Miksi kartelli on petos, mutta ei rikos?

Asfalttikartelli on petos, jolla on viety kuntalaisten ja valtion eli siis meidän kaikkien rahoja. Silti kukaan ei tehnyt mitään rikollista.

Tämä ristiriita selittyy Esko Ahon hallituksen vuonna 1992 tekemällä päätöksellä poistaa tarjouskartelli rikoslaista. Perusteluna oli, että tarjouskartellista annetut rangaistukset olivat olleet niin lieviä, että ne eivät olleet toimineet riittävänä pelotteena. Siksi päädyttiin siihen, että ei rangaista sitten ollenkaan vaan luotetaan liikemiesten moraaliin.

Ei olisi kannattanut. Liike-elämässä joku voi ajatella, että kaikki se, mikä ei ole rikollista, on sallittua. Päätös sai ainakin asfalttiurakoitsijayritysten johtajat miettimään, paljonko kartellilla tienaisi suhteessa mahdollisiin kiinnijäämiskustannuksiin. Henkilökohtaista vastuuta ei enää ollut ja bonukset saisi joka tapauksessa pitää. Joku saattoi laskea senkin varaan, että on ollut jo pitkään eläkkeellä siinä vaiheessa, kun mahdolliset tuomiot tulevat.

Kun Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA kysyi vuonna 1997 yritysjohtajien moraalista, niin vastanneista 672:sta johtajasta yhdeksänkymmentä prosenttia katsoi, etteivät etiikka ja moraali ole keskeisiä arvoja yritystoiminnassa.

Kartelleja syntyi ja niitä paljastui. KWH Pipe jäi kiinni putkikartellista, Outokumpu kahdestakin kupariputkien kartellista, Kone hissikartellista, Sanitec kylpyhuonetuotteiden kartellista ja metsäyhtiöt puunmyyntikartellista.

Eniten keskustelua on herättänyt asfalttikartelli, sillä siinä liikuteltiin valtavia rahasummia ja se kohdistui Suomeen.

Se, että asfalttikartelli oli petos, on tavallisten kansalaisten ja kilpailuviranomaisten mukaan päivänselvää.

”Kartelli on vanhanaikainen ja simppeli, suorastaan alhainen liikkeenjohdon muoto. Se on todellista rosvousta. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että lainvastaiset kartelliyritykset ovat tienanneet asiakkaidensa kustannuksella aivan hirvittäviä summia rahaa”, sanoi Kilpailuviraston ylijohtaja Matti Purasjoki asfalttikartellitutkimusten alettua.

Myös oikeusoppineet ovat samaa mieltä. Helsingin yliopisto teki vuonna 2014 Kataisen hallituksen pyynnöstä selvityksen ”Kartellin kriminalisointi Suomessa”. Selvityksen mukaan tarjouskartellin perusteella tehtyä tarjousta on pidettävä yleisen kielenkäytön mukaan petollisena. Kartellin osapuolet pyrkivät peittelemään sitä, ettei kyseessä ole todellinen kilpailutilanne ja tarjouskilpailun järjestäjää erehdytetään.

”Myös hyötymistarkoitus on selvästi todettavissa. Tarjouskartellin olemassaololle tuskin on esitettävissä mitään muuta selitystä kuin taloudellisen hyödyn tavoittelu.”

Miksi asfalttikartelliin osallistujia ei sitten ole syytetty oikeudessa petoksesta? Keskusrikospoliisi harkitsi tätä vuonna 2004, mutta jätti petostutkinnan tekemättä. Päätöstä perusteltiin laillisuusperiaatteen ennakoitavuusvaatimuksella. Petoksen rangaistavuus ei olisi ollut kohtuudella ennustettavissa ottaen huomioon tarjouskartelleja koskeneen rangaistussäännöksen poistamisen kilpailunrajoituslaista vuonna 1992.

