Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se tuppaa olemaan. Mutta kun näkymättömissä olevasta tulee näkyvä, vaikutukset voivat olla suuria. Näin kävi vastikään Espoossa, missä suuren runkovesiputken rikkoutuminen kosketti lähes 100000 ihmisen elämää vedenjakelun ongelmina.
Vesihuollosta vastaavan HSY:n mukaan putkirikon syy oli lisääntyneestä maan kuormituksesta johtuva putken painauma, joka johti putkiliitoksen vaurioon. Espoon alueen putket ovat noin 50 vuotta vanhoja, ja monella muulla paikkakunnalla putket ovat vielä vanhempia. Kun verkosto ikääntyy, riski putkirikkoihin kasvaa nykytahdilla koko ajan.
Vesilaitosyhdistyksen arvion mukaan vesihuoltoverkostojen saneerausinvestointitarve on seuraavan 20 vuoden aikana reilut 10 miljardia euroa, mikä tarkoittaa noin 480 miljoonan euron vuosittaisia investointeja. Vuosina 2016–2018 tehtyihin korjausinvestointeihin verrattuna saneeraustarve on jopa viisinkertainen.
Vesihuolto on yksi esimerkki ongelmallisesta infrastruktuuritilanteesta Suomessa. Tarpeita olisi paljon, rahaa taas ei. Koittava kevät kertoo taas karua viestiä esimerkiksi maanteiden ja katujen kunnosta. Vaihteleva talvi on ollut ankara päällysteille, ja korjattavaa kertyy kovempaa tahtia kuin niitä ehditään hoitamaan.
Samaan aikaan pitäisi rakentaa uusia väyliä eri liikennemuodoille niin taajamiin kuin taajamien välillekin. Geopoliittinen tilanne on sekin laittanut liikenneyhteydet uuteen tarkasteluun.
Kyse on paljolti siitä, mihin valtion ja kuntien rahat riittävät. Pitkään valmistellun, yli vaalikausien ulottuvan Liikenne 12 -suunnitelman piti tuoda vakautta infran korjaamiseen ja rakentamiseen, mutta ohjelman toteuttamisessa on vaikeuksia. Petteri Orpon hallitus puolestaan lupasi hallitusohjelmassaan infrainvestointeja, jotka pitäisi rahoittaa valtion omaisuutta myymällä. Toistaiseksi lupaukset ovat jääneet lähinnä lupauksiksi, eivätkä valtiontalouden lisäsäästötarpeet paljoa hyvää lupaa.
Kun tilanne on tiukka ja tukala, tarvittaisiin ainakin suunnitelmallisuutta ja priorisointia, mitä halutaan tehdä ja milloin. Yhteiskunnan hiljainen mahdollistaja, infrastruktuuri, uhkaa nykymenolla muuttua äänekkääksi ongelmaksi.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Mahdollistaja muuttuu ongelmaksi”