1960-luvulla seinät ohenivat ja tiiviys heikkeni eikä lämpöä ja terveellistä kosteutta enää varastoitunut rakenteisiin, kuten vielä 1920-luvun taloissa.

Miksi sata vuotta sitten osattiin rakentaa parempia taloja kuin nyt?

1900-luvun alussa tehdyt paksuseinäiset tiilitalot ovat sekä koti- että ulkomaisten rakennusfysiikan asiantuntijoiden mukaan terveellisempiä ja usein energialoudellisempiakin kuin monet nykyiset. Mikä rakentamisen osaamisessa meni vikasuuntaan?

Kirjoittaja(t) Seppo Mölsä

Rakennusfysiikkaseminaarissa Tampereella yhteinen puheenaihe oli miten rakennuksen hyvä sisäilma voidaan taata. Nykyisestä homeongelmasta on päästävä eroon eikä uutta saa päästää syntymään, vaikka energiaa kuinka säästettäisiinkään.

Combi-tutkimushankkeeessa yritetään varmistaa se, että palvelurakennuksia osattaisiin rakentaa terveellisesti ja kosteusturvallisesti lähes nollaenergiatasoon jo vuoden 2019 alusta alkaen.

Professori Juha Vinhan mukaan se tiedetään, että eristeitä lisättäessä tietyillä rakenneratkaisulla rakennuksen kosteustekninen toiminta heikkenee ja toisaalta yhä suurempi osa nykyisistä vaihtoehdoista karsiutuu taloudellisesti kannattamattomina.

Siksi hän olisi toivonut, että työryhmä olisi ehtinyt lähettää ympäristöministeriölle viestin, kuinka pitkälle energian säästössä kannattaa ylipäänsä mennä. Tuo juna on kuitenkin jo niin pitkällä, että Combin työ keskittynee vain varmistamaan, että tehdyt päätökset voidaan toteuttaa mahdollisimman vähin riskein.

Miten koulujen homeriskeistä erooon?

Näitä riskejä riittää, sillä koulu- ja sairaalarakennuksissa erityishaasteita ovat monimuotoinen käyttö, sisäilman poikkeuksellisen korkeat laatuvaatimukset, arkkitehtuurin monimuotoisuus ja myös se, että nimenomaan vanhoissa palvelurakennuksissa homeongelma on ollut kaikkein suurin.

Mutta säästyyhän sentään energiaa ja jos sitä kuluu niin se on enenevässä määrin uusiutuvaa?

Valitettavasti sekään ei ole taattua, sillä Vinhan mukaan jo nyt on nähty, että uusissa matalaenergiataloissa energian kulutus on ollut korkeampi kuin laskelmissa on luvattu. Vanhoissa rakennuksissa tilanne on onneksi toisin päin.

Kaiken takana on tietenkin huoli maapallosta ja ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutoksen kiihtymisen myötä energiaa säästyy vuoteen 2030 mennessä 17 prosenttia nykytasosta, joskin vastaavasti jäähdytystarve kasvaa 35 prosentilla eli ainakin jossain määrin olemme jopa menossa ojasta allikkoon. Nykyiset rakentamismääräykset eivät huomioi tätä nousua, joten nipin napin rimaa hipovat simulointitulokset voivat pian romuttua.

Kanadalaisprofessori moitti huonoa rakentamistapaa

Rakentamistekniikan huononeva kehitys sisätilojen terveysnäkökulmasta on jatkunut jo pitkään. Rakennusfysiikan grand old man professori Mark Bomberg Kanadasta toi esiin sen, että itse asiassa viime vuosisadan alussa valmistuneet tiilitalot olivat terveellisempiä ja yhtä energiatehokkaita kuin nykyrakennukset.

Masonry buildings in 1920

”Yet suprisingly, the energy figures of 2002 are equivalent to those of multi-unit resedential buildings built in 1929. In other words, the uninsulated masonry buildings in the 1929 and the shiny, glass-clad buildings of today use the same amount of energy, despite all the energy saving measures available to us today.”

Now we need to start again where we were about 100 years ago, when building responded very slowly to the exterior climate.”

Mark Bomberg, Tampereella Rakennnusfysiikkaseminaarissa 20.10.2015

Niiden massiiviset seinät ja välipohjat tasaavat lämpöä ja kosteutta eivätkä pienet ikkunat aiheuta vetoisuuden tunnetta asukkaille. Korkeat huoneet, painovoimainen ilmanvaihto ja massiivisiin rakenteisiin varastoituva takan tai muun lämmityslähteen lämpö pitävät olosuhteet miellyttävän tasaisina.

Lähes ainoa kritiikki tuli pienistä ikkunoita. Eristeiden lisääminen rakenteisiin mahdollisti ikkunapinta-alojen suurentamisen. Se aiheutti kuitenkin vedon tunnetta mitä piti lähteä teknisin keinoin pienentämään.

Kun rakentamisessa siirryttiin kevyempiin ja ohuempiin rakenteisiin, niin lähes ainoaksi keinoksi hyvän sisäilman saamiseksi tuli koneellinen ilmanvaihto.

”Asukkaiden kaipaama mukavuus voitiin tyydyttää ilmastointilaitteilla ja myöhemmin markkinoille tuoduilla ilmalämpöpumpuilla. Mekaaniset laitteet korvasivat taidon suunnitella rakennus hyvän sisäilmaston näkökulmasta.”

”Totutut traditiot ovat yksinkertainen syy siihen miksi emme käytä parasta saatavilla olevaa teknologiaa. Olemme urautuneet vääriin toimintatapoihin”, hän sanoi.

Suunnanmuutos tarpeen

Me tarvitsemme Bombergin mukaan rakentamiseen nyt uutta visiota vikasuuntaan menneen tradition sijaan.

”Meidän on aloitettava siitä, missä oltiin sata vuotta sitten, jolloin rakennukset reagoivat hyvin hitaasti ulkolämpötilan muutokseen. Tuolloin käytössä olleet rakennukset tasoittivat yö- ja päivälämpötilojen erot. Rakennuksen lämpömassa toimi lämpöpatterina, joka lievensi sisäilmaolosuhteita ulkona vallitsevia äärimmäisiä lämpötilanvaihteluja vastaan”, Bomberg kuvasi.

”Voisimme hyvinkin ottaa mallia ampiaisilta ja termiiteiltä, jotka hallitsevat lämmönsiirtymisen kontrollin paremmin kuin yksikään ihminen. Afrikan kuumudessa termiittikeon sisäosien yö- ja päivälämpötila lämpötila vaihtelee korkeintaan yhden asteen ylös tai alaspäin”, Bomberg haastaa.

Hänen mukaansa hyvin eristetyn, ilmatiiviin, 6-8 tunnin lämpömassan omaavan rakennuksen suunnittelu niin puusta, teräksestä kuin tiilestäkin on helppoa. Fyysikkona hän korostaa, että tällöin ei puhuta rakennuksen tarvitseman kokonaisenergian vähentämisestä vaan pelkästään lämpökuormahuippujen tasaamisesta.

”Kyse on myös asukkaiden tuottaman lämpökuorman tasaamisesta, niin että rakennukset voisivat ottaa käyttöenergiansa talteen yöaikaan”.

Passiivitaloa kehitettävä pienin askelin

Mark Bomberg puhui pienten askelten parantamisesta. Passiivitalojen ongelmana hän pitää nykyisiä standardeja.

”Passiivitalojen suurin virhe on ollut, ettei ilmanvaihdon luonnetta ole ymmärretty. Rakennusten tehokkuus saa aikaan talon eri osiin erilaiset ilmastolliset olosuhteet. Ainuttakaan tehokasta passiivitaloa ei voida rakentaa ilman kehittynyttä systeemiä, jolla ilmaa kierrätetään. Yksinkertaistettuna: tehokkaassa passiivitalossa on joko rajoitettava ikkunan kokoa tai rakennettava samanaikainen lämmitys ja viilennys ”, Bomberg sanoi.

Hän itse pitää tavoitteena ”nollaenergiavalmiita” taloja. Tällaiset talot suunnitellaan ja toteutetaan kustannustehokkaasti, mutta myöhemmin ne voidaan varustaa aurinkopaneeleilla, jolloin niistä tulee lähes nollaenergiataloja tai jopa taloja, jotka tuottavat energiaa enemmän kuin sitä käyttävät.

Toistaiseksi säädökset jarruttavat meillä plusenergiatalojen rakentamista, sillä E-lukulaskelmissa voidaan aurinkoenergiasta laskea hyödyksi vain se osuus, jonka talo itse kuluttaa.

Vanha töölöläistalo on matalaenergiatalo

Bombergin ihailemia massiivitiilitaloja löytyy esimerkiksi Helsingin Töölöstä. Tänään tuollaisten talojen rakentaminen maksaisi valtavasti, mutta toisaalta niiden seinät kestävät vaikka tuhat vuotta, mitä ei voi sanoa useimmista moderneista taloista.

Se kannattaa toki muistaa, että tuolta aikakaudelta ovat säilyneet vain parhaat talot. Muutama sortui rakennusvirheiden vuoksi jo rakentamisaikana. Jäljelle jääneet ovat kuitenkin rakenteiltaan vankkoja ja kestävät hyvin vertailun 2000-luvun talojen kanssa.

”Helsingin vanhasta asuntokannasta löytyy paljon taloja, jotka hipoivat matalaenergiarakentamisen nykynormeja ennen kuin termiä oli keksitty. Niin kuin entisen elokuvateatteri Adlonin talo Töölöntorilla.”

Näin kirjoitti toimittaja Ville Seuri Helsingin Sanomissa syyskuussa 2009.

toololaistalo

”Niin kuin useimmat Töölöntorin talot, kuluttaa tämäkin varsin vähän energiaa. Viime vuonna kaukolämmön ja lämpimän veden vuosikulutus oli 32 kilowattituntia asuinkuutiota kohti. Keskimäärin helsinkiläistalo kulutti samana vuonna 51 kilowattituntia kuutiota kohti.

sataenergia

Energiatehokkaan vanhasta talosta tekevät sen rakennustapa ja muoto.

”Massiiviset tiilestä ja betonista rakennetut seinät pitävät kylmän ulkona”, kertoo Helsingin Energian kaukolämpöjohtaja Veikko Hokkanen, joka asuu talossa.

”Ja umpikorttelirakenne takaa, että joka talossa on kaksi lämmintä seinää, toisin kuin myöhemmissä pistetaloissa.”

Rakennusaikaisten ratkaisujen lisäksi Adlonin talon energiatehokkuutta parantaa, että kiinteistöstä pidetään hyvää huolta. Ikkunoita on uusittu, ja muutama vuosi sitten raikasta ilmaa asuntoihin tuovat venttiilit vaihdettiin. Uusissa venttiileissä ilmanvaihtoaukko pienenee pakkasella.

Mahdollisesti tärkein rooli on kuitenkin talonmies Markku Kallionpäällä. Oma talonmies voi tarkkailla kulutusta paremmin kuin ison huoltoyhtiön palkollinen. Huoltomiehet säätävät usein sisälämpötilan liian ylös, ettei sitä tarvitse käydä säätämässä, kun tuulee tai pakastaa.

Adlonin talo, kuten useimmat muutkin Töölöntorin umpikorttelitalot, on rakennettu 1930-luvulla”, Seuri kirjoitti.

Viime vuosisadan alun massiivitiili- tai hirsirunkoiset rakennukset eivät suinkaan ole immuuneja sisäilmaongelmille. Yleisimmät ongelmanaiheuttajat eli maakosteus, katto-, putki- ja ikkunaliittymien vuodot ja märkätilojen vedeneristyspuutteet aiheuttavat ongelmia yhtä lailla näissä, eivätkä vanhat rakenneratkaisut tai materiaalit estä vaurioiden kehittymistä. Niissä on kuitenkin elinkaarikestävyyden kannalta paljon sellaisia etuja, joita kerroksellisissa, ohuissa rakenteissa ei ole.

Betonilähiöt romuttivat kestävyysajattelun

Muutos huonompaan, epäterveempään, suuntaan tapahtui niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa 1960-luvulla, kun lähdettin rakentamaan alun perin väliaikaisiksi tarkoitettuja sandwich-elementtitaloja. Ne ovat energiataloudeltaan kaikkein heikoimmassa luokassa Suomen rakennuskannasta, osoitti arkkitehti Lars-Erik Mattila.

”Niiden elinkaaren loppuessa voi olla, että asukas on menettänyt sekä terveytensä että asuntoon sijoittamansa omaisuutensa”, hän sanoi.

”Nykyrakentamisessa käytettyjen kemikaalien joukossa on ihmiselle myrkyllisiä ja herkistäviä sekä haittamikrobeja suosivia yhdistelmiä.”

Täyspuinen tulevaisuuden talo

Mattilan visiossa tulevaisuuden talo on paluuta menneeseen yksinkertaisuuteen eli siihen aikaan, kun arkkitehti selvisi 500 rakennustuotteella nykyisten 55 000 sijaan.

mikkola

Mattilan palkittu tulevaisuuden talo tehtäisiin suunnitelman mukaan massiivipuuelementeistä, joiden toiminta perustuu yksinomaan mekaanisiin puuliitoksiin. Talo ei sisällä liimaa eikä puun kosteusteknistä toimintaa häiritseviä kalvomaisia ainekerroksia eikä varsinkaan muovia, josta on tullut Mattilan mukaan yksi pahimmista ympäristön kuormittajista.

Tällainen talo ei ole ympäristöongelma edes elinkaarensa lopussa toisin kuin nykytalot, joiden kierrätyksessä kierrätetään samalla ehkä myös haitallisia aineita, kuten muoveja.

Talon ilmanvaihto on luonnollisesti painovoimainen, minkä nykyiset talotekniikan ja lämmöntalteenoton ehdoilla tehdyt energiamääräykset käytännössä kieltävät.

Mattilan mielestä ekologisuus ja energiataloudellisuus eivät kuitenkaan ole aina sama asia.

Hirsitalossa ilma vaihtuu

”Vanha puu-, tiili- ja kivirakentaminen yhdistettynä huolelliseen rakennuspaikan valintaan on tuottanut ammattimiesten käsissä pitkäaikaisia ja terveellisiä rakennuksia”, totesi myös projektipäällikkö Seppo Vanhatalo Metropolian Ammattikorkeakoulusta.

”3000 tuhannen vuoden testausaika on tuottanut Välimeren ja Itämeran alueilla kestäviä ja terveellisiä ratkaisuja, joissa on ymmärretty mikrobiologiaa, kuten viinin, oluen tai leivän valmistamisessa.”

Hänen ihannetalonsa oli vanha hirsirakenteinen viljasiilo (korjaus: vilja-aitta). Aika moni suomalainen piiloutuu hänen mukaansa tuollaiseen (ehkä kosteaan ja vetoiseenkin) hirsitaloon, kun ei voi elää modernin talon kuivassa ja epämiellyttävässä ilmassa.

Hän halusi yhdistää tuon perinteisen osaamisen nykyaikaiseen tieto- ja sensoritekniikkaan.

”Se avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia siihen yksilölliseen elämiseen, josta oli luovuttava 1970-luvulla, kun avattu ikkuna oli häiriötekijä rakennuksen ilmastoinnille.”

Vanhatalon mukaan norjalainen villapaita ja goretex-takki toimivat hyvänä ohjenuorana kosteudenhallinnassa.

Vanhatalo on mukana Terveellinen rakennus -hankkeessa, jossa yhdistetään viimeisin tietämys rakennusten mikrobiologiasta, rakennusfysiikasta, talotekniikasta, energiatehokkuudesta, tietojärjestelmistä ja anturitekniikasta, jotta voidaan edetä asteittain kohti pilvipalvelupohjaista tietojärjestelmää.

Massiipuurakentamisen tulevaisuus varmistettiin

Syksyllä 2016 eduskunnan käsittelyy tulevissa lähes nollaenergiarakentamisen määräyksissä on varmistettu, että massiivirakenteiden talojen rakentaminen, lähinnä siis hirsirakennusten, teko on jatkossakin mahdollista.

Massiivipuurakennuksille on esitetty huomattavia lievennyksiä energiatalouden suhteen. Se koskee erityisesti loma-asuntoja. Vähintään neljä kuukautta vuodessa käytössä olevalle loma-asunnolle riittää massiivipuuta käytettäessä U-arvo 0,8, kun rankaseinille vaatimus on 0,24.

Lisätietoa: Juttu on julkaistu ensi kertaa syksyllä 2015 rakennusfysiikkaseminaarin jälkeen.

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 51 kertaa

51 vastausta artikkeliin “Miksi sata vuotta sitten osattiin rakentaa parempia taloja kuin nyt?”

  1. Talo ei sisällä liimaa eikä puun kosteusteknistä toimintaa häiritseviä kalvomaisia ainekerroksia eikä varsinkaan muovia, josta on tullut Mattilan mukaan yksi pahimmista ympäristön kuormittajista.

    ”Norjalainen villapaita ja goretex-takki toimivat hyvänä ohjenuorana kosteudenhallinnassa.”

    Ja Gore-Tex on nimenomaan muovikalvo…

    1. Vedenpitävyydestään huolimatta Gore-Tex -kangas hengittää. Luulitko, että talo pitäisi pukea villapaitaan ja gore-tex kalvoon? Eiköhän tarkoitus ollut kuitenkin esittää oikeanlaisen eristämisen toimintaperiaatetta…

      1. Viikingit ovat seilanneet satoja vuosia maailman meriä ilman gortexejakin; öljykangastakki ja villapaita riittävät pitkälle. Ennen kaikkea rakennukset tulisi rakentaa myös helposti korjattaviksi ja sellaisilal rakenteilla ettei tyhminkään rakentaja pysty tekemään merkittäviä työvirheitä.

  2. Millainen oli vanhaksi mennyt ruisleipä ennen 60-lukua? Kuivunut kannikka, johon pystyvät vain terveet hampaat. Millainen on vanhaksi mennyt ruisleipä nykyään? Homeessa – mutta toki pehmeä, huonohampainenkin voisi puraista, noin teoriassa.

    Mikä on syynä eroon? Vastaus on muovi. Se sama kuin rakennuksissakin. Teoriassa ehkä leipä säilyisi homehtumatta, jos muovipussi olisi täysin tiivis. Ilmassa olevat homeitiöt eivät pääsisi sisään. Rakennuksissa teoretisoidaan, että muovikalvo on täysin ilmatiivis, kosteus ei siis pääse homeherkkiin eristeisiin ja puurunkoihin.

    Onkohan kukaan noista muovikalvotukseen uskovista, määräyksiä pusaavista virkamiehistä koskaan rakentanut mitään? Asunut missään?

    Käytännössä muovikalvossa on aina reikiä, johtuen valmistuksen virheistä ja noista mainituista tauluista ja muista tahattomista rei’istä.

    Käsittääkseni ainoa oikeasti höyrytiivis pinta, jonka ihminen osaa tehdä, on pinnoitus mehiläisvahalla. Sekään ei ole täydellinen, eikä ennenkaikkea ikuinen.

    Ilmankosteus pääsee joka paikkaan, ennemmin tai myöhemmin. Rakennussuunnittelun tehtävänä olisi varmistaa, että kosteus pääsee pois eikä yrittää estää väistämätöntä.

    Koskakohan järki palaa rakennusmääräyskokoelmaan? Koulutukseen? Käytännön rakenteisiin?

    1. Vastaan vielä Masalle, että Goretex on höyryä läpäisevää muovikalvoa, erotuksena taloteoreettiseen höyrynsulkuun.

    2. Niin, rakenusmääräys kokoelma ja Rt järjestelmä taulukot. Rt (rakennus teollisuus) markkinointi ja teollinen rakennusmateriaali koneisto on tämä ongelma. Esim eriste paksuus suosituksissa mennään yli fysiikan lakien kun rakenteellisen ilmankosteuden kastepisteen tuuletus estetään kipsiseos levyllä tai yhdistetään se ylipaksuun eriste kerrokseen josta ei kosteus pääse haihtumaan. Miettikeepä. Yks hönö raksalta..

  3. Asiaa. Kokemusta ja taitoa ei pidä halveksia, vaikka se olisi vanhaakin.
    Jälleenrakennuskauden ja sen jälkeisistäkin parakeista päästä ehkä vielä eroon!
    Mutta: hirsirakenteinen viljasiilo? Eihän semmoista olekaan. Tarkoitetaankohan tuossa vilja-aittaa?

  4. Millään muulla alalla ei taideta haikailla tällä lailla menneisyyteen. Muilla aloilla ongelmat korjattaisiin, eikä pyrittäisi pakittamaan ajassa taaksepäin.

    1. Vanhassa vara parempi… ota tosiaan huomioon, että nykyrakentaminen on se vastaus ja ratkaisu -60 -luvun virheisiin, eikä siinä olla onnistuttu. Kevytrakenteisen talon voi rakentaa terveeksikin, mutta ei niin että se kohtaa energiavaatimukset. Meillä on monituhat vuotinen tehokkaaksi todettu testihistoria terveistä rakennuksista verratuna tämän hetken totaalisesti epäonnistuneeseen 55 vuoteeen. Viime vuosikymmenten virheet vaativat tämän vuosikymmenen rakennusalan ammattilaisilta äärimmäisen ponnistuksen. Nykystandarteillakin rakennuksen tekninen elinikä ei ylitä 50 vuoden elinkaarta, minkä jälkeen peruskorjaus on moninkertaisesti kalliimpaa kuin purku ja tasaiseksi lanaus.

      1. Ennen mikään ei ollut paremmin. Talot ja sisäilma olivat merkittävästi huonompia. Älytön propaganda kehitystä vastaan sekoittaa vain herkempien ihmisten päät ja syntyy vain ylimääräistä tuskaa ja kärsimystä (aika moni on pettynyt vanhaan ja vanhanmukaiseen).

        Aina unohdetaan, että jengia kaatui 45 vuotiaana kuin heinää vielä 1950-luvulla ja tuskin pelkästään viinan, rankan työna ja rasvaisen ruoan vuoksi. Skeidaakin paskempi sisäilma oli aika omiaan pahentamaa nivelreumaa ja tuberkuloosia. Erikoisempia tai pahempia tauteja ei osattu edes yhdistää huonoon sisäilmaan tai jengi kuoli jo ennen niiden puhkeamista. Toisaalta oli muutakin mietittävää kuin vuotava nenä ja käheä ääni.

        Taloteknisten ratkaisujen puutteen takia hygienia oli huono, sillä kukapa nyt jaksaa jotain huussia kuurata 20 asteen pakkasessa tai edes tähtäämään reikään – äkkiä pois. Varsinkin, kun vessa ei ollut edes oma yksityinen. Romantiikka on aika kaukana siitä, kun paskaset kalsarit lentää lattialle. Toisaalta naisten asemakin oli eri, joten miehiä se ei edes hävettänyt silloin. Hajuunkin tottuu.

        Vaikkei vesieristyksiä tai lattiakaivoja ollut, läträttiin silti sisälläkin vedellä. Käyttövettä oli ämpärissä. Ei mitenkään tavatonta, että se kaatui ja valui alalaattapalkistoihin tai alakerran naapuriin. Yleinen tapa pestä lattioita oli kaataa ämpäri lattialle ja levittää vettä sinne tänne. Asuinhuoneen hajumaailma mahtoi olla melko erikoinen, kun 10 henkeä viettää iltaa yhdessä pienessä huoneessa. Vaikka talot olivat hataria, niin ilmanvaihto vaati toimiakseen kuitenkin kamiinan polttoa. Polttopuu tai priketti eivät nekään mitään halpaa ollut, joten turhaan ei kamiinaa poltettu.

        Käytännössä vai hyvin varakkailla oli mahdollisuus siihen, mikä nykyään on lähes kaikkien saatavilla. Siinä suhteessa ei tosin ole mikään muuttunut, että edelleen vain hyvin varakkailla on varaa parhaaseen.

        1. ”Käytännössä vai hyvin varakkailla oli mahdollisuus siihen, mikä nykyään on lähes kaikkien saatavilla. Siinä suhteessa ei tosin ole mikään muuttunut, että edelleen vain hyvin varakkailla on varaa parhaaseen.”

          Tässä se ydin taitaa olla: nyt ihastellaan entisaikojen vallasväen rahalla ja alustalaisten selkänahalla tehtyjä taloja – missä ovat ne 1700-1800 lukujen tavallisten ihmisten talot nykyään (turvemöysiä, sisäänlämpiäviä savupirttejä maapohjalla…)? Ja miten ”terveellisiä”?

        2. 1900-luvun alun jugendtalot ovat asuntomarkkinoiden halutuimpia kohteita, eikä yksin sijaintinsa vuoksi. Monet niistä olivat rakennusmestareiden suunnittelemia, joten suunnittelu ja käytännön osaaminen osattiin ja ymmärrettiin integroida toisiinsa.

          Itsekin haluaisin asua talossa, jossa huoneet ovat korkeat ja ikkunapenkillä voi istua katselemassa maisemia. Oulun Kolmiotalo jäi tässä suhteessa viimeiseksi kokemukseksi. Toki moni asia siinäkin talossa olisi kaivannut modernisointia, ja ongelmia on varmaan tullut, kun veden kanssa läträäminen on lisääntynyt sisätiloissa.

          Yrjänä Haahtela oli rakennuttajakonsulttina Allergiatalon rakentamisessa Helsingissä. Siinä rakenteisiin haettiin ideoita noista vanhoista, paksuista, hengittävistä tiilimuureista. Kun tiedetään, että Yrjänän veli Tari on lääketieteen näkökulmasta miettinyt sisäilman terveellisyyttä, niin kai noissa vanhoissa rakenteissa jotain järkeä on. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia kokemuksia tuosta talosta on.

          1. Ainakin Paciuksenkadun Allergiatalo (jos siitä on puhe) on ollut alusta asti sisäilmaongelmainen.

          2. Paciuksenkadun allergiatalo on tosiaan sisäilmaltaan kehno (kuten moni muukin ns. ”allergiatalo”). Olisi mielekästä kuulla, miten talo on tehty. Terveelliseen rakentamiseen ja sen tutkimiseen tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän resursseja, nyt moni hyvää tarkoittava kokeilu menee pieleen. On aivan sama onko hajusteiden käyttö kielletty rakennuksessa, jos runko ei ole kunnossa. Allergiakonsepti tulisi määritellä: mitä talossa ei ole, kun sitä mainostetaan allergiaystävällisenä? Entä jos sitä mainostetaan sisäilmasairaille sopivana? Entä terveellisenä ylipäänsä?
            Esim. onko allergiatalo vain ”tekstiilipölytön ja hajusteeton” talo. Osa allergiakohteista on ns. muovi-liima -kohteita, kosteusvaurioisia jne. Pekka ja Susi -ilmiö on jo tapahtunut, allergiatalo ei tarkoita oikeastaan mitään. Ja Suomen mittakaavassa kyse ei olekaan allergioista, vaan siitä onko meillä terveellisiä rakennuksia vaiko ei.

            Rakennusteollisuuden kannattaisi ymmärtää Vinhan kaltaisten asiantuntijoiden arvo. Terveellisen rakentamisen markkinat ovat jo olemassa, sisäilmaongelmat mietityttävät asunnon ostoa pohtivia ihmisiä aina enemmän. Moni ei enää osta asuntoa, vaan odottaa, mitä uskaltaa ostaa. Samoin useilla työpaikoilla ollaan lopen uupuneita vuosia jatkuviin kierteisiin, ne tulevat kalliiksi ja vievät aikaa ja voimia työnteolta. Nyt tämä kenttä tarjoa helppoheikeille hyvät myyntimahdollisuudet, mutta laajassa skaalassa on pakko alkaa miettiä pidemmällä tähtäimellä kuinka Suomeen saadaan terveellisiä rakennuksia, ja luoda tälle jotkin raamit. Jos virallinen Suomi ei sitä tee, toivottavasti ajan saatossa siilautuu jokin konsepti, jolla tervettä sisäilmaa voi äänestää jaloillaan, sellainen konsepti, joka oikeasti toimii.

            Olisi hyvä, jos allergia/terveellinen sisäilma -konseptia tarjoavat perustelisivat kunnolla miksi kohdetta mainostetaan turvallisena/terveellisenä, silloin päästäisiin ainakin eteenpäin siinä mikä saattaa toimia ja mikä ei.

        3. ”Älytön propaganda kehityksen puolesta sekoittaa vain herkempien ihmisten päät ja syntyy vain ylimääräistä tuskaa ja kärsimystä (aika moni on pettynyt uuteen ja uudenmukaiseen).”

          Asiaa!

        4. ”Taloteknisten ratkaisujen puutteen takia hygienia oli huono, sillä kukapa nyt jaksaa jotain huussia kuurata–”

          Eli talon hygienia oli huonoa, koska laiska ei pitänyt siitä huolta?

          Nykyaikainen ratkaisu ohikusijoille: lattialämmitys.

  5. Ei se osaaminen ole tässä tärkein sana, vaan ammattimiehen ylpeys työstään,

    Nyt on ammattimaista kun osataan herutellaan varsinkin tietämättömiltä rahat pois, ja ollaan valmiita syrjäyttämään oma työväki liian kalliina, suositaan harmaata työvoimaa vaikka työn jälki olisi juosten kustua ja koko ajan vahinkoa ja hutilointia sattuu, samoin varkauksia.

    Rakentamalla yritetään väkisin tienata enemmän ja enemmän. Jos joku on suuruudenhullu, miksei muuta muualle? Suomi on pieni maa, ja täällä kannattaisi tehdä hyvää työtä ja olla edelleen väleissä kaikkien kanssa. Vaikka raha sokaiseekin.
    Luulisi näihin törkyisimpiin ilmiöihin osattavan tarttua, mutta nyt vain ällistellään miten on rakentaminen Suomessa muuttunut.

  6. Vilja varastona käytettiin tupla hirsikehikkoa, jonka seinien väliin ladottiin kiviä. Varkaa olivat enne varustettu puuporilla nääs.

  7. Kyllä vanhaan palaaminen on järkevää jos uudet ei vain kerta kaikkiaan toimi. Toi koneellisuus ilmanvaihdossa on tiettyyn rajaan saakka ok, mutta pelkästään siihen nojaaminen on yhtä fiksua kuin pumpuilla kelluva laiva. Se sähkö katkeaa kumminkin joskus, tekniikan ikääntyy, katto rupee vuotamaan,vesieristykset pettää yläkerran kyppäristä ja putkiliitos posahtaa seinän sisällä, tai sitten vain akvaario hajoaa. Talon pitää kestää kosteutta ja kuivua kastuesaan. Kaikki muu ajattelu on haihattelua.

  8. Massiivi puu ja -tiili ylivoimaisia olosuhteiden ”tasaajia”, mutta kyllä nykyaikaislla siporex, legasora,.. materiaaleillakin saadaan toivottua vaikutusta, kun käytetään massiivirakenteina. Ihan perusfysiikkaahan nämä.

    Oikeastaan kaikki homogeeniset materiaalit toimivat luonnostaan oikein, mutta elinkaari erillainen. Täys-styrox-talo toimii ihan hyvin esim. 10-20 vuotta. Vettyminen kuitenkin väistämätöntä ja jossakin kohtaa kosteaa kasvualustaa alkaa tulemaan liikaa tervelliseksi sisäilmaksi. Öljypohjaiset tuotteet kuitenki tulisi kieltää kokonaan, jotta kehitys menisi toivottuun suuntaan.

    Energia paikallinen tuotanto on saatava kustannustehokkaammaksi, joka edesauttaa paluuta terveellisiin rakenteisiin. Suomen ilmasto on mitä on ja tarvitaan talvella lämpöä, että kostealla kuivatukseen energiaa. Luonto opettaa kyllä, kun siitä osataan mallia ottaa.

  9. Tiilitalojen tekeminen loppui, koska niitä ei ollut enää kenelläkään varaa rakentaa. Kun paikalla muuraaminen väheni, kuihtui myös muurareiden ammattikunta. Tiilitalojen sijaan kehitettiin halvempia ratkaisuja. Mikään ei ole osoittautunut kaikilta ominaisuuksiltaan tiilitalon veroiseksi.
    Kyse on rahasta.

    1. Nyt voisi kehittä uusia vanhoja tekniikoita saviolkitiiliä ja vastaavia, joissa voidaan käyttää paikallisia materiaaleja ja tehdä itse mahdollisimman paljon.

  10. Taidettiimpa jokunen sata vuotta sitten rakennettu talo purkaa siksi, että ne toimivat huonosti. Kun 60-luvulla rakennukset tulivat peruskorjausikään, päädyttiin ko. talot purkaa korjaamisen sijaan. Uskooko joku todella, että nykysäädösten ja määräysten puitteissa ei pystyisi rakentamaan laadukkaasti ja toimivasti? Helppoahan se ei ole, eikä sitä kannata kaikkien tehtäväksi antaakkaan.

