajan, että rakentajan puolelta. Sopimuksilla voi vaikuttaa ruskeistä vain murto-osaan, koska rakentamisessa on mahdoton arvioida riitatilanteessa, mikä tai kuka prakaa. Urakoitsijalla on aina mahdollisuus poistua takavasemmalle konkurssin kautta, ja tuupata koko roska konsultille. Urakoitsija voi tällä tavalla kiittää valvojaa ja rakennuttajaa kitsastelussa maksatuksissa.

    Vastaa
    • PJ toteutuksessa jäisi moni säästöehdotus toteutumatta jos prosessiin sotkettaisiin ulkopuolinen valvoja. Koko urakkamuodolta menisi idea jos ei olisi vapaat kädet toteuttaa innovaatioita.
      Onneksi toimiala viranomaisia myöten on ymmärtänyt asian merkityksen ja vaativissa hankkeissa edellytetään päätoimista valvontaa vain perinteisissä urakkamuodoissa, PJ totutuksissa riittää itsevalvonta.

      Vastaa
      • Valvonnan tarve tilaajalle riippuu enemmän tilaajan velvollisuuksien määräässä, kiinteähintaisessa kokonaisurakassa valvonnan määrä on vähäisempi kuin tavoitehinnassa ja laskutusperusteisessa kaikkein suurin. Mikäli urakoitsija vastaa suunnittelustakin, niin omavalvonta on kai sitten paikallaan, mutta rakennustarkastus voi kiinnostua, silläkin on vaikutusta. En usko, että kukaan pääurakoitsija jättää osa- ja aliurakoitansa valvomatta edes KVR:ssä.

        Vastaa
  • Tilaaja määrittää

    Mikä se oli konsultin / valvojan lain asettama tehtävä, pykälä. Voisko joku linkkittää lakitekstiin. Käsittääkseni valvoja valvoo sen mitä kaupallisissa ja teknisissä asiakirjoissa on kirjattu. Tai toisin sovittu.

    Vastaa
    • Siitä on oikein omat määräykset, jotka ainakin alan koulutuksissa mainitaan eli taas tehtävät ovat asioiden hoitamista viranomaisiin päin. Alalla on kyllä ninkin tyhmää väkeä, jotka eivät näistä välitä, mutta he rypevätkin sitten ongelmissa loppupeleissä. Rakennustyön valvonta MÄÄRÄYKSET JA OHJEET 2000.

      Vastaa
  • Rakennusviranomaisen myöntämä

    Mistä voin tarkistaa MRL pykälä 151 rakennuttajavalvontaa koskevan luvan haltijat. Vai pyöriikö työmaalla ”satuhahmoja”, valvojina.

    Vastaa
    • Tarkastuksen toimittaman aloituskokouksen pöytäkirjasta tai suoraan viranomaiselta, satuhahmot ovat sitten konsultin valvontasuunnitelmassa, jos olet joutunut sellaisen ostamaan. Eivät nämä ainakaa taloyhtiöremonteissa mitään salaisuuksia ole. Tietenkin, jos rakenuttajalla on monta roolia ja oma lehmä ojassa, niin näihin asiakirjoihin pääseminen voi tuottaa työtä.

      Vastaa
  • Huonosti tehdystä työstä ei pysty vastaamaan kuin pääurakoitsija/toteuttaja ja sivu/aliurakoitsijat omalta osaltaa. Ei konsultin muutaman tonnin taseella mitään vastata. On tietysti vahvojakin konsulttitoimistoja, mutta palvelun hinta on sitten pilvissä.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia