Lopetetaan haitallisten aineiden kuten muovin käyttö rakentamisessa

Tietoa kirjoittajasta Jonas Löfroos
arkkitehti, Suoja ry
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Pitäisikö rakennusten seiniin laittaa muovia höyrynsuluksi? Onko mahdollista varmistaa rakentamisen korkea laatu niin, että joka nurkasta, liitoskohdasta ja teippauksesta tulee tiivis? Miten käy talon kosteusfysikaalisen toiminnan, jos naula, hiiri tai aika tekee seinään reiän? Ovatko muovipussitalot homepommeja?

Näitä lehvästötason kysymyksiä yhdistää se, että niitä on loputon määrä, vastauksista ollaan asiantuntijoidenkin kesken montaa eri mieltä ja aiheeseen liittyvä tieteellinen perustutkimus laahaa jäljessä. Mutta samalla kun rakennusteollisuus, viranomaiset ja alan asiantuntijat väittelevät ja vannovat tietyn tuotteen tai ratkaisun nimeen, paljon tärkeämpi runkotason kysymys on jäänyt esittämättä.

Pitäisikö rakentamisessa ylipäänsä käyttää muovia?

Vastaus on yksiselitteisesti ei. Muovi valmistetaan uusiutumattomasta, sellaisenaankin elämälle haitallisesta raakaöljystä sekä erilaisista lisäaineista. Biohajoamaton muovi päätyy vääjäämättä ympäristöön, riippumatta siitä, käykö aine yhdessä tai useammassa rakennuksessa väliaikaissäilytyksessä. Kierrätys ei auta, sillä mikään ihmisen aikaansaama kierrätysjärjestelmä ei ole täysin suljettu eikä eristetty elollisesta ympäristöstä. Luontoon päätyvä muovi murenee ja huuhtoutuu meriin, sitoo itseensä muita myrkkyjä ja päätyy ravintoketjun kautta lautasillemme. Muovin polttaminen ei ratkaise ongelmaa, vaan levittää sen ilmastosaasteeksi. Lopputulos, ympäristöön levinnyt muovijäte, on väistämättä kaikelle elämälle haitallinen. Muutos on peruuttamaton ja haitalliset, loputtoman moniulotteiset seuraukset, kuten vesien saastuminen, sairaudet ja biodiversiteettikato, vakavinta laatua. Muovia käyttämällä varmistamme, että siitä seuraavat haitat räjähtävät viimeistään lastemme käsiin.

Rakentamisessa täytyy välttää monia muitakin ympäristöä tuhoavia aineita. Siirtyessämme elinympäristömme kasveista, savesta ja kivestä syvemmälle maan alle tonkimaan elämälle vieraampia aineita materiaalipaletti muuttuu pian haitalliseksi. Syy on yksinkertainen: Luonnossa ei ole kehittynyt kiertokulkua aineille, joita siellä ei ennen ole merkittävissä määrin ollut. Maaöljyn sekä monien metallien ja kaasujen käyttö aiheuttaa väistämättä näiden haitallisten aineiden kertymisen ympäristöön, kunnes jossain vaiheessa elinolot pilaantuvat. Ympäristön kemikalisoitumisessa on kyse käytännössä samasta ongelmasta, sillä erolla, että jo pienilläkin pitoisuuksilla voidaan saada aikaan suurta ja kauaskantoista tuhoa. Haitallisia aineita sisältäviä liimoja, liuottimia, maaleja, notkistimia ja muita yhdisteitä käytetään nykyään lähes kaikessa rakentamisessa, vaikka aineiden tai niiden osien yhteis- tai pitkäaikaisvaikutusten ympäristö- ja terveyshaitoista ei ole käytännössä mitään tietoa.

Ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisy ei ole ainoa syy lopettaa haitallisten rakennusaineiden käyttö. Lopettamisen puolesta puhuvat muutkin seikat. Ensinnäkin luonnostaan maan päällä esiintyvät aineet ovat runsaita ja helposti hyödynnettävissä, sillä niitä ei monen haitallisten aineiden tapaan tarvitse etsiä ja kaivaa syvältä maan alta. Kyseisten aineiden hyödyntäminen ei myöskään vaadi paljon prosessointia, mikä vähentää entisestään ympäristöhaittojen syntyä. Näiden ominaisuuksien takia nämä luonnolliset aineet ovat myös kokonaistaloudellisesti verrattain edullisia. Toisekseen ennenkin on osattu rakentaa haitattomista perusaineista energiatehokkaita, mainiosti nykyihmisten tarpeet täyttäviä taloja. Rakentamisen historiasta löytyy runsaasti ekologisesti kestäviä malliesimerkkejä sovellettavaksi nykyrakentamisessa.

