Kokeile kuukausi maksutta

Onko peruskorjaaminen aina vähähiilisempää kuin uudisrakentaminen?

Tietoa kirjoittajasta Juhani Huuhtanen
Juhani Huuhtanen toimii Raksystemsillä Green Building Services -divisioonassa johtavana asiantuntijana ja on erityisesti perehtynyt hiilijalanjälkilaskentaan. Raksystems on Pohjoismaissa toimiva rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys sekä kestävän kehityksen edelläkävijä kiinteistöjen hyvinvoinnissa.
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

”Pitäisikö korjata vai purkaa?” on yleinen ja keskustelua herättänyt kysymys rakennus- ja kiinteistöalalla. Suomessa on paljon korjausvelkaista vanhaa rakennuskantaa ja uusia energiatehokkaita kiinteistöjä rakennetaan paljon ja nopeasti. Yksiselitteiseen vastaukseen on kuitenkin vaikea päästä, sillä asialla on puolensa ja puolensa.

 

Mistä rakennuksen hiilijalanjälki pääasiassa muodostuu?

Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen muodostumisessa merkittävimmät osat ovat tuotevaihe (rakennusmateriaalien raaka-aineiden hankinta, kuljetukset ja valmistus) ja käytönaikainen energiankulutus. Tuotevaiheen päästöistä merkittävimmän osan muodostavat kantavan rungon ja ulkovaipan materiaalit.

Jos peruskorjaamalla kiinteistö voidaan hyödyntää rakennuksen kantava runko sellaisenaan, onko se silloin yksiselitteisesti vähähiilisempi ratkaisu, verrattuna purkamiseen ja uudisrakentamiseen?

 

Energiatehokkuuden kehittäminen

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole. Jos peruskorjauksessa ei päästä ulkovaipan ja talotekniikan energiatehokkuuden osalta uudisrakentamisen tasolle tai lähelle, voi tämä olla avaintekijä sille, että uudisrakentaminen on vähähiilisempi vaihtoehto tuotevaiheen päästöistä huolimatta.

Vastaavasti sellainen peruskorjaaminen, jossa ulkovaippa ja talotekniset järjestelmät saatetaan uudisrakentamista vastaavalle tasolle, on huomattavan materiaali-intensiivinen, eikä välttämättä aina mahdollista. Esimerkiksi matalat kerroskorkeudet saattavat aiheuttaa ilmanvaihdon osalta rajoitteita, jotka johtavat suurempaan IV-sähkönkulutukseen.

Selvää on se, että käyttötarkoitustaan hyvin palvelevan rakennuksen peruskorjaaminen energiatehokkaammaksi on toimenpide, joka elinkaaritarkastelulla vähentää päästöjä. Samalla on paljon tilanteita, joissa peruskorjauksen sijaan onkin elinkaareltaan vähähiilisempää purkaa olemassa oleva rakennus ja rakentaa tilalle uusi, jonka hiilijalanjälkeä kannattaa optimoida sekä tuotevaiheen että energian päästöjen osalta.

 

Tilatehokkuuden vaikutus vähähiilisyyteen

Vähähiilisyyden määrittely on myös monitahoinen kysymys. Tavanomainen indikaattori on hiilijalanjälki lämmitettyä nettoalaa kohden (kgCO2e/nm2, joka on myös Ympäristöministeriön laskentamenetelmässä käytettävä tunnusluku 50 vuoden tarkastelujaksolle jaettuna). Nettoalan muutokset voivat kuitenkin heilauttaa uudisrakentamisen ja peruskorjaamisen vertailuja perusteellisesti. Jos pinta-alaperusteinen hiilijalanjälki on uudisrakentamisella suurempi, mutta tilatehokkuus merkittävästi parempi, voi saman käyttötarpeen rakennus olla kokonaisuutena vähähiilisempi kuin peruskorjattava vanha rakennus.

Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta nämä vähähiilisyysnäkökulmat ulottuvat selkeästi laajemmalle kuin vain elinkaariarvioinnissa käytettävän yhden rakennuksen taserajan sisäpuolelle. Koulujen ja päiväkotien suhteen voi olla tilanne, jossa peruskorjauksen ohella tarvitaan merkittävää laajentamista, verrattuna sopivan kokoiseksi mitoitettuun uudisrakentamiseen.

Merkittäviä kysymyksiä liittyy kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja esimerkiksi maankäytön ja liikkumisen päästöjen vähentämiseen. Pelkkä rakennustason hiilijalanjälkilaskenta ei arvota esimerkiksi keskustakohteen toimistoneliön hyödyllisyyttä verrattuna syrjäisempään sijaintiin.

 

Myös lyhyen aikavälin vaikutuksille tulee antaa painoarvoa

Elinkaariarviointi eli LCA (Life Cycle Assessment) on työkalu, joka ottaa huomioon ympäristövaikutukset pitkällä aikavälillä. Riittävän pitkä tarkastelujakso on tarpeellinen, jotta pystytään vertaamaan kertaluontoisia päästöjä, kuten tuotevaiheen ja työmaan päästöjä, vähittäin syntyviin päästöihin, kuten käytönaikaiseen energiaan.

Toisaalta 50 vuoden tarkastelujakso on ilmastonmuutoksen hillinnän aikajänteen näkökulmasta valtavan pitkä. LCA ei ole tarkastelutapa, joka kunnolla arvottaisi sitä, että välittömästi tai ensi vuonna toteutuva päästövähennys on paljon tärkeämpi kuin vuosikymmenten päästä saavutettavat hyödyt. Ilmastonmuutos on luonteeltaan akuutti kriisi, jonka ratkaisemiseksi on tärkeää saada päästöjä vähennettyä mahdollisimman nopeasti. Samalla kuitenkin tulee varmistaa, etteivät nopeat päästövähennystoimet muodostu pidemmälläkään aikavälillä huonoiksi ratkaisuiksi – tässä taas LCA ja LCC (Life Cycle Calculation) ovat tarpeellisia tarkastelutapoja.

https://raksystems.fi/

Viimeisimmät näkökulmat

Juhani Huuhtanenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/juhani-huuhtanen/