Kuka määrittelee suunnittelurajapinnan tuotteet?

Tietoa kirjoittajasta Jarmo Leskelä
Tekninen johtaja, DI, TkL, A-Insinöörit Suunnittelu oy
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Skol ry:n tuotemäärittelyohjetta laatiessamme törmäsimme kysymykseen: ”Kuka määrittelee käyttötarkoituksessa vaadittavat suoritustasot suunnittelurajapinnan tuotteille, jotka kuuluisivat esteettisinä rakennusosina arkkitehdille mutta rakenneteknisinä tai rakennusfysikaalisina osina rakennesuunnittelijalle?”

Tällaisia tuotteita ovat muun muassa alakattojärjestelmät, julkisivuverhousjärjestelmät, lattianpäällysteet ja lasirakenteet. Nämä ovat myös tuoteryhmiä, joiden kohdalle on sattunut rakennesortumia, kosteusvaurioita ja sisäilmaongelmia.

Pahimmassa tapauksessa kumpikaan edellä mainituista suunnitteluosapuolista ei määrittele rajapinnan tuotteilta vaadittavia suoritustasoja, jolloin määrittely jää enimmilläänkin järjestelmätoimittajan tehtäväksi. Kuinka urakoitsija voi hankkia vaatimustenmukaisia tuotteita kohteeseen, jos tuotteilta vaadittavia suoritustasoja ei ole määritelty suunnitelmiin? Kuinka suunnitelmien ulkopuolinen tarkastus voidaan tehdä, jos ei ole mitään tarkastettavaa? Rakenneteknisten suunnitelmien lisäksi tulisi tarkastaa myös rakennusfysikaaliset suunnitelmat.

Eräässä kohteessa arkkitehti oli määritellyt alakattojärjestelmän koostuvan 600×600-kokoisista valkoisista levyistä. Alakattokannattimia oltiin ripustamassa muuraussiteillä ja muuraussiteitä ankkuroimassa lyöntitulpilla. Onneksi tuotekelpoisuuden tarkastus havaitsi nämä puutteet. Ympäristöministeriö esitti jo vuonna 2005, että alakattojen kiinnitykset ovat henkilöturvallisuuden kannalta verrattavissa kantaviin rakenteisiin. Alakatoista on laadittava rakennesuunnitelmat, ja vastaavan rakennesuunnittelijan on ne tarkastettava ja allekirjoitettava.

Toisessa kohteessa arkkitehti oli määritellyt julkisivuverhousjärjestelmän, jolla oli asiaankuuluva hyväksyntä aiottuun käyttötarkoitukseen. Urakoitsija vaihtoi järjestelmään kuuluvia näkymättömiin jääviä rankoja ja kiinnikkeitä halvempiin ja hankki järjestelmästä ainoastaan näkyviin jäävän verhouksen. Tällaisissa tapauksissa rakennusvalvontaviranomainen edellyttää rakennuspaikkakohtaista kelpoisuuden osoittamista, mikä aiheuttaa aina lisäkustannuksia ja aikatauluviiveitä ”järjestelmän” hyväksynnälle. Jos urakoitsijalla on tuotteen hankintakriteerinä suoritustason sijasta hinta, niin kompensoiko urakoitsija tästä syntyvän säästön tilaajalle.

Muutamissa kohteissa lattianpäällyste on irronnut liian kosteaksi oletetun asennusalustan seurauksena ja luonut vaaran kosteus- ja sisäilmaongelmille. CE-merkintä ei edellytä lattianpäällysteiden vesihöyrynläpäisevyyden määrittämistä ja ilmoittamista, minkä seurauksena asennusalustan ja lattianpäällysteen muodostaman rakenteen kosteusteknistä toimintaa on vaikea ennakoida.

Lasirakenteet, kuten kaiteet, väliseinät ja ulkoseinät, ovat esteettisiä rakennusosia, joihin kohdistuu myös rakenneteknisiä ja rakennusfysikaalisia vaatimuksia. Näiden rakenteiden kelpoisuuden osoittaminen tapahtuu usein rakennuspaikkakohtaisesti, joten niiden tuotemäärittelyyn tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Edellä mainittuihin ongelmiin pyritään löytämään helpotusta Skolin monivuotisessa tuotemäärittelyprojektissa, jossa on meneillään jo kolmas vaihe. Projektin tuloksena syntyy arkkitehti- ja rakennesuunnittelun tuotemäärittelyohje tyypillisimmille CE-merkinnän piirissä oleville rakennustuotteille. Projektin neljänteen vaiheeseen sisällytettävistä tuotteista otetaan vastaan ehdotuksia.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Kuka määrittelee suunnittelurajapinnan tuotteet?”

  1. Tällaisiin ongelmiin tullaan, kun ei suunnitella rakennusfysiikan tai fysiikan ehdoilla, vaan brosarien koodeilla ja hinnoilla.

Vastaa