Miksi kaikesta huolimatta elämme todellisuudessa, jossa haitallisen nykyrakentamisen seuraukset murentavat yhä kiihtyvällä tahdilla elinolojamme? Miksi ongelmien alkulähteeseen, haitallisten aineiden valmistukseen, ei puututa? Kinastelu lehtien seassa estää meitä näkemästä puun runkoa. Säästäisimme valtavasti aikaa, rahaa ja kärsimystä, jos kestävän rakentamisen yksityiskohdista väittelemisen sijaan keskittyisimme peruskysymyksiin, joiden vastauksissa vallitsee laajempi yhteisymmärrys. Muoviselle höyrynsululle ja muille haitallisille rakennusaineille ei ole kestävässä maailmassa sijaa. Ne täytyy korvata haitattomilla vaihtoehdoilla. Vain siten voimme varmistaa, että kehitys kulkee kohti ekologisesti, kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti kestävää rakentamista.

Jonas Löfroos, arkkitehti, Suoja ry
www.suoja-ry.fi

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 36 kertaa

36 vastausta artikkeliin “Lopetetaan haitallisten aineiden kuten muovin käyttö rakentamisessa”

  1. Mitäs mieltä arkkitehti on sähkökaapeleiden muovisista suojakuorista? Ja voisitko ensitöiksesi määritellä käyttämäsi termin energiatehokas raja-arvot (mikä on mielestäsi energiatehokasta ja mikä taas ei ole)? Mikä taas on mielestäsi nykyihmiselle riittävä elinstandardi. Tietysti arkkitehtinä voisit vaikka yrittää suunnitella yhden kohteen näistä maan pinnalta löytyvistä materiaaleista. Mieti samalla sitä ketjua, jonka kautta materiaalit päätyvät työmaalle, sekä kohteen rakentamisessa tarvittavia koneita ja laitteita. Entä saako kohteessa käytettävän energian tuotannossa olla mukana yhtään muovia? Onko muovillinen aurinkopaneeli parempi kuin puun polttaminen energian lähteeksi?

    1. Kiitos kommentista!

      Pitää paikkansa, että muovittomia sähkökaapeleita tuskin on olemassa, eikä siten esimerkiksi täysin muovittomaan asuinrakennukseen pystyttäminen ole tänään realismia. Kuten kirjoitat, sama koskee muun muassa työkaluja, koneita ja koko rakentamisen ketjua. Muovia on tänään kaikkialla, ja kaikki teollisuuden alat ovat siitä riippuvaisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että näin on pakko olla, eikä varsinkaan, että näin pitäisi olla. Kun rakentamisen tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä (MRL 1§), mallia ei kannata ottaa liikaa nykytilanteesta, jossa mikään osa-alue ei toteudu. Jos niin tehdään, on todennäköistä, että painitaan samojen ongelmien kanssa myös tulevaisuudessa.

      En suunnittele työkaluja, koneita, rakentamisen infraa enkä energiantuotantoa, vaan rakennuksia. Siksi yritän vaikuttaa siihen, mitä aineita niihin päätyy, kuten muiden alojen asiantuntijat voivat vastaavasti vaikuttaa omien tuotteidensa sisältöön. Rakentamisessa meillä on, monesta muusta alasta poiketen, olemassa pitkä muoviton historia, ja sen hyviä puolia kannattaa soveltaa nykyrakentamisessa.

      Energiatehokkaalla viittaan 2000-luvulla valmistuneeseen rakennuskantaan, joka vastaa kutakuinkin 1900-alussa rakennettujen talojen nykyistä energiatehokkuutta. Asiasta on käppyrä Suoja ry:n sivuilla, vastaava löytyy hieman eri tavalla taulukoituna myös Rakennuslehden jutusta (linkit alla).

      Nykyihmisten tarpeet täyttävällä talolla viittasin tekstissäni siihen, että vanhoissakin rakennuksissa eletään nykyaikasta elämää. Ekologisesti kestävässä rakennuksessa, uudessa tai vanhassa, voi elää myös täysin kestämätöntä elämäntapaa.

      http://suoja-ry.fi/energiatehokkuus.html
      https://www.rakennuslehti.fi/2015/11/miksi-sata-vuotta-sitten-osattiin-rakentaa-parempia-taloja-kuin-nyt/

      1. Kolme tärkeintä syytä siihen, miksi 100 v vanhat rakennukset ovat niin energiatehokkaita (=kuluttavat niin vähän lämmitysenergiaa) ovat tärkeysjärjestyksessä seuraavat:
        1) Rakennuksissa on aivan minimaalinen ilmanvaihto (erityisesti kylmällä säällä, jolloin valtaosa IV:n energiankulusta realisoituu)
        2) Rakennukset on tehty umpikortteleiksi, jolloin vastakkain olevat päädyt eivät kuluta energiaa ollenkaan
        3) Ikkunapinta-alat ovat pieniä.
        En usko, että arkkitehdin mielestäkään on mitenkään realistista palata pieneen energiankulutukseen näillä keinoilla.