Helsingin yliopiston selvityksessä suositeltiin, että lakia muutettaisiin ja kartellista tehtäisiin taas rikos. Se olisi linjassa muissa maissa tapahtuneen kehityksen kanssa. Rangaistuksia on kiristetty ja tässä on otettu mallia Yhdysvalloista, jossa kartellista langetetaan kovien sakkojen lisäksi jopa vankilatuomioita. Pelotevaikutus on ollut huomattava, sillä esimerkiksi Outokumpu sopi rahalla Yhdysvalloista saamansa ryhmäkanteen, vaikka oli sitä mieltä, että ei ollut syyllinen.

Suomi alkaa olla sallivalla linjallaan jo poikkeus Euroopan maiden joukossa. Kartelli on Euroopassa rikos ainakin seuraavissa maissa: Englanti, Ranska, Saksa, Unkari, Belgia, Kypros, Tsekki, Tanska, Irlanti, Ranska, Hollanti, Viro, Kreikka, Latvia, Puola, Slovakia, Kroatia, Sveitsi, Romania ja Serbia.

Jos kartellista saisi rikostuomion, olisi sillä merkitystä myös harmaan ja mustan talouden torjunnan kannalta. Julkisissa hankinnoissa tarjojilta voidaan nimittäin vaatia nuhteettomuutta myös tältä osin. Työpaikkakiusaaja voidaan rikosrekisterimerkinnän vuoksi sulkea jatkossa pois kilpailusta, mutta ei vuosikaudet tilaajaa pettänyttä tarjoajaa.

Tavallisesti petoksella hankitut rahat pitää palauttaa korkojen kanssa, mutta kartelliyhtiöt saivat laskea hyödykseen kaikki ne miljoonat, joiden osalta vaateet vanhenivat. Jopa muotoseikat ovat olleet kartelliyhtiöiden tukena. Vaikka kunnat käyttivät miljoonia euroja oikeudenkäyntikuluihin, silti moni vaade pääsi vanhenemaan pitkän oikeusprosessin aikana. Turku menetti viisi miljoonaa ja Tampere kolme miljoonaa euroa, ja vaikka muutaman kunnan korvaukset nousivat, niin kartelliyhtiöiden kassaan kilahti huomattavasti enemmän kuin mitä ne menettivät.

Lakimiehiä hanke työllisti valtavasti siitä syystä, että kartelliyhtiöt vaativat, että jokainen kunta joutuu näyttämään toteen joka ikisestä urakasta kärsimänsä vahingon erikseen.

Valtiolta kartelliyhtiöt saivat aluksi torpattua 57 miljoonan euron vaateet tuomalla käräoikeuteen tiehallinnon entisiä virkamiehiä, jotka tunnustivat tienneensä kartellista ja jotka jopa osasivat kertoa kartelliin kuuluneet firmat kuten Skanskan ja Lemminkäisen.

Valtio oli kartellista tietoinen ja hyväksyi sen, päätteli käräjäoikeus samaan aikaan, kun välimiesoikeus totesi, että Ruotsin asfalttikartellin päätekijä Skanska ei tiennyt Suomen kartellista yhtään mitään, vaikka sen tytäryritys teki asfalttiyrityksistä parhaan, 30 prosentin liiketuloksen.

Hovioikeus oli sentään toista mieltä valtion astraalitietämyksen osalta, mutta valtion saamat korvaukset jäivät vain hieman isommiksi kuin sen suorat oikeudenkäyntikustannukset. Valtio jopa joutui korvaamaan muutaman asfalttiyrityksen oikeudenkäyntikuluja, mutta sen kuluja ei kukaan korvannut senttiäkään.

Rikos ei kannata, väitetään. Mutta kartelli ei olekaan rikos. Pitäisikö olla? Jopa talousnobelistimme on puhunut moraalikadon riskeistä yrityselämässä. Yritysjohtajavetoista hallitustamme tuo asia ei ole huolestuttanut, EK:ta vielä vähemmän, sillä kartellioikeudenkäyntien alettua sen johto kiirehti lausumaan, että kartellista kiinni jääminen ei ole moraalinen este toimia elinkeinoelämän ylimmällä luottamuspaikalla.

Kirjottamani Rakentamisen musta kirja kertoo lisää kartelleista, lahjonnasta ja muusta vilunkipelistä rakentamisessa.