Rakennesuunnittelijalla on työkalut luoda kestäviä toimintatapoja

Tietoa kirjoittajasta Ismo Tawast
Rakennetekniikan toimialajohtaja, Sweco
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Eipäs–juupas-kinastelu ilmastonmuutoksesta on kestänyt vuosikymmeniä. Viime aikoina on alleviivattu riittävän paksulla kynällä, että kehityskulku on väistämätön – muutos on käynnissä, ja se on pelottavankin nopea. Ilmastonmuutos muuttaa meitä, rakennusalaa, asiakkaitamme ja asiakkaidemme asiakkaita. Tarvitsemme kestäviä toimintatapoja. Suurin potentiaali piilee juuri nyt korkean asiantuntijuuden ja digitaalisten työkalujen osaamisen yhdistämisessä.

Rakennesuunnittelijan näkökulmasta on tärkeää, että suunnitteluryhmä ja tilaaja tutkivat yhdessä rakenteiden ominaisuudet jo projektin varhaisessa vaiheessa. Kun rakennustyöt alkavat, mahdollisuus vaikuttaa rakennevalintoihin käytännössä päättyy. Kun tätä harrastetaan tiukoissa ja limitetyissä toteutusmuodoissa, syntyy ongelmia ja huonoja ratkaisuja. Suunnittelijan, etenkään rakennesuunnittelijan, merkitystä varhaisissa valinnoissa ei aina ymmärretä. On myönnettävä, ettemme ammattikuntana aina osaa ottaa riittävän suurta roolia, jolloin hiilikädenjälkemme uhkaa jäädä vaatimattomaksi.

Tuomalla varhaisessa vaiheessa esiin vaihtoehtoisia ratkaisuja tuotamme aitoa ja mitattavaa arvoa asiakkaidemme hankkeisiin. Laskemillamme betonikuutioilla, terästonneilla ja puumoteilla on suora kytkös myös kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Optimoinnin lisäksi hyvin olennaisia ovat materiaalivalinnat. Rakennesuunnittelijan tulee valita oikeat materiaalit oikeaan paikkaan niin, että rakenne kestää tarkastelut pitkällä aikavälillä. Eri materiaaleilla on rakenteissa oma paikkansa. Materiaaliteollisuuden välisestä vastakkainasettelusta toivoisikin siirryttävän jo eteenpäin, tutkimaan ja kehittämään ratkaisuja yhä enemmän ja paremmassa vuorovaikutuksessa eri materiaalivalmistajien kesken.

Digitaaliset suunnittelutyökalut ja tekoälysovellukset tuovat ihmisen avuksi laskentatehoa ja havainnointikykyä, joilla voidaan optimoida rakennejärjestelmiä sekä visualisoida olosuhteita valmistuksessa, asennuksessa ja käytön aikana ja projektin osia kaikissa elinkaaren vaiheissa. Hankkeen digitaalinen kaksonen auttaa visualisoimaan erilaisten valintojen vaikutusta purkamisen ja rakentamisen eri vaiheissa. Kun rakentaja näkee käytännössä, kuinka seinäelementti kootaan tai asennetaan turvallisesti, säästyy materiaalihävikkiä ja aikaa ja vältetään riskejä tuotantoketjun eri osissa. Tästä on useita erinomaisia esimerkkejä muun muassa valmistavasta teollisuudesta.

Rakennusalalla loppuun kulutettu sanonta kuuluu, että asiat tehdään niin kuin tehtiin ennenkin. On selvää, että seuraavien 30 vuoden aikana asiat tehdään täysin eri tavalla kuin nyt.

Rakennusalalle tarvitaan uudenlaista asennetta ja uutta osaamista. Olisi hyvä, että alalta löytyisi näkemyksellisyyttä ja kyvykkyyttä, joiden avulla suoritustaso ei jäisi jälleen vain viranomaisvaatimusten tasolle. Kestävä ja vastuullinen toiminta tarjoaa ennen pitkää rakentajille enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Ei riitä, että kehitämme palveluja, ratkaisuja tai vaatimustasoa vain suunnittelun näkökulmasta, vaan meidän on tuotava kestäviä ratkaisuja aktiivisesti tarjolle ja perusteltava niiden etuja asiakkaillemme. Suurikaan suunnitteluorganisaatio tai edes suunnitteluala yhdessä ei voi päättää koko alan kehityksen suuntaa, vaan alan on kyettävä kehittämään toimintaansa yhdessä ja läpi koko ketjun.

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Rakennesuunnittelijalla on työkalut luoda kestäviä toimintatapoja”

  1. Jos saa kehua, tässä oli paljon hyvää, etäämmältä katsovaa analysointia, käsillä olevasta tilanteesta. Otan tekstistä lainauksen, mielestäni sen tärkeimmästä asiasta.

    ”Materiaaliteollisuuden välisestä vastakkainasettelusta toivoisikin siirryttävän jo eteenpäin, tutkimaan ja kehittämään ratkaisuja yhä enemmän ja paremmassa vuorovaikutuksessa eri materiaalivalmistajien kesken.”
    Tämä on juuri se ongelma lobbaamisen ja myyntikulttuurin kautta tuotantoon ajattelussa. Tämä on ehkä myös vaikeimpia asioita muuttaa alalla. Niin kuin sanottu, välineitä, tutkimustietoa, kehitystyötä kyllä löytyy, mutta asioita edistetään väärällä tavalla tulevan kiinteistövarallisuuden näkökulmasta. Puurakentaminen on aivan erinomainen esimerkki tästä, markkinoille esitellään täysin puuhastelu tuotteita ja sillä varjolla pelastetaan maailmaa. Esille tuodaan myös mitä merkillisempiä tutkimustuloksia siitä, miten puutalo lähes mitättömillä päästöillään pelastaa maailman. Asiat joita näissä vertailuissa huomioidaan ovat rajalliset, melko kapea-alaiset, jotta tulos saadaan optimoitua haluttuun asentoon. Tämän kaltaisissa asioissa olisi myös syytä olla rehellinen kiinteistöomaisuuden tulevaisuutta ajateltaessa.

    Yksi asia mitä hehkutetaan on digitalisaatio ja korkea asiantuntijuus. Asioita ei tarvitse tehdä niin kuin aina ennenkin, mutta onhan meidän tunnustettava, että alan painopiste on siirtynyt joltain osin väärällä tavalla ammattitaidosta sinne korkeaan asiantuntijuuteen tai täysin osaamattomaan ja tarpeettomaan johtajuuteen, liian moni haluaa juoda kahvia pikkutakki päällä. Asian voi esittää myös ”jos työnjohtajalla ei riitä kompetenssi asiantuntijan tehtäviin, ei asiantuntijalla riitä kompetenssi työnjohtajan tehtäviin ja johtajalla, liian usein, ei riitä kompetenssi mihinkään ammatilliseen toimintaan alalla”.

    Yhtä kaikki, ala tarvitsee juuri Ismon kirjoituksen kaltaista ajattelua.

  2. Jep. Olen sitä mieltä, että pääsuunnittelijan tehtävät tulisi siirtää arkkitehdiltä kokonaan pois. Oman kokemuksen mukaan hankkeissa olisi tarvetta erilliselle pääsuunnittelijalle tai sitten rakennesuunnittelijalle, joka toimii pääsuunnittelijana.

    1. Ei huono ajatus. Jos saa vielä lisätä ajatukseesi, siirtäisin kosteudenhallintakoordinaattorin tehtävät kokeneiden rakennesuunnittelijoiden tehtäväksi. Toki voi olla hankalaa saada niitä työmaalle katsastamaan tilannetta ja hankalaa saada työvoima riittämään. Toinen vaihtoehto, unohtaa koko kosteudenhallintakoordinaattorin tehtävä.

  3. Rakennusmateriaalien välillä en näe sen kummempaa vastakkainasettelua kuin millään muullakaan kilpailulla markkinalla. Skismaa aiheuttaa lähinnä se, että valtiovalta pyrkii ajamaan yhtä materiaalia muiden edelle jokseenkin tuulesta temmatuilla perusteilla, samoin kuin edistämällä erilaista tuotteen ”pakkokäyttöön” johtavaa kehitystä, kun poliittisesti tavoiteltua muutosta ei saada tapahtumaan markkinaehtoisesti.

    Valtiovallan toitottamia ”myyntiargumentteja” on vaihettu vuosien varrella työllisyydestä vientiin, sisäilman laatuun ja hiilijalanjälkeen. Kun nämä ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet joko paikkansa pitämättömiksi tai hyvin vähämerkityksisiksi, on keksitty yhä mielikuvituksellisempia argumentteja. Uusin näyttää olevan rakennuksen muodostuva hiilivarasto, jossa tämä yksi tuote on ylivoimainen. Tässä jätetään kuitenkin huomiotta se, että hiilivaraston aikaan saamiseksi joudutaan purkamaan moninkertainen määrä hiilivarastoa jostain muualta, siis metsästä.

  4. ”…jolloin hiilikädenjälkemme uhkaa jäädä vaatimattomaksi”.
    Tuossa juttu lässähti. Yhtälailla voisi suoraan vaatia poliittista rakentamista. Ei siitäkään hyvää seuraa.
    Jos halutaan tehdä oikein ja hyvin, silloin ei poliitikalla ole osaa eikä arpaa.

Jätä kommentti