Rakennuslehden järjestämän Vuoden Työmaa -kilpailun voitti joulukuussa Lielahti−Kokemäki-ratahanke. Kyseessä on tiettävästi Euroopan ensimmäinen allianssimallilla toteutettava julkinen hankinta. Australiassa malli on hyvin suosittu.
Allianssimallissa sopimuksella vahvistetaan tilaajan, suunnittelutiimin ja urakoitsijoiden yhteinen tahtotila tehdä töitä kokonaisvaltaisesti ja projektin parhaaksi muistaen myös käyttöaika. Ryhmä myös jakaa projektin aikana saavutetut hyödyt ja kärsityt tappiot erityisellä kompensaatiomallilla. Ryhmän yksittäisten toimijoiden tulos riippuu koko allianssin saavuttamasta tuloksesta, kotiinpäinvedosta ei hyödy kukaan.
Perinteisiin rakennusprojekteihin osallistuneille voi olla vaikeata ymmärtää, miten huikean eron ”share the gains, share the pains” -klausuuli tuo projektin ilmapiiriin ja innovatiivisuuteen.
Yhdysvalloissa rakentamisessa on käytössä allianssia paljon muistuttava Integrated Form of Agreement -sopimusmalli. Olen saanut viimeiset pari vuotta tehdä töitä Ifoa-sairaalaprojektissa, jossa Skanska USA on pääurakoitsija. Malli kehitettiin 2000-luvun alkupuolella, kun sairaanhoitopalveluja tarjoava Sutter Health tuskastui sairaalahankkeittensa kalleuteen, tehottomuuteen ja vastakkainasetteluun.
Ifoa-sopimuksen kehitysvaiheessa siihen lisättiin lista lean-rakentamisen työkaluista ja periaatteista, joita projektin toimijat sitoutuvat käyttämään tehokkuuden parantamiseksi. Tämä lienee suurin ero allianssimalliin verrattuna. Lean tuli tutuksi suurelle yleisölle Japanin autoteollisuudesta, ja sen eri muodot on omaksuttu lähes kaikilla teollisuudenaloilla. Amerikkalaiseen rakentamiseen lean ei löytänyt kunnolla tietään, ennen kuin Sutter alkoi sitä sopimuksella toteuttajilta vaatia.
Sutterin kokemukset yhteistyön lisäämisen, riskien jakamisen ja lean-työkalujen käyttämisen vaikutuksista projektin onnistumiseen ovat 22 Ifoa-hankkeessa vakuuttavat. Myös muut tilaajat ovat innostuneet mallista ja toteuttaneet toiset parikymmentä hanketta.
Rakennuttajat kertovat suunnitteluvaiheessa Ifoa-hankkeiden tavoitehinnaksi asetettavan 15 prosenttia alle markkinahinnan. Tiukasta tavoitteesta huolimatta Sutterin hankkeet ovat toteutuneet keskimäärin 3,3 prosenttia alle budjetin! Yksikään projekteista ei ole myöhästynyt, eikä laatua ole jouduttu uhraamaan kustannuksien laskemiseksi.
Myös rakentajille Ifoa-hankkeet ovat hyvää liiketoimintaa. Malli on käytännössä riskitön, sillä sopimuksessa tilaaja sitoutuu korvaamaan kaikki projektin työkustannukset. Rakentajat riskeeraavat hankkeessa ainoastaan voitto-osuutensa. Mikäli projektikustannukset karkaavat yli sovitun rajan, ei palkkioita makseta. Sutterin hankkeissa näin ei ole vielä kertaakaan käynyt.
Suomessa Lielahti−Kokemäki-hankkeen tilaaja Liikennevirasto on tehnyt kunnioitettavaa työtä tuomalla allianssimallia suomalaiseen rakennusteollisuuteen.
Lean ja toimiminen osana allianssia vaativat kykyä adaptoitua uudenlaiseen ajatteluun ja toimintaan.
Rakentamisessa puhaltavat nyt uudet tuulet. Nähtäväksi jää, ketkä urakoitsijoista osaavat hyödyntää tämän mahdollisuuden parhaiten.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Sopupeli kannattaa”