        1. Juuri näin. Energiatehokkuuden määritelmä on sekä tässä että Suoja ry:n Hesarissa taannoin julkaistussa jutussa hukassa. Sama energiankulutus ei tarkoita samaa energiatehokkuutta – 2000-luvun taloissa on huomattavasti terveellisemmät ja kaikin tavoin paremmat olosuhteet, samalla energiankulutuksella kuin 1900-luvun alun taloissa.

          Samoilla linjoilla Sjöroosin kanssa elinkaariajattelun tärkeydestä. Siihen erinomainen ratkaisu on elinkaarimalliset hankkeet. Yksityisen puolen toimitiloissa taas asian ratkaisee bisnes – huonosti toimiviin epäterveellisiin tiloihin ei vuokralaisia saa.

          Pitkän ajan kuluessa kumuloituvat ongelmat johtuvat suuremmalti osin huonosta ylläpidosta ja vähemmän materiaalivalinnoista tai suunnitteluratkaisuista. Tästä syystä ongelmat kasautuvat julkisiin rakennuksiin ja asumiseen.

          Aiheeseen liittyvä valtamedioissa ihmeen paljon sijaa saanut mielipidepalstojen ulkopuolinen mielipidekirjoittelu on taas yksi osoitus faktojen tarpeettomuudesta – tärkeämpää on tunteikkaasti uskoa omaan asiaansa. On se sitten yksisarviset, enkelit tai talojen ”hengittävyys”.

          Kaiken kaikkiaan terveellisen ja kestävän rakentamisen kenttä on melko poikkitieteellinen, yksi asiantuntijaryhmä ei riitä.

          1. ”Sama energiankulutus ei tarkoita samaa energiatehokkuutta – 2000-luvun taloissa on huomattavasti terveellisemmät ja kaikin tavoin paremmat olosuhteet, samalla energiankulutuksella kuin 1900-luvun alun taloissa.”

            Energiatehokkuutta arvioidaan mm. Energiatodistuksella. Meidän 100v vanha hirsitalo, jossa on puu-uunit sekä suorasähkölämmitys, sai energialuokan D, joka vastaa 2012 tason energiatehokkuusmääräyksiä. Olisi helposti parannettavissakin esim. seiniä lisäeristämällä, mutta ei ole mitään järkevää syytä siihen.

            Talvisin lämmittäessä on tietenkin aina korvausilmaräppänät auki, muutoinkin suuren osan vuotta. Yksi hormi on alkuperäisenä ilmahormi, jota voi säätää, kuten tuloilmaräppänääkin. Seinät ovat kuuden tuuman paksuista hirttä ja ne, jotka on pinnoitettu, on vuorattu hengittävillä materiaaleilla. Ulkoverhous on naulattu suoraan hirteen kiinni, kuten oli tapana 60 -luvulle asti, välissä tervapahvi. Lisäeristystä on laitettu vain hiukan yläpohjaan, tietenkin luonnonkuitumateriaalia. Ikkunat ovat alkuperäiset, kunnostetut, hirsiseinien sekä ikkunoiden ympärystöjen tilkeraot on tumpattu hyvin pellavariveellä, alkuperäistä täydentäen eli palauttaen rakentamisajankohdan tiiviyteen. Tietenki tuuletettu rossipohja sammaltäytteellä.

            Kun ruvetaan määrittelemään asumisterveyttä objektiivisesti, täytynee tukeutua erilaisiin mittauksiin. Olemme mitanneet painovoimaisella ilmanvaihdolla varustetun talomme sisäilman kaasujen pitoisuuksia sekä ilmankosteutta ympäri vuoden. Olemme vertailleet sisäilmaa monien tuttujen kerrostalo- ja omakotitalo asuntoihin. Vaikka ”hengittävyydestä” käydään keskustelua jopa käsitteenä, itse olen taipuvainen pitämään totena niitä mittaustuloksia, joissa höyrynläpäisevyyden ja sitomis- sekä luovuttamiskyvyn lisäksi hengittävyys tarkoittaa myös diffuusiolla tapahtuvaa kaasujen siirtymistä rakenteen läpi. Siis hiilidioksidia siirtyy suuremmasta pitoisuudesta eli sisältä rakenteen läpi ulos ja happea sisään, kaasun osapaine-erosta johtuen. Tätä jopa hirsirakenneteollisuus uskaltaa jo nykyään mainostaa, sen verran asiaa on tutkittu.

            Käytännössä omissa mittauksissa olemme havainneet sisäilman erittäin hyvälaatuiseksi niin kesällä kuin talvella niin hiilidioksidi- ja happipitoisuuden kuin ilmankosteudenkin osalta, hometaloista ei tarvitse tällaisen rakennuksen kohdalla olla lainkaan huolissaan. Muovia ei ole juuri muussa kuin sähköjohdoissa. Vertailussa ovat hävinneet meille ainakin 2000 -luvulla rakennetut kerrostalo- ja omakotitaloasunnot, sekä ystävän vanha talo, joka on onnettomasti vuorattu muovilla ja lasivillalla sekä pilattu uusilla ikkunoilla, sen ollessa kaikkei surkein tapaus.

