Kuka uskaltaa ottaa väylät ja niiden rahoituksen vaaliteemaksi?

Kevät keikkuen tulevi. Ainakin suomalaisilla teillä. Tärkeimmillä väylillä voi kohta ajaa vaikka junalla, sillä sen verran syvät urat talven liikenne on taas jyrsinyt asfalttiin. Ajoi sitten autolla tai junalla, on syytä olla varovainen, sillä urien lisäksi teissä on esimerkiksi suuria monttuja.

Kovin hyvältä ei siis monillakaan väylillä valitettavasti näytä. Siksi viime viikolla julkistettua liikenneverkon rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän loppuraporttia on syytä tervehtiä ilolla.

Työryhmä esittää, että liikenneverkkoa kunnostettaisiin ja kehitettäisiin jatkossa yli vaalikausien ulottuvalla 12-vuotisella parlamentaarisella suunnitelmalla. Tie- ja rataverkon korjausvelan vähentämiseen työryhmä esittää vuosittain vähintään 300 miljoonan euron lisärahoitusta edelliseen hallituskauteen verrattuna. Tämä tarkoittaisi vähintään noin 1,3 miljardin euron vuosittaista perusväylänpidon rahoitusta eli käytännössä panostus säilyisi nykyisen hallituksen määrittämällä tasolla.

Varsinkin elinkeinoelämä on vaatinut jo pitkään määrätietoista ja monivuotista väyläsuunnitelmaa. Siksi liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johtaman työryhmän linjaukset ovat mannaa. ”Nyt näyttää hyvältä”, otsikoi Rakennusteollisuus RT:kin oman kannanottonsa esityksen jälkeen.

Vaikka hyvältä näyttääkin, ihan vielä ei kannata tuulettaa. Työryhmän mukaan ensimmäisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelu voitaisiin aloittaa jo kuluvalla hallituskaudella. Parlamentaarinen työryhmä oli yksimielinen, mutta todellinen puntari esitykselle ovat seuraavat hallitusneuvottelut. Löytyykö silloin edelleen tahtoa pitkäjänteisen suunnitelman tekemiseen ja uusien strategisten hankkeiden käynnistämiseen sekä uskallusta rahoittaa hankkeet?

On mielenkiintoista nähdä, uskaltavatko puolueet nostaa väylät ja niiden rahoituksen yhdeksi vaaliteemaksi. Aiemmat vuodet ovat näyttäneet, että kovin hanakasti tähän korttiin ei ole tartuttu. Toivottavasti jatkossa on toisin.