RL:nkirjoitus 31.1.2014 kiinnittää (vihdoin) tärkeään asiaan huomiota. Siinä rakennusfysiikan professori Juha Vinha kommentoi sitä, miten puujulkisivut kestävät ilmastonmuutosta varsinkin merenrantakohteissa. Ettenkö ole pitkälti samaa mieltä kirjoituksen kanssa, mutta reunamerkintöihinkin löysin kohtia. Seuraavassa korostan muutamia seikkoja, jotka ovat tulleet urani aikana eteeni tai jotka näkyvät tulevaisuudessa.
Rakentaminen ja ilmastonmuutos on ajateltava vähintään 100 (200…) vuoden päähän koko ajan vuosien varrella jatkumona. Eli rakennusten suunnittelussa elinkaaren päähän. Olemassa olevan rakennuskanta (eli liki kaikki) on pohdittava ja varustettava ilmastonmuutokseen. Rakennemalleja pitää jo vihdoin saada markkinoille ja neuvontaan. Lienemme myöhässä?
Julkisivulaudan paksuus on kautta aikain määritelty liki näin: > 25 mm, mielellään 32 mm. Ilmastonmuutoksen myötä noita paksuuksia pitänee suurentaa. Se, että taannoin mekaaninen metsäteollisuus antoi käyttää paksuuksia < 20 mm, oli anteeksiantamatonta
”pärejulkisivua”. Poltetun tiilen julkisivu on ollut 130 mm. Moduulitiili (85 mm) ei oikein toiminut julkisivuissa.
Lehtikuusta ei voi käyttää kestopuun sijasta. Lehtikuusen sydänpuun käyttöä haittaa lahonkestävyyden suuri vaihtelu. Vaihtelua esiintyy sekä yksittäisten puiden välillä että jokaisen rungon sisällä. Puutavaralle ei voida tehdä lahonkestävyyslajittelua etukäteen samaan tapaan kuin esimerkiksi lujuuslajittelua tehdään.
Lämpökäsitelty puu voi olla vaihtoehto, kunhan käsittelyprosessi on OK. Käsittely heikentää lujuusominaisuuksia. Taivutuslujuus heikkenee 10 … 20 prosenttia ja halkaisulujuus heikkenee noin puoleen käsittelemättömään puuhun verrattuna. Markkinoilla on myös
huonolaatuisia tuotteita, jotka eivät täytä riittävästi lahonkestovaatimuksia. Lämpöpuu on hyvä innovaatio, mutta muistamme, että jo ihmisen esi-isät hiilsivät maahan upotettavien seipäiden päät pidentääkseen niiden lahonkestävyyttä. Lämpöpuuta pitää osata käyttää oikein ja oikeissa paikoissa.
Kirjoituksessa ei mainittu lisääntyvää ongelmaa, josta lisäkseni muutamat alan pohtijat ovat kirjoittaneet ja puhuneet. Viimeksi luin tästä Terve Talo -lehdestä. Samanlaiset säät kuin 2012 syyskesällä lisääntynevät. Silloin oli viikkoja sellainen sää, että päivisin oli 15 jopa 20 °C. Öisin oli 10 jopa 15 °C. Toinen kosteusfysiikan tekijä eli suhteellinen kosteus (RH) oli koko ajan liki 100 %. Nämä viikot vesihöyryn osapaine oli sisäänpäin. Kosteustiiviin höyrynsulun seinissä kosteus diffundoitui höyrynsulun ulkopuolen pintaan. Mitä lie seurannut? Pitäisikö
syksyn lämmössä laittaa lämmitys päälle? Ehkä lämmityskausi hoiti silloin asian…?
Ulkoseinät pitää suunnitella ongelman vastustamiseen. Se on mahdollista uudisrakentamisessa. Mutta miten vanhat seinärakenteet saadaan vastustamaan tätä lämpö-RH-ilmiötä, joka voi ajallisesti eri vuosina pidetä. Lisäksi kostean kesän helteissä ei saa käyttää ILP:ua sisätilan viilentämiseen, sillä myös silloin diffuusion virta on taloon päin.
Tämäkin voidaan ratkoa uudisrakentamisessa, mutta vanhoissa ILP :n käyttö kuumilla ja kosteilla kesähelteilläs on kiellettävä.
Kirjoituksen lopussa korostetaan (VTT:n ohje) lautojen maalauksen antamaa tiiveyttä. Niin? Alalla toimivilta kuulee: ”Liian tiivis maalikalvo estää usein kosteuden luonnollisen kulkeutumisen rakenteissa ja kerryttää kosteutta maalikalvon taakse. Tämä tulee esille esimerkiksi maalin kuplimisena ja irtoamisena alustastaan. Tiivis kalvo puun pinnalla sulkee kosteuden sisäänsä ja näin ollen edesauttaa lahoamisprosessia.”
Ensio Laaksonen
Ps. Esitin jo 25 vuota sitten YM:öön ja RIL:iin, että rakentamiseen on luotava
ilmastostrategia. Tässä on kulunut yksi sukupolvi…
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Miten puujulkisivu kestää ilmastonmuutosta?”