Millainen olisi rakennusalan uusi normaali?

Rakennusalan pitkään jatkunut kova kasvu näyttäisi saavuttavan lakipisteensä tämän vuoden aikana. Siitä kertoo esimerkiksi kerrostaloasunnoille myönnettyjen rakennuslupien väheneminen kolmanneksella edellisvuodesta. Tosin samaa kasvuvauhdin hiipumista on povattu jo moneen kertaan aiemminkin tämän nousukauden aikana.

Toistaiseksi käytännön tekemisessä ei ole tapahtunut varsinaisesti mitään muutosta. Kun kesäisessä Suomessa liikkuu, koko Suomi tuntuu suurelta rakennustyömaalta. Niin paljon erilaista rakentamista on käynnissä. Tämä on mannaa kaikille rakentamisen ketjussa työskenteleville.

Ja työntekijöiden kysyntä näyttäisi jatkuvan kiivaana. Sitä kuvaa esimerkiksi tämän viikon Rakennuslehden rekrytointi-ilmoitusten määrä. Niitä on enemmän kuin koskaan yksittäisessä numerossa eli koulutetuista ammattilaisista on edelleen kysyntää ja paikoin huutava pula. Kun uutta väkeä haetaan, yritysten usko tulevaan on edelleen hyvä. Vaikka kasvuvauhti hidastuisi, taso on edelleen varsin korkealla.

Rakentamisen toimialaa kuvaa hyvin tämänkin hetken keskustelu toisaalta kovasta nykyvauhdista ja toisaalta pohdinta suhdanteen kestävyydestä ja arvailu, milloin ala kääntyy reippaaseen laskuun. Esimerkiksi mediassa on aivan arkipäiväistä povata dramaattisia heilahduksia rakentamiseen. Muista aloista tällaista kommentointia näkee harvoin.

Rakentamisen voimakkaat nousut ja laskut ovat ikään kuin alaan vääjäämättä liittyviä ominaisuuksia. Se on sinällään erikoinen ilmiö, koska rakentamisen tarve pysyy pidemmällä aikajänteellä suhteellisen ennustettavana. Esimerkiksi muuttoliikkeen vaikutukset kestävät vuosia eikä ole yllätys, että suurimmissa kaupungeissa tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja.

Kyse onkin enemmän siitä, miten päätöksenteko, suunnittelu ja hankkeiden toteutukset olisivat mahdollisimman pitkäjänteistä toimintaa. Kiinnostava kysymys on, voisiko rakennusala ja millä keinoilla edetä ”uuden normaalin” aikaan, jossa suhdannehuippujen ja -laskujen väliset erot tasoittuisivat?

Tasaisempi suhdannekierto mahdollistaisi todennäköisesti myös rakennusalan tasaisemman kehittämisen, mikä olisi eduksi niin alan toimijoille kuin laajemmin yhteiskunnalle.