Menneenä syksynä erilaisissa rakennusalan tilaisuuksissa nousi esille lukuisia vastuullisuuteen liittyviä havaintoja. Ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä alalla on tapahtumassa ja mihin asioihin pitäisi reagoida.
Skolin syysseminaarissa keskusteltiin julkaisusta, jossa käsiteltiin rakennusalan johtavien yritysten esg-arvioita. Julkaisun mukaan vain kaksi suunnittelutaloa on onnistunut marginaalisesti ylittämään hyvän maineen rajan, joka jäi suurimmalta osalta toimijoista saavuttamatta. Vuorovaikutuksen ja vastuullisuuden todettiin olevan rakennusalan yleisiä heikkouksia.
Vastuullisuudesta kestävän kehityksen näkökulmasta puhuttiin kansallisessa Eurokoodi-seminaarissa. Kansainvälisten suunnittelunormien mittava päivitys tulee niin uudisrakentamisen suunnittelunormien päivityksestä kuin myös uusista normeista, kuten olemassa olevien rakennusten korjaussuunnittelun normistoista. Urakkaan sisältyy myös eurooppalaisten suunnittelunormien ja kansallisten kestävän kehityksen standardien harmonisointitehtävä.
Näiden prosessien rinnalla sovitaan myös uudistuvien työkuvioiden digitalisoinnin periaatteista. Vuosiin 2023–2027 on tiedossa kehitystyökuormitusten piikki, sillä tutkimukseen pohjautuva standardisointityö ja myös uuteen standardiympäristöön valmistautuminen edellyttävät asiantuntijoiden mittavaa työpanosta niin oppimisen kuin prosessien päivityksen osalta. Vaikka työ on meneillään, tämän kehitystyöpanoksen riittävän laajuuden arvioinnista ei juuri keskustella liiketoiminnan taikka kansallisella tasolla.
Vastuullisuuden jatkuvuudenhallinnan näkökulmaa peräänkuulutti RIL-summitin Huoltovarmuuskeskuksen esitys. Niin ikään materiaalipulan taklaamiseen keskittyvä esitys nostatti kiitettävästi esille myös älypääoman riittävyyden ja huoltovarmuuden kannalta keskeiset tekijät. Sen sijaan, että reagoitaisiin aina yllätyksenä ilmestyviin ärsykkeisiin, organisaatioiden ja ammattiyhteisöjen pitää panostaa yhteiseen skenaariotyöhön ja riittävän resurssoinnin varmistamiseen. Oppimista riittäisi niin kriisijohtamisen toimintavalmiuden parantamisen kuin laadukkaan skenaariotyön fasilitoinnin osalta.
Oppimisprosessin käynnistämistä ei kuitenkaan helpota, että alalta pitkälti puuttuvat sosioteknisen vuorovaikutuksen asiantuntijasanasto ja avoimen keskustelun kulttuuri. Rakennusten suunnittelua onkin pitkään opetettu puhtaasti teknisenä alana, missä vaihdettavan suunnittelijaresurssin merkitys prosessissa määräytyy resurssin pätevyys- ja laskutusluokkien perusteella. Virallinen pätevyys ei ole kuitenkaan riittävä laadun tae silloin, kun ympäristön paineet muodostuvat ihmisen kantokykyä suuremmiksi.
Inhimillinen erehdys onkin todellinen riski tilanteessa, jossa kiristyvien talouspaineiden ja tuottavuusvaatimusten lisäksi eteemme kasaantuvat uuden oppimisen ja siihen sopeutumisen tehtävät. Erehdyksen välttämiseksi voi olla tarpeen laajempi toimintaympäristön muutos kohti spagettimaista eli haasteisiin ketterästi sopeutuvaa työyhteisön kehitysmallia. Dialoginen kehitysprosessi, jolloin tieto riskeistä ja muutospaineista kaivetaan siiloista ja laitetaan liikkeelle ylikuormitusten ja yllätysten estämiseksi, on avainasemassa. Aito työn ilo ja ammattiylpeys syntyvät, kun tieto virtaa yhteisöissä ja tiimeissä estotta.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Muutospaineita on paljon, mutta puhutaanko riittävästi ihmisestä?”
Tämä on tärkeä puheenvuoro. Työn tekeminen aina edellyttää, että tieto siirtyy ja että osapuolet ymmärtävät mitä viestin tai tehtävän sisältö on. Tämä pätee niin rakentamisen arvoketjussa (rakenuttaja -> arkkitehti -> suunnittelija -> työmaa) kuin myös viranomaisten ja rakennusalan välillä.
Varsinkin lähitulevaisuudessa, kun kaikenlaista uutta lainsäädäntöä tulee voimaan, jossa on mukana kiertotalouden tavoitteita ja kriteereitä, on tärkeää, että oppiminen tapahtuu ajoissa. Tämä on olennaista sekä organisaation kehittämisen että oikeusturvan kannalta – rakennusalan yrityksillä pitää olla riittävän varmuutta siitä, voiko/saako jotain rakennusmateriaalia uudelleenkäyttää.
Oppimisen osalta näen positiivisenä, että on Suomessa jo monta projektia, jotka liittyvät rakentamisen kiertotalouteen. Niissä, ja varsinkin alan verkostoitumisseminaareissa, eri alan toimijat oppivat sekä mitä tarvitaan jo lähitulevaisuudessa, että miten puhutaan, jotta organisaatio kehittäisi.