Rakennusalan kestävyyssiirtymä haastaa myös opetusta

Tietoisuus kestävyydestä ja kiertotaloudesta on kasvanut niin työelämässä olevien kuin opiskelijoiden keskuudessa. Vaikka rakennusalalla on etsitty aktiivisesti ratkaisuja kestävyyshaasteisiin, asettaa se haasteen opetukselle: miten ja mitä kestävyysteemojen osalta pitäisi opettaa, kun käytäntökin hakee vielä toimintatapojaan?

RILin Kiertotalous-teemaryhmä järjesti maaliskuussa 2025 Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella työpajan, jossa korkeakoulujen opiskelijat ja opettajat pohtivat tätä dilemmaa. Työpajan yksi keskeisimmistä huomioista oli, että kestävyyteen liittyvän käsitteistön pitäisi tulla tutuksi jo opinnoissa, jotta opiskelijat osaisivat sanoittaa tavoitteitaan, tarpeitaan ja osaamistaan tulevaisuudessa.

Työpajan osallistujat kokivat tärkeäksi, että opetus tarjoaisi valmiudet suuruusluokka-ajatteluun ja auttaisi muodostamaan kokonaiskuvaa kestävyysratkaisujen laajasta kirjosta. He painottivat ymmärrystä, kuinka erilaiset toimenpiteet suhteutuvat toisiinsa erityisesti eurot vastaan päästöt -näkökulmasta.

Opetuksesta pitäisi saada tietoa, jonka avulla toimenpiteitä ja resurssien käyttöä voisi optimoida sekä kustannusten että ympäristövaikutusten näkökulmasta. Myös konkreettiset luvut − ja laskentaan liittyvät harjoitteet − auttaisivat ymmärtämään toimenpiteiden vaikutuksia sekä syy-seuraussuhteita.

Työpajalaiset toivoivat lisäksi, että kestävyysteemoja voitaisiin integroida osaksi jo olemassa olevia kursseja. Tämä voisi onnistua esimerkiksi nostamalla kestävyys ja kiertotalous -teema yhdeksi näkökulmaksi tai osioksi harjoitustöihin nykyisten erillisten kiertotalouskurssien sijaan.

Monella kurssilla kiertotalouteen ja kestävyyteen liittyvät teemat ovat taustalla, mutta eivät korostetusti esillä. Kestävyysteemojen lisääminen harjoitustöihin auttaisi opiskelijoita sisäistämään kiertotalouden ja kestävyyden periaatteita ja soveltamaan niitä käytännössä ja tulevaisuuden työelämässä.

Opetusta haastavat rajalliset resurssit ja käytännön realiteetit, mikä voi aiheuttaa tiedon siiloutumista ja vaikuttaa tiedon välittymiseen opetushenkilöstölle ja opiskelijoille. Rajallisten resurssien myötä tiedon välittyminen tutkimuksesta opetukseen on usein yksittäisten henkilöiden varassa.

Ja vaikka uusi tieto siirtyisikin mutkattomasti opetus- ja tutkimushenkilöstön välillä, ei kaikki mahdu mukaan. Eli kun opetukseen tuodaan jotain uutta, jotain joudutaan jättämään pois. Tämä vaatii tasapainottelua uuden ja vanhan tiedon välillä. Onkin tärkeää pohtia, mitkä aiheet ovat kriittisiä tulevaisuudessa, ja painottaa opetuksessa niitä. Samalla ei voida kuitenkaan unohtaa laadukasta perusopetusta, jonka päälle voidaan rakentaa syvällisempää ymmärrystä.

Opetuksella on merkittävä rooli opiskelijoiden valmiuksien kehittämisessä kestävyyden ja kiertotalouden osaamisessa. Opetuksen pitäisi antaa opiskelijalle valmiudet omaksua, ymmärtää ja sanoittaa työtehtäviä sekä toimenpiteitä kestävyyden ja kiertotalouden osalta työelämässä.

Jatkuvasti kehittyvä toimintaympäristö tuo kuitenkin oman haasteensa, jolloin olennaista on tarkastella, miten opetus pysyy aallonharjalla optimoiden rajalliset resurssinsa. Varsin maltillisilla toimenpiteillä, kuten harjoitustöillä tai sanaston käyttämisellä, olisi potentiaalia kestävyysteemojen opetuksen edistämisessä. Samalla muuttuva toimintaympäristö haastaa myös opettajat osaamisen jatkuvaan päivittämiseen.

Niukkojen resurssien osalta on lisäksi avattava keskustelua siitä, kuinka paljon korkeakouluopetuksen sisältöjä on jätettävä työuran aikana toivottavasti toteutuvan jatkuvan oppimisen varaan.