Rakentamisen laatua moititaan yleisesti huonoksi. Rakentamisprosessia taas pidetään tehottomana ja alan tuottavuuskehitystä heikkona. Ovatko nämä väitteet faktaa vai fiktiota?
Vastauksilla on iso merkitys, sillä rakentamisen osuus kansantalouden investoinneista Suomessa on noin 65 prosenttia. Talonrakentamisen volyymi oli vuonna 2012 noin 23 miljardia euroa, josta jo prosentin säästö parantuneena tuottavuutena ja pienempinä laatukustannuksina on 230 miljoonaa euroa. Tuo säästö kertyy helposti jo laatuvirheiden puolittamisella. Mitä prosessien tehostaminen tuokaan lisää? Mahdollisuudet lienevät miljardiluokkaa.
Kumpaan rakennusalan pitäisi sitten toimintansa kehittämisessä keskittyä: parempaan laatuun vai tehokkuuden tuloksena paranevaan tuottavuuteen? Vastaus on yksiselitteinen. Tuottavuus ja laatu eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka ne sellaisiksi työmaatasolla arjen aherruksessa saatetaankin mieltää. Kummassakin tason nostaminen parantaa suoraan yritysten kilpailukykyä ja näkyy asiakkaille toivottavasti parempana ja edullisempana lopputuotteena. On siis parannettava yhtä aikaa molempia.
Koneet ja esivalmisteet ovat tuoneet rakentamiseen tehokkuutta. Monissa yksittäisissä työsuorituksissa, kuten harkkomuurauksessa, ontelolaattojen asennuksessa tai tasoitetyössä, puhutaan selvästi yli 20 prosentin parannuksista ja lautaparketin asennuksessa ja konesaumatun peltikaton teossa yli kolmanneksen parannuksesta. Miksi rakentamisen tuottavuus ei sitten kokonaisuudessaan ole parantunut?
Asuntojen laadussakin on tapahtunut parannusta, ja niistä 80–90 prosenttia luovutetaan nollavirheluovutuksina. Huomio kiinnittyykin julkisuudessa vahvasti niihin kohteisiin, joissa näin ei ole. Takuuvirhekustannusten määrä, 0,8 prosenttia, on pois viimeiseltä riviltä ja asiakkaiden tyytyväisyydestä.
Jo peruslaatuopeissa puhutaan ”kerralla kuntoon” -periaatteesta. Niin laadun tekeminen kuin tuottavasti toimiminenkin edellyttävät vahvaa teknistä osaamista, kykyä suunnitella ja johtaa toteutusprosessia sekä rakennusalalle tyypillisten moniulotteisten asiakkuus- ja yhteistyöverkostojen hallintaa. Nämä kaikki ovat taitoa vaativia asioita, joihin yliopistossa annettava DI-koulutus luo perusvalmiudet. Sen jälkeen kaikki riippuukin vain tahdosta – vai?
Rakennusalan toimintaympäristö monimuotoistuu, tekniset vaatimukset kasvavat ja asiakkaatkin haluavat, oikeutetusti, enemmän ja parempaa vastinetta rahoilleen. Tämä johtaa siihen, että yritykset voivat menestyä tulevaisuudessa vain kehittämällä toimintaansa aktiivisesti ja etsimällä tutkimuksen kautta uusia toimintamalleja. Kyse on siis tahdosta uusiutua.
Rakentamisen toimintaprosessien kehittämiseen kohdistuvan professuurin keskeisenä tavoitteena on luoda nykyistä tehokkaampia ja ketterämpiä toimintamalleja alan käyttöön. Siinä onnistuminen edellyttää yliopiston ja yritysmaailman vahvaa vuorovaikutusta. Uusien mallien tulee perustua eri hankeosapuolten tiiviimpään ja avoimempaan yhteistyöhön, jossa hankkeen tavoitteet koetaan yhteisiksi. Myös monipuolisemmilla ennakkosuunnittelumenetelmillä sekä aktiivisilla ohjausmenettelyillä on sijansa laadun ja tuottavuuden parantamisessa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Laatu ja tuottavuus ovat kilpailukyvyn takeita”