  11. Minkähän takia yli sata vuotta vanha takorautainen portti on yhä korjauskelpoinen. Työtekniikoiden ja materiaalivalintojen oikea yhteensovittaminen on siinä se taikasana. Kunnostaessa joutuu lähinnä fiksaamaan väärin tehtyjä korjauksia. Ja kun noudatetaan samaa oikeaoppista työtapaa niin taas porskutetaan toiset sata vuotta. Eihän se tekijän kannalta ole taloudellisesti kannattavaa mutta saahan siitä jotain sairasta tyydytystä osaamisestaan.
    Varmaan samaa voisi ajatella talonrakennuspuolella yleisimminkin.

  12. Moni näyttää ymmärtävänkin – jo, että historiasta opitaan, muu on oivaltamista. Jos haluat sellaisen rakennuksen, jonka voi jättää välillä kylmilleen tai vajaalle lämmölle, ainoa materiaali on umpipuu. Päivällä käytettävät rakennukset, kuten koulut, voi säästää lämmityksessä tyhjänä ollessa ilman homevaaraa. Koneellisen ilmanvaihdon tarvekin on vähäisempi, edellyttäen, että hyväksyy käsitteen puun hengittävyydestä. Sitten jos sisälämpö karkaa ilmastonmuutoksesta johtuen liikaa, voi torjua sitä tuplaseinällä, kunhan jättää riittävän ilmatilan eristeeksi, niinkuin oli niissä vanhoissa tiilitaloissakin ennen vuotta 1950.

  13. Siksi, ettei ollut ympäristöministeriön jääräpäisiä virkamiehiä, jotka kehittelevät työkseen todellisuudelle vieraita määräyksiä vedoten milloin mihinkin EU-säädökseen, jotka tunnetusti ovat epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia ja eivät missään tapauksessa ota huomioon paikallisia, arktisia, kosteuspitoisia olosuhteitamme.

  14. vanhat talot oli rakennusmestarien suunnittelemia ja uudet di ja arkkitehtien. ei tarkoituksena ole tehdä ydinpommia vaan toimia rakennus. otetaan rkm takaisin suunnittelmaan rakennuksia ja laitetaan arkkitehdit ja di halonhakkuuseen 😉

    1. Vanhojen talojen kohdalla voidaan ehkä sanoa, että ne olivat rakennusmestareiden suunnittelemia. Nykyään suunnittelussa on helposti mukana ainakin kaksinumeroinen määrä ihmisiä. Suunnittelun erikoisaloja on nykyään aika paljon, joihin suunnittelijat ovat erikoistuneet. Kukaan yksittäinen henkilö ei nykyään pysty enää edes hallitsemaan esimerkiksi kaikkia rakennushankkeeseen liittyen voimassa olevia määräyksiä ja laskentaohjeita. Nykyään joku tuntee palomääräykset, toinen simuloi energiankäyttöä, kolmas hallitsee lujuuslaskennan, neljäs piirtelee pohjarakenteita, viides selvittelee käyttäjätarpeita, kuudes piirtelee pohjapiirroksia, seitsemäs tekee sisustussuunnittelua, kahdeksas suunnittelee ilmanvaihtoa, yhdeksäs sähköjä, kymmenes hissien toimintaa, yhdestoista miettii akustiikkaa, kahdestoista suunnittelee työturvallista työmaatoteutusta ja iso joukko suunnittelee vielä muita asioita, ja jotkut koittavat vielä ohjata ja valvoa suunnittelua ja toteutusta…

    2. Pitää varmaan rakennusmestareiden koulutus aloittaa sitten 1800-luvun oppikirjoilla…

  15. Ennen vanhaan perustukset tehtiin keväällä ja runko kesällä ja katto kesällä. Näin tehden sisälle ei päässyt kosteutta paljonkaan ja runko ja lattiat ehtivät kuivumaan talvella. Keväällä valmistui terve talo eikä mikään homepesä.
    Nykyisin perustuksia aletaan kaivamaan syksyllä lokakuussa ja runko sekä vesikatto tehdään pahimpien ilmojen aikana. Sitten valetaan lattiat keväällä märän rungon sisään. Matot asennetaan sitten märkien lattioiden päälle kun koulut alkavat elokuun puolivälissä.
    Että tällaista rakentamistapaa Suomessa tehdään.

  16. Sata vuotta sitten meilläkin oli vielä käytössä hyvät, venäläiset rakennusnormit. Sitten tuli 60-luku ja HAKA, ja muu sosiaalinen rakentaminen. Niitä jälkiä nyt korjaamme.

  17. Kylläpä on mielenkiintoista sometusta rakentamisestakin. Näyttää olevan asia, josta on niin monta mieltä kuin henkilöäkin. Tässä lisänä soppaan muutamia näkökulmia ajatuksella ”ennen-nyt”.

    Ennen rakennettiin niistä perusmateriaaleista, joita oli helposti saataville (puu, tiili, kivi). Nyt on miltei rajaton materiaalikirjo.
    Tehtiin hyvää ja huonoa ja siltä väliltä, kuten nykyäänkin. Huonot poistuu ja hyvät jää jäljelle, näin on ollut ja näin tulee olemaan.
    Energia ei ollut ratkaisevassa roolissa (puuta, kivihiiltä). Nyt enrgia-asia on likimain ykkönen.
    Sisäilmaston laatuvaatimuksia ei ollut. Hyväksyttiin suuret lämmönvaihtelut ja tunkkainen sisäilma, mistä mitä todennäköisemmin aiheutui myös sairauksia. Nyt on erittäin tiukat vaatimukset sisäolosuhteille (toki sairastumisia esiintyy siitä huolimatta).
    Vaatimukset ja normit olivat hyvin vähäisiä (Helsingin kaupungin ohjeistusta, jota sovellettiin myös muualla ja lisäksi joitakin ministeriöiden ohjeistuksia). Nyt on likimain ääretön määrä ohjeistusta ja määräyksiä (sanoisinpa, että liian kanssa).

    Ehkäpä lopputulema on, että ”ennen oli ennen ja nyt on nyt”, joten kehitetään nykyisyyttä paremmaksi eikä nyt ainakaan kokonaan palata siihen haikailtuun vanhaan. Hyvä rakentaminen on ennen muuta asennekysymys.

  18. Täytyy sanoa, että olipa sekalaisia nuo jutussa esiintyvien kommentit.

    Terveellisen ja turvallisen lopputuloksen aikaansaaminen ei ole mitään rakettitiedettä, eikä vaadi palaamista 100 vuoden taakse.
    1) käytetään koeteltuja ja turvallisia perusmateriaaleja, mielellään mahdollisimman hyvin kosteutta kestäviä
    2) rakennetaan niin, että kosteudelle arat materiaalit eivät pääse kastumaan
    3) pidetään huolta, että rakennuskosteus on ehtinyt kuivaa ennen päällystämistä tiiviillä tuotteilla. Vältetään myös turhien tiiviyskerrosten käyttöä, mahdollisuuksien mukaan jopa muovimaton
    4) rakennetaan rakennusvaippa hyvin ilmanpitäväksi, mikä tarkoittaa, että kalvomaiset höyrynsulut jätetään rautakaupan hyllylle ja tehdään toimiva tulo-poisto-IV.
    5) toteutetaan vaipparakenteet niin, että ulkopuolinen kosteus (katto- ja myrskysadevedet sekä maaperästä) ei pääse rakenteisiin. Kosteuden poisto rakenteista tuulettamalla
    6) tehdään märkätilat kivirakenteisina ja vedeneristetään
    7) ei tehdä monimutkaisia kikkailurakenteita

    1. Hyvin ja uskottavasti perusteltu Jussi! Me ihmiset olemme tehneet aina hyvää ja huonoa. Ja lapsia on heitetty pesuveden mukana. Eli varmaan on vanhasta opittavaa jos myös uusia tekniikoita ja aineita kannattaa tapauskohtaisesti harkita. Toisekseen eri rakennuskulttuureita on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mielenkiintoista on myös ottaa selvää vaikkapa siitä että miksi jokin talo on toiminut hyvin vaikka se olisi rakennettu n.s. väärin. Olosuhteethan ovat usein erilaisia.

  19. Betoniteollisuus tietää miten rakennetaan kestävä betonitalo. Hyvä. Miksi käytäntö kuitenkin mättää liian usein. Laki ei estä tekemästä hyvää.