            Subjektiivisesti allergisten ja altistuneiden ystävien sekä oman kokemuksen pohjalta oma talo pesee mennen tullen nuo modernimmat muovipussit, joissa yritetään ilmaa vaihtaa epätoivoisesti kymmenen sentin putkia pitkin. Pienikin ilmanvaihdon vikaantuminen, likaantuminen tai häriö muodostaa niissä nopeasti riskin rakenteiden homehtumiselle, samoin höyrynsulkujen vuodot. Siellä missä höyrynsulku, villat ja gyprocit, siellä aina home, ennemmin tai aika pian. Asiasta voi väitellä loputtomiin, mutta fakta on se, että 60 -luvun jälkeen ja etenkin 70 -luvulta lähtien niin uudet kuin vanhat, väärin remontoidut talot ovat homepommeja. Jopa ihan uusia kouluja on joutunut tyhjentämään muutaman vuoden jälkeen. Kovasti selittelyä riittää, milloin vika on rakennusaikaisessa kosteudessa, milloin väärissä rakennusten käyttötavoissa.

            Muussa suhteessa ”paremmat olosuhteet” ovatkin jo subjektiivinen väite. Toiset varmasti kokevat paremmaksi automatisoidun modernin talon, jossa säädöistä tai ainakin melko pienistäkin korjauksista vastaa paikalle kutsuttava remonttimies ja asumiskulut ovat kunnossapito sekä hankinta huomoiden moninkertaiset vanhaan taloon verrattuna. Toiset meistä kokevat taas tällaisen hirsitalon ylivoimaisesti miellyttävimpänä, ilma myös tuntuu hyvältä, puun läsnäolon terveysvaikutukset on tutkittu ja koettu (verenpaine, pulssi), sisäilman kosteus pysyy aina sopivana ihmiselle ilman säätöjä, tulta on kiva pistää uuneihin, sielu lepää ja asumiskulut ovat mitättömät, valtaosan remonteista ja kunnossapidosta voi tehdä itse, eikä elinkaariajattelua tarvitse miettiä. En ikinä vaihtaisi vanhaa, upeaa ja terveellistä hirsitaloani moderniin taloon, sellaisessakin on tullut asuttua niin kerros- kuin omakotitalossa.

      2. Hyvä kirjoitus. Olet enemmän oikeassa kuin itsekään ymmärrät. Kun puhutaan esimerkiksi pientalosta, on erittäin helppoa rakentaa monellakin tavalla takuu varmasti terveen sisäilman omaava talo pääosin luonnonmateriaaleista, vieläpä kohtuullisella energiankulutuksella. Jos mahdollista teoreettista energiankulutuksen häviötä höyryntiiviiseen muovipullotaloon kompensoitaisiin huomioimalla rakennusaikainen energiankulutus ja talon pidempi elinkaari, terveellisen talon kokonaisympäristövaikutus ei olisi ainakaan huonompi.

        Miten se sitten tehtäisiin. En mene yksityiskohtiin, mutta vaihtoehtoja on monia. Massiivihirsiseinä, jos on pakko lisäeristää, niin mieluiten pellavaeriste. Ei höyrynsulkuja, vaan ilmansulku paperilla. Pelkkä massiivipuu ei vaadi sellaistakaan lainkaan. Alapohja pellavaeristeellä ja ilmansulkupaperilla, tuulettuva rossipohja. Yläpohjassa voi käyttää varauksin ekovillaa, eli paperista tehtyä puukuitueristettä. Korkea, tuulettuva vintti entisajan tyyliin. Painovoimainen ilmanvaihto säädettävillä korvausilmaventtiileillä. Tulisijat ykköslämmön lähteenä, jolloin lämmitysenergia on uusiutuvaa. Jos hirsi lautavuorataan ulkoa, ei missään tapauksessa ilmarakoa, eikä tietenkään muovimaaleja. Tämä on energiatehokkaampaakin, seinät varaavat pakkasillakin auringon lämpöenergiaa tehokkaasti. Hyvä rakennus voidaan tehdä myös savitiilestä muuraamalla. Sellaiseen voi laittaa runkotiilen ja verhoustiilen väliin jopa kivivillaa ilman höyrynsulkuja + tuulensuoja ja tehdä talo maanvaraiselle laatalle. Muutoin samantyyppinen kuin hirsitalo, mutta tiilellä ei saada samaa hengittävyyttä, vaikka käytettäisiinkin savilaasteja ja luonnon maaleja. Lisäksi hyvä mahdollisuus on olkipaalitalo.

        Ja kyllä. Insinööri olen minäkin, mutta osaan myös ajatella omilla aivoillani, enkä niele mitään tutkimuksia tai tuloksia, etenkään teollisuuden lobbaamia sellaisenaan, vaan tutkin itse asioita ja käytän omaa ajattelua. Laskelmatkin siis onnistuu.

        Tämän hetken määräykset eivät ehkä salli terveyden, kokonaistaloudellisimman ja rakennuksen valmistuksen ja käyttöikäisen energiatehokkuuden huomioimista parhaalla mahdollisella tavalla. Etenkin oma talo on kuitenkin suuri investointi, joten rahaa ei kannata lyödä siihen mitä käsketään, vaan siihen mitä arvostaa. Jos voi asua minitalossa, niin alle 50m2 talon saa rakentaa melkein miten tahtoo. Myös sitä kannattaa harkita, että rakentaa vapaa-ajan asunnon rakennusluvilla ja kikkailee toisen postiosoitteen kanssa, mieluiten samassa kunnassa, jos mahdollista. Parempi vähän venyttää byrokratiaa, kuin venyä itse.

    2. 50-luvulla rakennetuissa taloissa näkee sähkökaapeleita joissa ei muovia ole, ne on kangaspunoksilla tehty.

  2. Muistetaan kuitenkin että kirjoittaja on arkkitehti, eli ”taiteen moniosaaja”, ei suinkaan insinööri tai DI. Rakenteelliset asiat ja rakenteelliset toimivuudet ovat näinollen kirjoittajalle vieraita asioita ja kirjoituksessa on lähinnä kyse mielipiteestä joka ei perustu faktoihin.

    1. Kiitos kommentista! Avaisitko hieman niitä tekstin kohtia, jotka eivät perustu faktoihin, niin voin päivittää tietoni ajan tasalle.

  3. Muoviasiassa ilmeisesti tietoisesti ja tahallaan ratsastetaan Troijan hevosella. On kaksi eri asiaa, jotka pitää tarkastella erikseen.
    Muovi sinänään on hyvin hitaasti hajoava materiaali joka on tiedostettu. Sen hallitsematon käyttö sen voi muodostua myöhemmin ympäristölle merkittäväksi ja pitkäaikaiseksi kuormittajaksi. Siitä on esimerkkinä valtamerissä muovisaaret.

    Sitä vastoin on vastuutonta hurskastelua ja tietyn laista opportunismia asian suoraa linkittämistä esim sen käyttöä rakennusteollisuudessa. Vähäisenkin rakennusfysiikan perusasioihin perehtymällä voidaan varmuudella osoittaa, että esim Suomen ilmasto-olosuhteissa rakennuksen vaipparakenteiden (US,YP) toimivuudessa mennään selkeästi tietoiselle riskialueelle, mikäli esim huokoisiin vaipparakenteisiin sallitaan sisäilman sisältämän kosteuden siirtyminen. Sitä vastoin sen riittävään estämiseen on hyvä ohje kirjattu aikanaan muun muassa RakMk C2:ssa. Se ohje on asiaa ymmärtävälle selvää kauraa.

    Toisaalta on hyvä, että parempaan pyritään. Sitä vastoin rannalta huutajia järvellä soutajille on tarpeettoman paljon, etenkin, kun huutajat eivät osaa itse soutaa.

    1. Kiitos vastauksesta. Muovittomia, kosteusteknisesti toimivia rakenteita on myös olemassa, esim. yksiaineinen kastumisen ja kuivumisen salliva tiiliseinä tai liimaton massiivipuuseinä.

    2. En olisi niin orjallinen tuon c2:en suhteen, tietyt tahot niihinkin on itselleen edullisia asioita lobanneet. Suomessa on ollut iät ajat taloja joiden ulkovaipparakenne on ollut läpeensä huokoinen, ts. vesihöyryn liikkeen läpi salliva.

      Jos ajatellaan että Suomessa tällainen ei enää toimi koska ei kenties ole enää pitkiä kylmiä talvia vaan kosteita kesiä ja pitkiä märkiä syksyjä jolloin rakenteet ovat pitempään kosteudelle alttiina, pitää muistaa että nykyään asuintalot ovat huomattavan paljon lämpimämpiäkin kuin silloin, kun asuttiin pienissä hirsimökeissä.

      Näin ollen, jos emme määräyksin kasvata liiaksi rakennepaksuuksia, toimii rakenteen läpi ulos kulkeva lämpö kuivattavana tekijänä ja haitallista kastepistettä ei pääse syntymään, vaan kosteuden liike jatkuu höyrymuodossa pois rakenteesta. Lisäksi molempiin suuntiin diffuusioavoin rakenne on turvallisempi silloinkin kun kosteuden siirtyminen tapahtuu ulkoa sisälle päin.

      Sama asia on kyseessä nykyisissä maanvaraisissa betonilattioissa, joiden kosteuskäyttäytyminen päällystyksen jälkeen aiheuttaa liian usein tukan lähtöä.

  4. Tähän muovikeskusteluun liittyen voisin tuoda esiin muovien valtavat jätevirrat, joita tänä päivänä käsitellään. Niitä päätyy polttoon maahan ja uusiokäyttöön. Uusiokäytössä yksi mahdollisuus on rakentaminen. Kierrätysmuoviseoksista voitaisiin saada poikkeuksellisen pitkäikäisiä materiaaleja. Rakentamisessa puhutaan kuitenkin sellaisesta massasta, että sillä olisi ratkaiseva vaikutus maahan ja ilmastoon päätyvän muovin määrään. Tämä näkökulma on kirjoittajan näkökulmaan toinen ääripää ollen kuitenkin ekologinen ja tähän ajanhetkeen sopiva. Olen siinä samaa mieltä että systeemiin on tänään rakennettuna hygienia ja sääntömaailman myötävaikutuksesta vika (elintarvikepakkaukset yms.) joka pilaa ympäristöämme. Se pitää tulevaisuudessa olla jotenkin ratkaistu. Mutta raknteseen asennettavilla muoveilla on terveellisyyttä ja käyttöikää ja esittämässäni näkökulmassa myös ympäristöä tervehdyttäviä vaikutuksia.

    1. Kiitos näkökulmastasi.

      Muovin uusiokäyttö on hankala aihe. Siitä voidaan saada hyötyjä ja kun sitä kerran on saatavilla, niin sen käyttö voi olla perusteltua. Nämä seikat eivät kuitenkaan tee itse materiaalista ekologisesti kestävää. Lisäksi osa siitäkin muovista valuu väistämättä kierrätysjärjestelmän ohi. Suomessa on maailman huippua oleva muovipullojen kierrätysjärjestelmä, ja silti meillä kertyy 12 vuodessa yhden kokonaisen vuoden tuotannon verran muovipulloja ympäristöön.

      1. Mistä tälle löytyy lähde, jääkö pullot siis pysyvästi luontoon?

          1. Se ympäristöön leviäminen nimenomaan riippuu meistä. Veikkaisin, että iso osa noista pulloista lojuu porukan varastoissa yms odottamassa palauttamistaan.

            Mielestäni meidän tulisi siirtyä asbestin suosimiseen kaikessa rakentamisessa, koska sitä käytettiin ennen ja ennen osattiin rakentaa täydellisiä rakennuksia pienin kustannuksin.

  5. Ajatus on hyvä ja markkinaakin tämän tyyppisille ajatuksille on. Teksti on kuitenkin täynnä toinen toistaan suurempia aivopieruja, mikä hyökkää monen mielestä hyvää ajatusta vastaan. Arkkitehdin esittämillä argumenteillä (pelottelu/vastakkainasettelu/foliohattuilu) ns. ”väkisinmuovitonta” ekotaloa voi myydä ainoastaan asiaan hurahtaneille maallikoille.

    1. Kiitos näkemyksestäsi. Tämä ei ollutkaan myyntipuhe, vaan näkökulma.

  6. Muovia on kovin moneen lähtöön, rakentamisessakin.

    Siinä kirjoittaja on oikeassa, että rakennusten tiivistäminen muovikalvoilla voitaisiin hyvin kieltää. Kaikki käytännön rakennustöitä tehneet tietävät, millaisen kohtalon muovikalvo kohtaa jo rakentamisen aikana.

    Kun rakennuksen tiiviys on 0,2 mm kalvon varassa, kosteusvaurioriski on melkoinen. Muovikalvon liitoksia on äärimmäisen vaikea saada tiiviiksi. Suoralla seinällä asia toki onnistuu, mutta erilaiset nurkat yms. ja erityisesti läpiviennit ovat erittäin hankalia toteuttaa, korjausrakentamisessa käytännössä monesti mahdottomia.

    Ilmanpitävä kerros tulisi muodostaa kalvojen sijasta rakennusaineesta, esim betonista, harkoista, tiilestä tai vaikkapa LVL- tai CLT-levystä. Rankaseinissä tulisi käyttää kalvon sijasta umpisoluisia solumuovilevyjä riittävän paksuina. Niihin pystyy tekemään liitokset ja läpiviennit niin, että tulos on hallitusti kunnollinen.

    1. Innostava keskustelu. En halua asemoitua muovia puolustamaan, mutta vaikeuden äärimmäisyys uudisrakentamisessa ei pidä paikkansa. Meidän yksi kierrätysmateriaali on lasi. Onko lasivilla kierrätettyä lasia? Onko muovikalvo tai vastaava kalvo mahdollistanut kierrätyslasin kosteusteknisen toimivuuden rankaseinässä ja sitäkautta ylipäätään laajamittaisen käytön ilmasto-oloissamme. Oloissa, joissa talvella villaeristeen diffuusiokatko pitää järjestää. Läpivienteihin on hyvät tuotteet olemassa. On totta, että mm. tuotehyväksynnät pitää kaikilla olla ja suunnitelmiin niitä ei läpivientituotteita vielä osata laittaa, mutta ammattilaiset hankkivat ja asentavat ne tarvittaessa. Katkona voi toimia toki vaikka muu diffuusiotiivis rakennusaine, mutta kustannustehokkuus tulee tässäkin vastaan. Voihan seinän tehdä vaikka kierrätysmateriaalista tehdystä komposiittirungosta kierrätyseristeestä ja kierrätysmuovista tehdystä höyrynsulusta läpivientituotteineen. Kannustimena voisi olla verotus. Että jos materiaali on kierrätettyä ja tunnetuöla tekniikaalla elinkaarensa päässä kierrätettävissä tulee se halvaksi.

      1. En niinkään ole huolissani tässä siitä, onko muovi kierrätettyä vai ei, vaan siitä, että muovikalvolla tiivistäminen tuottaa pitkässä juoksussa hyvin epäluotettavan ja riskialttiin rakenteen. Mm välipohjan kohta usempikerroksisessa rankarakenteisessa talossa on hyvin hankala toteuttaa kalvolla luotettavasti.

  7. …kaiken takana on…. -business. Kaiken kaikkiaan rakentamisessa a ja o on ammattitaito. Oli kyse sitten suunnittelusta ja erityisesti itse tekemisestä. Suomessa ollaan edellä monessa asiassa, joissakin kehitysaskelleissa menty kuitenkin liian nopeasti, lähinnä tuoteteollisuuden lobbauksella. Rakennus kun ei ole kertatuote.
    Vanhassa on paljon hyviä juttuja, joita joko vahingossa tai tarkoituksellisesti on kuopattu. Aina kulloisellekin ajalle on tiettyjä ”oletuksia”, jotka ovat totta sillä hetkellä. Sitten totuudet muuttuvat joko osin tai kokonaan toisiksi…kun joku ”fiksu” älyää ajatellakin, eikä toistaa opeteltuja asioita…Ihminen on laumaeläin…..

  8. Kiitos, hyvä kirjoitus. Asia on juuri näin. Rakennusten suunnittelun tulee lähteä kestävyyden ja vikasietoisuuden tavoitteista. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain yksiaineisilla, hygroskooppisilla rakenteilla. Nykytalon kolmenkymmenen vuoden elinkaari on liian lyhyt. Ja ympäristönäkökulmasta elinkaaren päätös on iso määrä jätettä tai ongelmajätettä, kun talo puretaan. Näin ei saisi olla.

  9. Hyvä kirjoitus! Näitä asioita paljon itsekin olen pohtinut ja nyt meillä alkaakin talonrakennusprojekti, jossa materiaaleina olki, savi ja puu.

  10. Energiatehokkuuden määritelmä on sekä tässä että Suoja ry:n Hesarissa taannoin julkaistussa jutussa hukassa. Sama energiankulutus ei tarkoita samaa energiatehokkuutta – 2000-luvun taloissa on huomattavasti terveellisemmät ja kaikin tavoin paremmat olosuhteet, samalla energiankulutuksella kuin 1900-luvun alun taloissa.

    Samoilla linjoilla Sjöroosin kanssa elinkaariajattelun tärkeydestä. Siihen erinomainen ratkaisu on elinkaarimalliset hankkeet. Yksityisen puolen toimitiloissa taas asian ratkaisee bisnes – huonosti toimiviin epäterveellisiin tiloihin ei vuokralaisia saa.

    Pitkän ajan kuluessa kumuloituvat ongelmat johtuvat suuremmalti osin huonosta ylläpidosta ja vähemmän materiaalivalinnoista tai suunnitteluratkaisuista. Tästä syystä ongelmat kasautuvat julkisiin rakennuksiin ja asumiseen.

    Aiheeseen liittyvä valtamedioissa ihmeen paljon sijaa saanut mielipidepalstojen ulkopuolinen mielipidekirjoittelu on taas yksi osoitus faktojen tarpeettomuudesta – tärkeämpää on tunteikkaasti uskoa omaan asiaansa. On se sitten yksisarviset, enkelit tai talojen ”hengittävyys”.

    Keskustelu rajautuu nyt liikaa teknisiin asioihin, kun pitäisi keskustella terveellisyydestä ja ihmisistä.

    Kaiken kaikkiaan terveellisen ja kestävän rakentamisen kenttä on melko poikkitieteellinen, yksi asiantuntijaryhmä ei riitä.

    1. Hengittävä tiivis , energiatehokkuus energiankulutus.
      Oma kokemukseni aiheesta rakennusmateriaalit ja energia (-tehokkuus, -kulutus) on vuosien takaa kun remontoin Lapissa isäni rintamamiestalon ulkokuorta.

      Ulkoseinärakenne sisältä ulospäin oli:
      – tapetti
      – 9 mm insulitti (huokoinen puukuitulevy)
      – lauta
      – oksamassapahvi
      – runko 100 mm + sahanpuru
      – oksamassapahvi
      – vinolaudoitus
      – julkisivulaudoitus (18 mm paksuisena liian ohutta nykyisten standardien mukaan)

      Työn aikana huomasin, että siellä missä rakennuksen sisäpuolella oli 35 vuoden ajan ollut lämmitettyä asuintilaa, ulkoseinän purueriste oli täysin kirkasta ja terveen tuoksuista. Siellä missä ulkoseinä oli kylmän tai puolilämpimän tilan rakenteena (ulkokuisti, eteinen) puru tuoksui ummehtuneelle ja oli väriltään ruskehtavaa.

      Herää kysymys miksi lämpimän tilan puru oli kirkasta ja puhdasta. Olisiko lämmitysenergialla ollut jotain tekemistä sen kanssa? Puru lämmöneristeenä pystyy sitomaan jonkin verran kosteutta ja tasaamaan sitä. Lämmittäminen, varsinkin kylmänä pakkaskautena kuivaa seinrakennetta tehokkaasti. Ja vielä ulospäin. Jos taas seinärakennetta ei kuivateta lämmittämällä sisältä päin, sen kosteuspitoisuus kasvaa ajan myötä ja se muuttuu ummehtuneen hajuiseksi.

      Energiaan asia liittyy siten, että seinärakenne on säilynyt terveenä vuosikymmeniä tuhlaamalla energiaa lämmittämiseen! Jos rahaa onkin ”palanut” lämmittämiseen, ei sitä ole tarvinnut käyttään kalliisiin home- ja kosteuskorjauksiin. Ja asukkaiden ei ole tarvinnut kärsiä terveysongelmista. Arvata saattaakin ettei remontissa lisätty nitään ylimääräisiä muovikalvoja ja eristeitä rakenteeseen. Vain ulkolaudoitusta uusittiin ja maalattiin. Maalin valinnassa isäni meni maalikauppiaan halpaan valitsemalla maaliksi jotain muuta kuin punamultaa. Se taas on jo kokonaan toinen tarina.

      Myönnän ettei kuvatun kaltainen seinärakenne ehkä toimi niin hyvin esim eteläisessä Suomessa Keski- Euroopasta puhumattakaan. Varsinkaan yltiöpäiseen energiatehokkuuteen ja energian säästöön se ei sovellu. Silti onko energiatehokkuuden vaatimuksessa menty jo liian pitkälle?

      1. Tuossa on käynyt kutakuinkin juurikin noin kuten olet päätellyt. Puolilämpimien tilojen seinissä on luultavasti ollut pitkän osan vuodesta tilanne, jossa lämpötila on plussan puolella ja ilmankosteus on niin suuri että sahan purujen suhteellinen kosteus on noussut 80%, jolloin olosuhteet ovat otolliset homeen kasvulle.

      2. Näinhän se menee, sisältä siirtyvä lämpö pitää rakenteen kuivana ja terveenä. Sillä, että onko rakenteessa muovi tai ei, ei ole merkitystä, näin se on myös villataloissa. Pääasia on rakennetyypistä riippumatta, että rakenne on ilmatiivis. Oleellista muistaa, että puruseinän lämmöneristävyys on heikko verrattuna villa seinään jolloin kastepiste on suurimman osaan vuotta rakenteen ulkopuolella.

        1. Heikko eristävyys voitaneen ymmärtää tässä tapauksessa eduksi. Vai kuinka. Huono puoli on tietysti se energian kulutus. Siihen aikaan kun nuokin rakennukset rakennettiin ei energian kulutusta tai sen suuruutta noteerattu. Tietämättöminä lämmitettiin ns harakoille mutta asuttiin terveessä talossa!

  11. Oliskohan sittenkin niin että….?
    Materiaaleista, niiden ominaisuuksien hyvistä ja huonoista puolista, ekologisuudesta ja muista sellaisista seikoista voidaan vaihtaa mielipiteitä ihan rauhassa ja sen juurikaan mihinkään vaikuttamatta, juuri niin kauan kuin rakentamista hallitsevat talouden kovat lait.
    Aika pian sen jälkeen kun jokin ratkaisu katsotaan tuottavammaksi, rakennus- tai vastuuajan (taloudelliselta) riskiltään pienemmäksi, myyvämmäksi tai muutoin edullisimmaksi sen yleistyminen alkaa kohtuullisella nopeudella.
    Tuohon tuoton paremmuuteen taas vaikuttavat asiakaiden (siis maksavien sellaisten) mielipiteet, rakentamisaika, rahoituksen hinta, materiaalien hintasuhteet, rakentamisen määräykset ja jopa veroratkaisutkin.
    Oikeastaan ainoa johon noista voidaan jollakin aikavälillä vaikuttaa on asiakkaiden vaatimukset. Kaikki muut ovat joko lobattavissa tai muutoin suomen ulkopuolisten tekijöiden heiluteltavissa.

  12. Maailma on rakentunut oletukselle jatkuvasta talouskasvusta ja loputtomista luonnonvaroista, johon perustuu työ, tuottavuus ja elinkeino. Pitäisi kehittää parempi systeemi. Sitä ennen jotain ihmisten tarttee tehdä, että saa voita leivänpäälle (muovintuottajat, rakentajat, byrokraatit, jälleenmyyjät jnejnejne).

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi