Kokeile kuukausi maksutta

Onko rakennuslain hampaattomuus johtanut huonoon laatuun?

Tietoa kirjoittajasta Ensio Laaksonen
Diplomi-insinööri, kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt rakennusfysiikan asiantuntija, joka on ollut tekemässä monia kosteusoppaita.
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Maankäyttö- ja rakennuslaki – monin muutoksin – on ollut voimassa 15 vuotta. Mitä asioita sen pohjalta on viety oikeuteen ja millaisin sanktioin? Ei ole mediassa näkynyt. Onko MRL:n lähes sanktiottomuus luonut rakennusalalle ”tilaisuus tekee varkaan” -huonolaatuisuutta? Lain hampaattomuudesta on muodostunut rakennusalalle ”saavutettu etu”?

Ennen kuin lopullisesti suunnittelee ja mitoittaa rakennusta ja sen rakenteita, pitää ensin selvittää, kuinka eri rasitussuureet – kaikki olennaiset vaatimukset – etenevät tarkoitettuun kohteeseensa tai miten niiden eteneminen estetään. Kokonaisuuden varmistaminen on pääsuunnittelijan ykköstyö. Vastuu tästä on rakennushankkeeseen ryhtyvällä sekä valmiin rakennuksen osalta sen omistajalla.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) suunnittelulle esitetään yhdeksän yksiselitteistä olennaista vaatimusta (117-pykälät). 1.1.2000 voimaantulleeseen lakiin on tehty muutoksia ja laajennuksia, viimeksi 21.12.2012. Kaikki vaatimukset on käsiteltävä parhaan mahdollisen tietotaidon pohjalta, mutta tämä ei (yleensä) riitä. Kaikkien vaatimusten pitää toimia vaadittavasti yhteensopivasti rakennuksen iän tai käyttöjakson ajan. Tämä on pääsuunnittelijan ykköstehtävä. Jokaisessa korjaus- ja muutostilanteessa tämä joukko-opillinen tarkastelu on uudistettava.

Tässä peilataan erikseen joitakin erityisosioita näistä yhdeksästä vaatimuksesta. Minkä tahansa ominaisuuden ollessa vaatimusten yhteisalueen ulkopuolella, rakennukselle tulee (ennen pitkää) vaikeuksia. On caseja, joissa lukuisa määrä vaatimuksista täytetään erinomaisesti tai hyvin, mutta yksi tai kaksi teknistä unohdusta on pilannut koko toteutuksen – vaikkapa homevaurioksi. Korjaus- ja muutosrakentamisessa tämä uhka on erittäin ilmeinen. Esimerkkejä yhteensopimattomuudesta pitää rakennusalan opettajilla olla leegio työkalupakissaan kuin myös alan käsikirjoissa.

Yhdeksän vaatimusta pala palalta:

Rakenteiden lujuus ja vakaus (1) on MRL-lain ensimmäinen olennainen vaatimus. Tein P. L. Nervin tuotannosta diplomityön. Hän oli kuuluisa italialainen arkkitehti – koulutukseltaan insinööri. Parasta, mitä häneltä opin: ”Ennen kuin lopullisesti mitoittaa rakennusta ja sen rakenteita, pitää ensin selvittää, mitä reittejä ja miten voimat siirtyvät kantavaan maaperään.” Vaativissa rakenteissa tarvitaan korkeamman matematiikan mitoitustaitoja, muuten ei juuri.

Paloturvallisuuden (2) lähtökohtainen turvallisuuspohdinta noudattaa seuraavia polkuja: Ei saa syttyä. Jos syttyy, palo ei saa levitä. Jos palo leviää, rakennus ei saa vaarallisesti sortua ennen, kuin ihmiset ehditään pelastaa ja palokunnan henkilöt kerkiävät turvaan. Vaativimmissa kohteissa pitää mitoitus suorittaa oletetun palonkehityksen – toiminnallisen mitoituksen – pohjalta. Tällöin usein vaaditaan korkeatasoista palosimulointia. Peruspalomitoitus on loogista pohdintaa ”keittokirjamitoituksin”.

Terveellisyys (3) koskettaa meitä kaikkia. Olemmeko jotain unohtaneet entisestä osaamisesta? Mitä muutoksia olemme tehneet ilman riskianalyysiä? Vaihdammeko ilmaa väärin? Tuommeko liian testaamattomia materiaaleja taloihimme? Nykyinen homeongelmaisuus ja siihen liittyvä keskustelu on tässä laajuudessa vasta sukupolven mittaista. Samana aikana olemme muuttaneet rajusti ja muuttuvasti rakentamistapojamme. Teemme aina vaan laajoja homeongelmien nollatulosprojekteja. Nekin homeen lopputulemasta, ei juurikaan sen synnyn estämisestä. Keille näillä tarpeettomia luonnonlakien selityksiä tehdään? Eivätkö nykyiset yli 100 laajaa raporttia riitä? Johtopäätöksille löytyvät tiedot, muttei taitoja. Aivan kuin ei olisi halujakaan?

Pykälät käyttöturvallisuudesta (4) ja esteettömyydestä (5) on MRL:iin selkeän järkevästi kirjoitettu. Jos rakennusalalla olisi ollut todellista kilpailua, näiden pykälien ihmislähtöiset asiat olisivat hoituneet ilman lainsäädäntöäkin. On muistettava, että esteettömyyskysymyksissä vaatimuksena kosteuden esto menee esteettömyyden edelle. Esteettömyyttä on suunniteltava kosteuden estämisen ehdoin. Päinvastaisista esimerkeistä on koettu homeena.

Meluntorjunta ja ääniolosuhteet (6). Muissa kuin erikoisrakennuksissa tämän pykälän vaateet on helppo täyttää muutamien perussääntöjen pohjalta. Alalta löytyy hyviä perusoppaita aiheen perusteet opiskelleille. Huonolla suunnittelulla voidaan ääniolosuhteet pilata täysin. Rakentamisvaiheessa tämä ”äänitärvääminen” on helppoa. Myös talonpidon puolella saadaan helposti ääniolosuhteisiin heikennyksiä.

Energiatehokkuus (7). Syksyn 1973 energiakriisistä alkanut energiansäästö jäi torsoksi sinänsä sekä monine rakennusfysikaalisine virheineen. Kohta taas halpa öljy sumensi viranomaisten tarkkaavaisuuden vuosikymmeniksi. Viime vuodet on oltu säännösten muutosmylläkässä ilman tottumisia edellisiin muutoksiin. Tässä eivät pysy taitavimmatkaan alan toimijat mukana saati käytännön työn tekijät. Seuraa virhealttiutta ja piilovirheitä. Laajoja ja monimutkaisia laskelmia paljon tärkeämpää on asennemuokkaus energiatehokkuuteen pyrkimiseen.

Lämmitysjärjestelmän arviointi (8) on aivan oikeanoloinen lakivaatimus, mutta sehän pitää pystyä arvioimaan teknisesti, taloudellisesti ja ekologisesti 50, 100, 200 vuoden päähän muutosvaikutuksineen. Lisäksi mukana myös politiikka. Jopa ekologiset näkemykset voivat muuttua. Voiko suunnittelijan saada vastuuseen myöhemmin väärästä arvioinnista? Onhan lämmitysjärjestelmien kammottavan vääriä arviointeja ollut jo lukuisia 1960-luvulta. Esimerkiksi puulämmitys on hylätty ja otettu uudelleen käyttöön!

Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje (9) on tullut rakennuksille kovin myöhään. Se on hyvä työkalu olennaisten vaatimusten toteuttamiseen. Sen suurin ongelma on vähäkäyttöisyys. Suuri ongelma on monen ohjeen laajuus. Ammattitaitoa on tehdä huoltokirjasta kaksisivuinen. Tausta-aineistoa voi olla paljon. Noin kymmenellä huoltokirjan otsikolla pärjää. Otsikon alle pari lausetta, ei enempää. Jokaisen huoltokirjan kohdan pitää olla yhteensopivina muiden kohtien kanssa.

Kokonaisuus (1…9) on suunnittelussa tärkeintä. Minkään olennaisen vaatimuksen käsittely ei saa rikkoa kokonaisuutta. Tärkeämpää asiaa ei ole rakennesuunnittelussa. Esimerkiksi ilman kosteutta ei synny hometta. Enempää homeesta ei tarvitse tietää, kunhan noudattaa kosteuden hallinnan nollatoleranssia kuivaketjuin. Tämä terveellisyysasia erikseen on usein jäänyt tarkistamatta jo suunnitteluvaiheessa, tai se on pilattu rakentamisvaiheessa, tai käytön aikana on tehty virheitä jopa jatkumona.

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Onko rakennuslain hampaattomuus johtanut huonoon laatuun?”

  1. Kollegalle onnittelut hyvin tehdystä yhteenvedosta.

    Voin rakennusvaurioita ja sortumia ja niiden syitä paljon selvitelleenä kertoa, että aika moni muukin on uuden lain tultua käyttöön noin vuodesta 2001 lähtien ihmetellyt tuota samaa lain hampaattomuutta. On jopa sanottu, että laista saisi rakentamisen osuuden korvata lyhennetyllä erillisellä lailla, jolla viitataan rakentamismääräyksiin, ja jättää siihen vain maankäyttöön liittyvän osuuden, mikä faktisesti on se osa, mitä pienten kuntien viranomaiset joidenkin eristystä koskevien määräysten lisäksi yleisesti valvovat (isoissa on homma hoidettu eri tavalla).

    Viime vuosikymmenellä samanlainen turhien määräysten ja lakien byrokratia iski Eurokoodeihin, jotka on Suomessa väkisin väännetty kansallisesti määrättävien parametrien (NA) avulla vastaamaan mm. ikivanhoja suomalaisia käytäntöjä, vaikka juuri ne ovat se kansainvälisen kaupan este, mitä yhteisillä eurooppalaisilla suunnitteluohjeilla on pyritty edistämään!

  2. Vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia sanoo:

    Pääsuunnittelija on kuin pukki kaalimaan vartijana. Pääsuunnnittelija on lähes poikkeuksetta arkkitehti, joka puolustaa itse suunnittelemiensa himmeleiden toimivuutta. Mitä monumentaalisempi ja monimuotoisempi luomus, sitä enemmän rakennusvirheitä.

    Kun puhutaan suunnittelukilpailuista, niin muilla suunnittelijoila on usein laskentaoletuksena, että kohteessa käytetään tavanomaisia tyyppiratkaisuja. Varsinkin jos pääsuunnittelija pääsee toteuttamaan itseään, ollaan kaukana hyviksi havaituista ja toimiviksi todetuista rakenteista ja ratkaisuista.

    Kilpailuasetelma pakottaa tarjoamaan minimipanoksilla suunnittelemista, muuten jää kokonaan ilman töitä. Rakenne- ja erikoissuunittelijoiden näkemykset eivät valitettavasti paina, jos pääsuunnittelijan luomus tai kaavamääräykset edellyttävät poikkeuksellisia materiaaleja, katto- tai muita detaljeja.

    Rakennuslaki voidaan toki kirjoittaa vaikka 1000 sivuiseksi, mutta rakentamista koskevia normeja on jo nyt niin valtavasti, ettei tästä maasta löydy yhtäkään pääsuunnittelijaa, joka tuntisi kaiken aiheeseen liittyvän materiaalin perinpohjaisesti.

    Olennaista olisi kehittää idioottivarmoja rakenne- ja suunnitteluratkaisuja, eikä yrittää koko ajan keksimällä keksiä uusia ideoita ja näin luoda uusia ongelmia. Määräyksiä ja normeja voidaan muuttaa, mutta fysiikan peruslakeja ei. Veden, ilman ja lämmön perusominaisuuksia ei voi muuttaa sopimalla.

    Jos kaavoituksesta, rakennuslupaviranomaiselta, suunnittelusta tai rakennuttamisesta puuttuu järki, niin ongelmia syntyy vääjäämättä. Hyväkään rakennusurakoitsija ei voi kompensoida em. järjen puutetta.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Ensio Laaksonenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/ensio-laaksonen/