    Toisin on Mikkolan puutalon kohdalla. Sitä ei saa rakentaa koska siinä ei ole koneellista ilmanvaihtoa eikä se säästä riittävästi energiaa. Terveellinen se varmaan on, mutta sairaanhoitokulujen säästöä ei voi vähentää energialaskusta.

    Moni mestari osaisi vielä rakentaa vuosituhannan alun täystiilitalon. Sitä ei saa tehdä samoista syistä kuin Mikkolankaan taloa. Sen miellyttävä sisäilma on jätetty varakkaiden töölöläisten etuoikeudeksi.

    Auttaisiko jos viereen tehtäisiin passiivitaloalaatikko, jonka katto peitettäisiin aurinkopaneeleilla? Ylijäämäsähköllä kompensoitaisiin naapuritalon energiantuhlaus. Ei onnistu sekään. Laki ei jousta.

    Teollisuus hoitaa asian fiksummin. Google ostaa vihreää tuulisähköä Ruotsista, mutta käytännössä tuo sähkö ei ikinä tule Haminaan saakka.

  20. Rakennus muovi pitäis lailla kieltää .vapaasti hengittäviä taloja tyyliin 50_70 luvulta ei ollu ongelmia.ei saa olla pullo!

  21. Aika pelottavaa, että rakennusalalla olevat ihmiset heittää vieläkin kommentteja: ”muovit helvettiin” ”ei saa olla pullo”. Ei ihme, että päin persettä saattaa mennä vieläkin. Kaikki oikeasti jotain rakennusfysiikasta ymmärtävät nyt onneksi tajuaamissä mennää. Ps. artikkeli käsitteli vanhaa tiilirakennusta, eikä mitään mullan päälle suoraan ladottua homeista purutaloa 1900-luvun alusta.

  22. VTT:n ja Oulun ammattikorkeakoulun tutkija Kauko Tulla laittoi pitkän sähköpostiviestin aiheesta. Laitan siitä muutamia otteita, jotka tiivistävät hyvin kuinka vaikeasta asiasta on kysymys:

    ”Rakentamisen maailma on muuttunut vuosikymmenten aikana voimakkaasti. Esimerkiksi nykymääräysten mukaan vaaditaan tietty ilmanvaihto ottamatta huomioon sen kummemmin tilan muita, ehkä lieventäviä asioita ilmanvaihdon tarpeeseen. Vanhojen rakennusten energiapihiys johtunee ainakin osittain juuri tästä ilmanvaihdon vähäisyydestä. Jos niihin asennetaan koneellinen ilmanvaihto ilman lämmöntalteenottoa, niin energian kulutus kasvaa merkittäväsi. Eli kuten toteat, niin vanhat tiilimuurit ovat energiatehokkaita, jos niitä ei ole korjattu.

    Tekniikan lisäämisellä vanhoissa taloissa on todellakin vaikea saavuttaa merkittävää energiansäästöä. Pitäisikö ilmanvaihtuvuutta miettiä enemmänkin tarpeen mukaisena, kuin määräysten täyttymisen kautta? Määräysihmisillähän on ilmeisesti vain tietyt terveydelliset tekijät kriteereinä. Sama koskee myös lisäeristämistä. Säästöjä toki ehkä saadaan, mutta eihän niiden kannattavuus ole kummoinen vanhoissa taloissa.

    Itse olen usein puuttunut myös energiatodistuksiin etenkin pientalojen osalta. Ajatuksenani on, että todistusten tulisi antaa jotain kättäpidempää tavalliselle kansalaiselle. Nyt energiamuodon kertoimet johtavat siihen, että reaalimaailma ja todellisuus karkaavat toisiltaan. Sinänsä en vastusta energiakäytön ohjaamista ekologisempiin vaihtoehtoihin, mutta siihen pitäisi löytää muut keinot kuin kerroinpolitiikka. Tässäkin ydinongelma on vanhassa rakennuskannassa, koska siellä järkeviä optioita energiatehokkuuden ja -muotojen valintaan on niukasta, etenkin jos taloudellista kannattavuutta pidetään mielessä.

    Ei menneen tutkailua ja sieltä opin ottamista pidä väheksyä lainkaan, päinvastoin. Pitkäjänteinen kokemustieto ja sen hyödyntäminen on tärkeätä, kuten Bomberg on tuonut esille. Meillä on vain rakennusalallakin joitakin tahoja, jotka ilmeisesti haluaisivat palata totaalisesti menneeseen, eivätkä he löydä mitään hyvää nykyrakentamisesta/-osaamisesta. Tämä on demagogiaa, joka sotkee etenkin maallikkojen päät.”

    1. Lehtenne voisi tehdä tutkimuksen kuka ja missä on keksinyt tämän mantran lailla hoettavan ilmanvaihtokertoimen 0,5 (ja millä perusteella). Lienee peräisin 70-luvulta ellei kauempaa.
      TTY on näitä todellisten asuntojen ilmanvaihtoja mittaillut ja juuri missään asunnossa tuo ei normaalissa asumisessa toteudu (todellisen käyttäjän asetuksilla). Kukaan ei kuitenkaan ole tähän ”vajaaseen” ilmanvaihtoon kuollut.

  23. Energiatodistuksesta olen samaa:-)mieltä kuin Kauko Tulla. Ainakaan omakotitalojen osalta kallis, byrokraattinen käytännön elämästä vieraantunut ”energia-arvaus” ARAn kyttäysjärjestelmineen ei tuo maksajalleen minkäänlaista lisäarvoa. Uudet säädökse, jotka eivät tuo mitään uutta vanhaan, ovat nyt lausunnolla. Mystiset energiamuotokertoimet ovat edelleen mukana, vaikke eduskunta edellytti niiden poistamista.

  24. Finnfoamin, Kingspanin, Termexin ja ThermiSolin toimitusjohtajien mielipidekirjoitus:
    Rakenteellinen energiatehokkuus on turvallinen tie nollaenergiataloon

    Rakennusten energiatehokkuusvaatimukset kiristyvät merkittävästi lähivuosina, kun siirrymme kohti lähes nollaenergiataloja eli nZEB -rakennuksia. Vuonna 2030 matka jatkuu edelleen nollaenergiataloihin, jolloin ”lähes” -sana tulee jäämään pois. Suunta on siis selvä, mutta perille on monta tietä.

    Energiatehokkaita, hyvin eristettyjä passiivitaloja on tehty jo 20 vuotta. Tähän päivään mennessä niistä on kertynyt kattavasti tutkimustietoa ja käytännönkokemuksia, jotka osoittavat kiistatta niiden turvallisuuden ja toimivuuden. Tulevaisuuden nollaenergiatalot voidaan luotettavasti rakentaa passiivitalojen rakenteellisella energiatehokkuudella.

    Energiatehokkaassa rakentamisessa kaikki osa-alueet; arkkitehtuuri, rakenteet ja tekniset ratkaisut sekä itse rakentaminen, tulee suunnitella ja toteuttaa huolella. Ja niin kuin rakentaminen yleensä, toimiva kokonaisuus muodostuu oikeista valinnoista ja dokumentoidusta toteutuksesta. Ratkaisujen tulee olla tutkittuja, parhaita käytäntöjä, jotka ovat helposti ja edullisesti toteutettavissa. Virheet suunnittelussa ja rakentamisessa on vältettävissä, kun todellisiin ongelmiin paneudutaan.

    Mainittakoon esimerkkinä rakennusaikainen kosteudenhallinnan ja sen merkitys kosteusvaurioiden syntymiseen.

    Rakenteellinen energiatehokkuus on tänä päivänä paljon keskusteltu aihe, johon lähes kaikilla tuntuu löytyvän perinnetietoon nojaava mielipide. Mutta rakentamisen ei pitäisi perustua mielipiteisiin vaan faktaan. Sokeat mielipiteet voivat estää meitä näkemästä tosiasioita – tekemästä oikeita valintoja.

    Vaatimustasojen kiristyminen 2000-luvulla ei ole homehduttanut ensimmäistäkään viime vuosikymmenten taloa, joissa lämmöneristepaksuudet olivat nykymittapuulla vaatimattomat. 70 – 80-luvun asuntotuotannossa pätee tuttu sananlasku ”sitä saa mitä tilaa”. Nopean kaupungistumisen johdosta Suomessa oli huutava asuntopula, ja kyseisen aikakauden rakennuksissa oli ainoastaan kaksi kriteeriä: ne piti rakentaa niin nopeasti ja niin halvalla kuin suinkin mahdollista. Näiden rakennusten käyttöiäksi asetettiin aikoinaan 20-30 vuotta. Tämän surullisen aikakauden tuotannon vertaaminen nykypäivän energiatehokkaaseen rakentamiseen muistuttaa populismia.

