Maantieojissa makaava vesi on pahimpia routavaurioiden aiheuttajia. Teiden rakenteisiin tunkeutunut vesi jäätyy talvella. Keväällä tien sulaessa pinta rikkoutuu. Ongelman poistaa yksinkertainen ja halpa konsti – kuivatus. Teiden kuntoa ja rakenteita tutkivan Roadscannersin toimitusjohtajan Timo Saarenkedon mukaan hyvin tehty kuivatus säästäisi jopa puolet vuosittaisista päällysteiden ylläpitokuluista, jotka ovat noin 160 miljoonaa euroa vuodessa.
Sellaisia teitä, joiden ojissa seisoo rakenteisiin imeytynyttä vettä, on varovaisen arvion mukaan tuhansia kilometrejä. Ojien kuivatus pitäisi tehdä järjestelmällisesti suunnitellen. Koko urakka kestäisi viisi vuotta, ja rahaa tarvittaisiin parikymmentä miljoonaa euroa.
Pirkanmaalla on käynnistynyt Kimppa-niminen kokeilu. Hankkeeseen on varattu noin miljoona euroa. Hanke toimii siten, että urakoitsija ”haravoi” alueen teiden kunnon ja tekee niistä yhteenvedon ELY-keskukselle. Tilaaja ja urakoitsija sopivat yhdessä, missä parannuksia tehdään ja kuinka laajasti.
Yksityisteiden liittymissä olevat rummut on pääsääntöisesti hoidettu huonosti tai niitä ei ole huollettu lainkaan. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa yksityisteiden liittymät eivät kuulu niin sanottuun hoitourakkaan. Yksityisillä ihmisillä ei ole osaamista, halua tai varaa pitää liittymärumpuja kunnossa. Niiden hoito kuuluisi valtiolle.
Maassamme on noin 100 000 siltarumpua. Toimimattomien rumpujen korjaus veisi viisi vuotta ja rahaa kuluisi noin 15–20 miljoonaa euroa.
Saarenkedon mukaan teiden kunto saadaan nykyisin selville palvelutasomittausautolla joka toinen vuosi tehtävällä tutkimuksella. Routivat paikat saadaan selvitettyä maatutkalla, joka mittaa tien rakennekerrostumat ja paljastaa vauriot. Ojan syvyys mitataan laserilla.
Ojan pohjan pitää olla parikymmentä senttiä tierakenteen alapuolella, jolloin se kuivattaa tien. Valtateillä se tarkoittaa keskimäärin noin 1,4 metrin ja alempiasteisilla teillä noin metrin syvyistä ojaa. Routapaikat ovat suurin piirtein sadan metrin pituisia, ja korjauksen laajuus riippuu vaurioista. Kun rahaa on niukasti tienpidossa, tulisikin keskittyä täsmäkorjauksiin.
Alemmanasteisilla teillä hyvä ojitus pitäisi tiet kunnossa, jolloin hieman kehnommatkin kevyet päällysteet pystyttäisiin paikkaamaan ja pitämään tiet liikennöitävässä kunnossa. Näin vältyttäisiin monessa tapauksessa päällysteiden rullaamiselta sorateiksi.
Suomen tiet ovat pahasti rapautuneet. Korjausvaje on venähtänyt jo 1,5 miljardiin euroon. Ajoneuvojen kokonaispainojen nostaminen panee tiet entistä kovemmalle koetukselle. Koko tiestömme, mutta ennen kaikkea päätiet, pitäisi laittaa nykyisiä logistisia vaatimuksia edellyttävään kuntoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Suomessa pitäisi lähimmän 5–10 vuoden ajan varata tiestöön vuosittain noin prosentti bruttokansantuotteesta eli 1,8 miljardia euroa.
Summa pitää sisällään kaikki tiestöön liittyvät kulut, mukaanlukien uudet väylät ja siltojen korjaukset. Ylläpitoon tulisi lisäksi satsata runsas sata miljoonaa euroa ylimääräistä jälkeenjääneisyyden paikkaamiseksi. Sen jälkeen ylläpitokulut asettuisivat sadan miljoonan euron tasolle.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kuivatus on kiireisin ensiapu teiden rapautumiseen”