    Passiivitalokohteissa ei ole tutkimuksissa havaittu kosteus- tai homeongelmia. Päinvastoin, sisäilma on hyvä ja vedoton, rakenteet kosteusteknisesti toimivia. Rakennuksia parhaasta päästä.

    Keskustelussa nousee jatkuvasti esiin myös myytti jäähdytystarpeen kasvamisen lämmöneristystasojen parantuessa. Tämäkin väite on mielipide, ei fakta. Tutkimuksen keinoin on useaan kertaan todistettu, ettei väite pidä paikkaansa, mutta myytti elää sitkeästi ihmisten mielissä.

    Paremmalla lämmöneristyksellä ja kasvaneella jäähdytyksen tarpeella ei ole sen suurempaa syy-yhteyttä. Ylilämpö on ongelma nykyisessäkin rakennuskannassa, kun auringosta tulee kesällä lähemmäs 1000 watin lämpökuorma neliötä kohden. Jäähdytyksen tarpeen syy on suuri etelän suuntainen ikkunapinta-ala, jonka kesäaikainen varjostus on laiminlyöty. Hyvä lämmöneristys pitää helteen loitolla, jos sitä ei päästetä ikkunoista sisään.

    Onko tosiaan niin, että sadassa vuodessa ei ole pystytty kehittämään paremmin toimivia rakenneratkaisuja?

    Tampereen Rakennusfysiikka 2015 -seminaarissa 20.-22. lokakuuta luennoi joukko asiantuntijoita, jotka yksi toisensa jälkeen kertoivat, kuinka 1900-luvun taitteessa rakennetut rakennukset toimivat edelleen moitteettomasti. Fakta kuitenkin on, että vain murto-osa näistä ns. perinnetaloista on enää pystyssä eikä niiden sisäilman laatu ei ole tutkitusti samalla tasolla kuin nykyaikaisissa asianmukaisesti rakennetuissa taloissa. Historiasta pitää ottaa oppia ja hyödyntää tietotaitoa, mutta emme voi palata menneeseen aikaan ja kynttilän valoon.

    On myös totta, että yksiaineiset rakenteet ovat turvallisia, koska niissä ei ole eri materiaalien rajapintoja, joissa mikrobiongelmat yleensä esiintyvät. Ongelmat voidaan kuitenkin välttää, kun rakenteet on suunniteltu oikein ja toteutettu laadukkaasti sekä käytetty oikeita materiaaleja kussakin käyttökohteessa. On tietysti toinen asia, jos yritetään sanoa, että Suomessa ei osata rakentaa laatua? Suomessa osataan suunnitella ja rakentaa rakenteellisesti energiatehokkaita rakennuksia erinomaisesti, mutta näistä kohteista ei uutisoida – koska kukaan ei valita!

    Hyvästä sisäilmasta tulee tehdä yksi rakentamisen tärkeimmistä tavoitteista, kuten Tampereella luennoinut kanadalainen tohtori Mark Bomberg ehdottaa. Toteutettujen passiivi- ja nollaenergiatalojen asukkaiden mielipiteitä tutkittaessa lähes kaikki asukkaat kehuivat vedotonta ja raikasta sisäilmaa.

    Merkittävänä tekijänä on näiden rakennusten hyvä, mitattu ilmatiiviys. Kokemuksesta tiedämme, että työmaalla tietoisuus kohteen ilmatiiveysmittauksesta nostaa työmaalaatua ja mittaustulokset ovat yleensä huippuluokkaa. Tämän vuoksi tiiviysmittaus tulisikin edellyttää tulevaisuudessa kaikilta uusilta rakennuksilta ja käyttää rakenneratkaisuja jotka edesauttavat tiiviiden rakenteiden toteuttamista.

    Tiiviysmittaus on suoraan rakentamisen laadunmittari. Ilmatiivis talo on terve talo – aivan kuten tohtori Bomberg Rakennusfysiikkaseminaarissa luennoi. Samaa mieltä ollaan Oulun rakennusvalvonnassa, joka on jo pitkään tehnyt ansiokasta työtä hyvän rakentamisen laadun eteen.

    Tarvitsemme energiatehokkuuden toteuttamiseen niin talotekniikkalaitteita kuin rakenteellistakin energiatehokkuutta. Mutta ilman rakenteellista energiatehokkuutta, eli hyvin lämmöneristettyä vaippaa, emme pysty toteuttamaan nollaenergiataloja; rakennusten energiankulutus kasvaa yksinkertaisesti liian suureksi.

    Esko Valtaojaa siteerataksemme ” Pitää vaan uskaltaa katsoa tulevaisuuteen ja ottaa ongelmien ratkaiseminen tiedon avulla yhteiseksi asiaksi” On siis aika voittaa mielipiteet ja katsoa eteenpäin yhdessä. Vain saumattomalla yhteistyöllä teemme tulevaisuuden rakennuksista energiatehokkaita ja turvallisia – ja autamme ihmisiä ja ympäristöä voimaan paremmin!

    Henri Nieminen, Toimitusjohtaja, Finnfoam Oy
    Ilkka Pohjoismäki, Toimitusjohtaja, Kingspan Insulation Oy
    Keijo Rautiaisen, Toimitusjohtaja, Termex-Eriste Oy
    Veli Ollila, Toimitusjohtaja, ThermiSol Oy

    1. Muutama fakta ja loppuun vahva mielipidekin eristeteolllisuudelle:

      Jutussa on ei puhuta mitään siitä, että eristemäärät lisäisivät jäähdytystä vaan siinä puhuttiin ilmastonmuutoksen aiheuttamasta jäähdytystarpeen noususta. Tämän asian toi seminaarissa esiin Helsingin Energian johtaja. Eli kannattaa lukea teksti ensin, ettei tule hyökänneeksi mielikuvia vastaan.

      Vanhojen 1900-luvun alkupuolen tiilitalojen hyvästä energiataloudesta on Helsingin Energian ja professori Jarek Kurnitskin grafiikat, jotka arkkitehti Lars-Erik Mattila esitti seminaarissa. Kulutusluvut ovat vuodelta 2010, mutta tuoreemmat, julkistamattomat luvut vahvistavat asian.

      Aiheesta on tulossa myös diplomityö, jossa on käytetty Talokeskuksen lämmön- ja sähkönkulutuksen dataa yhdistettynä energiamuotokertoimiin. Se vahvistaa edelleen sitä FAKTAA, että 1900-luvun alun TIILItalot ovat huomattavasti energiataloudellisempia kuin 1960-1970-luvun talot ja vähintään samalla tasolla ellei parempiakin kuin 2000-luvun talot.

      Kyse on paksujen, lämpöä hyvin varaavien seinien ohella siitä, että vanhoissa, huonekorkeudeltaan tilavissa taloissa on pärjätty hyvin painovoimaisella ilmanvaihdolla.

      Tiiviyden merkityksestä emme ole eri mieltä, vaikka tiiviysvaatimus lisääkin samalla rakentamisen vaatimustasoa ja virheherkkyyttä. Kohta taulujen kiinnittäminenkin voi olla riski.

      Kuten totesitte Oulun rakennusvalvonta on kiinnittänyt tiiviyteen erityishuomiota. Oulu on muutenkin näissä asioissa moneen kertaan palkittu edelläkävijä. Itsekin olin juuri yhtä palkintoa myöntämässä.

      Kun energiamääräyksiä ryhdyttiin kiristämään vuonna 2008, päätti Oulu ottaa etunojaa ja vaati 20 prosentin parannusta silloiseen tasoon. Oulun rakennusvalvonta otti tavoitteen kuitenkin pikaisesti uudelleentarkasteluun, kun TTY:n professori Juha Vinhan työryhmä osoitti, että eristemäärien lisäys voi johtaa kosteusriskien kasvuun.

      ”Kun tuli tuo epäilys, niin puutuimme ohjeisiin välittömästi, jotta ei mentäisi riskialueelle. Eristeiden yltiöpäisen lisäämisen sijaan aloimme korostaa enemmän hyvää tiiveyttä ja energiaa säästäviä ikkunoita ja ulko-ovia sekä ilmanvaihtolaitteen lämmöntalteenottolaitteen tehokkuutta. Ne ainakaan eivät aiheuta lisäriskiä”, rakennusvalvonnan entinen johtaja Tapani Mäkikyrö totesi haastattelussani, joka ilmestyy ensi viikolla.

      Kuten Mäkikyrö toteaa, energiatehokkuuden ja eristemäärien nosto herkistää rakenteita kosteusvaurioille.

      Ratkaisu ei ole paluu sadan vuoden päähän, sitä ei ole kukaan ehdottanut, vaan rakentamisen laatutason nosto ja riskitason lasku nykytekniikan keinoin. Siitä tuossa jutussa ja seminaarissa professori Bombergikin puhui ja tuota työtä Juha Vinha tekee Combi-hankkeessaan.

      On alan kehityksen kannalta sääli, että osa teollisuudesta on ottanut Vinhan maalitaulukseen. Kyllä kai kaikkien rakennusalalla toimivien etu pitkällä tähtäimellä on, että riskit kartoitetaan etukäteen ja kehitetään riskittömät ratkaisut jo hyvissä ajoin ennen kuin määräykset tulevat voimaan. Jos se ei onnistu, niin sitten täytyy muuttaa määräysehdotuksia.

      Nykyinen homeongelma on riittävän paha osoitus siitä mitä tapahtuu, kun asukkaat ja oppilaat pannaan rakentamisen koekaniineiksi. Moni koulu toimi ihan hyvin, vaikkakin energiaa tuhlaten, vielä sillon kun oppilaat ajettiin välitunnilla pihalle ja tuuletus hoidettiin ikkunat avaamalla. Mutta sitten alettiin säästämään.. siis kaikessa muussa kuin terveydessä.

      Rakentavasti ratkaisukeskeinen journalisti

      Seppo Mölsä

  25. Sanoivat eristeteollisuudesta leipänsä saavat, ja ehdottomasti puolueettomat henkilöt…….

  26. Paremmuutta voi mitata monella tavalla. Tärkein mittari on tietenkin Suomen kansa eli mistä asunnoista se on valmis maksamaan kovimman hinnan. Eiran ja Kaivopuiston talot ovat ykköksiä, jos Ollilan ja Wahlroosin kartanoita ei lasketa mukaan. Eli pisteet sadan vuoden taakse tai kauemmaksikin.

    Jos mitataan talojen kauneudella, niin eipä taida olla jugendin voittanutta. Sata vuotta sitten talojen julkisivuista tehtiin kauniita käsityötunteja säästämättä. Tämäkin näkyy tuossa myyntihinnassa. Huvilakadulle ei ole köyhillä asiaa.

    Jätkäsaaren uudet talot sen sijaan eivät juuri myönteisiä tunteita herätä, vaikka ovatkin varmaan kalliita.

    Jos mitataan huonetilojen korkeudella tai tilojen väljyydellä, niin uusien asuntojen tehoneliöt jäävät kakkoseksi. YIT:n 30 neliön ”kohtuuhintainen” yksiö vastaa vain vanhan talon palvelijanhuonetta.

    Akustiikassakin vanhat ovat vahvoilla. Paksut seinät ja välipohjat pitävät naapurit sopuisina ja seinään saa vaivatta kiinnittää taulunkin pelkäämättä, että nyt hävisi kohtalokkaasti talon tiiviys.

    Sisäilman laadussakin vanhat talot ovat mainioita, kuivuus ei käy kurkkun ja tuuletus tapahtuu älykkäästi – tuuletusikkunaa ((jokohan tuo sana kohta kielletään?) avaamalla. Ehkä pisteet kuitenkin tasan, jos uudessa on oikein hyvin onnistuttu laitteiden hankinnassa eikä niiden meteli ylitä ärsytyskynnystä.

    Entä sitten homeasia? Vanhan tiilitalo on rakenteensa puolesta immuuni homeelle, mutta kyllä sitä sinnekin saa kun oikein ronskisti modernisoi ja roiskuttaa vettä seinille ja jättää kylppäreistä vesieristeet tekemättä. Mutta sama on onnistunut uusissakin taloissa sillä erotuksella, että kipsiseinässä vesi tekee aivan toisenlaista tuhoa kuin itsestään kuivuvassa tiilessä.

    Missä uudet sitten pärjäävät: tekniikan ja varustetason määrässä ainakin, mutta rahalla tuota saa vanhaankin lisättyä, ja kuten alussa totesin, vanha raha asuu vanhoissa taloissa.

    Lasitetut jättiparvekkeet ja isot ikkunat (siis ennen kuin ne kiellettiin) taitavat olla modernien talojen suurimpia vahvuuksia. Ja ehkä hissitkin, mikäli vanhan talon upeat porraskäytävät on niin vahvasti suojeltu, että hissiä ei saa rakentaa.

    Viimeisen sanan voisi antaa kiinteistönvälittäjällle: sijainti, sijainti ja sijainti. No arvaatte varmaan vastauksen. Se ei ole lähiö.

  27. Vastaus otsikon kysymykseen on bisnes. Rakentaminen on kovaa liiketoimintaa ja kaikkea sellaista pyritään kehittämään. Kehittäminen tapahtuu kahteen suuntaan, säästämällä ja keksimällä uutta, josta voi laskuttaa enemmän jollain verukkeella. Osa uutuuksista on täysin turhia ja vahingollisiakin. Bisnekseen kuuluu myös lobbaaminen, jolla saadaan viralliset määräykset vastaamaan kehitettyjä tuotteita. Saman kehityksen voi nähdä vaikkapa elintarvikkeiden tuotantoketjussa.

  28. Helsingin Sanomat on aktiivisesti jatkanut aiheen käsittelyä. Ensin tekniikan tohtori, arkkitehti Harri Hautajärvi kirjoitti siitä kolumnin ja nyt arkkitehti Juulia Mikkola pääkirjoitussivun pitkän Vieraskynä-kirjoituksen. Molempien kirjoitusten kärkenä on se, ovatko nykyiset määräykset viemässä rakentamista vikasuuntaan.

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1447406275087

    1. Kosteus ja homeongelmaisia taloja riittää korjattaviksi kaikilta vuosikymmeniltä, melko vaikea perustella, että jollain vuosikymmenellä olisivat asiat paremmin. Lisäksi vanhemmat huonosti toimineet talotkin on jo purettu ja parhaat ovat jäljellä.
      Tietysti on paljon riskirakenteita, jotka jo tiedetään, eikä niitä ehdoin tahdoin enää rakennuksiin suunnitellakaan: Valesokkelit, puulattiat eristettynä betonilattian päällä, tiili villa tiili seinät jne…
      Energian kulutuksen vähentäminen perustuu Kioton ilmastosopimukseen, eikä sinänsä ole virkamiesten keksimä. Asuminen on suuri energian kuluttaja ja varsinkin kylmässä Suomessa.
      Rakentamaan pystymään hyviä rakennuksia aivan varmasti nykyisellä tietämyksellä, eikä 1800 lukuun tarvitse enää palata. Mutu miehiä ja muita virheellisen tiedon toitottajia kun olisi hieman vähemmän, niin homma sujuisi helpommin.
      Periaatteet ovat kuitenkin varsin yksinkertaisia: Tiivis sisältä ja ulospäin harveneva, lämmöneristys pääosaltaan ulkopuolelle, tarvittaessa höyrynsulku lämpimälle puolelle jne…
      Suunnittelijoille kun vielä korostetaan, että ottavat suunnittelussa huomioon, miten rakenne pääsee mahdollisimman hyvin kuivumaan, jos se kuitenkin jostain syystä kastuu. Ei riitä että pelkästään pyritään käyttämään hyvin kosteutta kestäviä materiaaleja tai suunnitellaan rakennus laivanrakennuksen opeilla, ettei vesi missään olosuhteissa pääse sisään.

  29. Sata vuotta sitten nähtiin nälkää savuisissa, pimeissä ja pienissä tuvissa. Sitten kuoltiin keskimäärin reilu 40-kymppisinä johonkin kulkutautiin. Sen ajan sisäilman tärkeimpänä laatukriteerinä oli ehkä lämpötilan pysyminen suurimman osan aikaa plussan puolella.
    Olisi mahtava nähdä tilasto kaikkien Suomessa vuonna 1916 valmistuneiden rakennusten nyky statuksesta, moniko niistä on selvinnyt tähän päivään huipputerveellisenä asumustuotteena.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi