Espoon Tapiolan suojellun uimahallin monipolvinen korjaushistoria sai taas uuden käänteen viime viikolla, kun kaupunki ja SRV purkivat peruskorjaushankkeen sopimuksen. Kymmenen kuukauden kehitysvaiheen aikana ei löydetty yhteistä näkemystä korjauksen hinnasta. Kaupungin tavoitebudjetti oli 42–46 miljoonaa euroa.
Hankkeen vaativuudesta ja riskeistä kertoo se, että peruskorjauksen ensimmäisellä tarjouskierroksella viime vuonna kaupunki ei saanut yhtään tarjousta ja tilaaja joutui helpottamaan referenssivaatimuksia uimahallirakentamisen osalta. Toisella kierroksella tarjouksia tuli neljä ja SRV valikoitui tekijäksi. Tuolloin yhtiö arvioi, että kehitysvaihe kestää puolisen vuotta, mutta lopulta aikaa meni melkein tuplasti.
Pitkä aika kertoo, että ratkaisua haettiin tosimielellä, mutta lopullista läpimurtoa ei löytynyt. Lopputulokseen vaikuttivat kustannuskehitys ja rakennusalan epävarma tilanne. Riskejä vältetään, mikä on varmasti viisautta juuri tällä hetkellä. Samana päivänä uimahallipäätöksen kanssa SRV kertoi satojen miljoonien eurojen toimistotornihankkeen lykkääntymisestä niin ikään Espoossa, Keilaniemessä.
Tapiolan uimahalli on Aarne Ervin suunnittelema, ja se on valmistunut vuonna 1965. Vuonna 2005 uimahallia laajennettiin ja korjattiin, mutta se johti jälleen uusiin korjauksiin ja lopulta hallin sulkemiseen. Nyt halli on ollut kiinni kuutisen vuotta.
SRV:n vetäydyttyä Espoo aikoo jatkaa suunnittelua urakkalaskentaan ja kilpailuttaa hankkeen alustavasti perinteisellä urakkamuodolla todennäköisesti ensi keväänä. Korjausaste on melkoinen, sillä uimahalli tehdään suurelta osin uudelleen. Rakennusta jäytää alkalikiviainesreaktio, ja siksi rakenteita täytyy purkaa laajasti ja rakentaa uudelleen.
Espoo on jo aiemmin todennut, että uuden uimahallin rakentaminen tulisi halvemmaksi kuin Tapiolan uimahallin korjaaminen. Kun vajaan 60 vuoden uimahallihistorian kaikki rakentamiset ja korjaukset lasketaan yhteen, loppusummalla olisi rakentanut useammankin hallin. Nyt lopputuloksena on tyhjänä seisova rakennus.
Toivoa sopii, että Espoo löytää sopivan ja rohkean urakoitsijan korjaukseen. Samalla olisi kuitenkin ylipäätään hyvä keskustella, kuinka pitkään arvokkaita ja suojeltuja rakennuksia pitää yrittää korjata – ja kenen rahoilla. Vastaus ei ole helppo.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Suomen kaunein ja kallein uimahalli?”
Se että tarjouksia ei ensimmäisellä kierroksella saatu johtuu kylläkin yliampuvista referenssivaatimuksista joita ei läpäissyt yksikään rakennusyritys. Kyse ei siis ollut urakoitsijoiden haluttomuudesta tarjota, kuten 2. kierroskin osoittaa, vaan se oli rakennuttajan moka. Puhuttakoon asioista oikeilla nimillä.
Tässä projektissa ilmenee koko Espoon kaupungin tilaajatoiminnan järkyttävä osaamattomuus.
Sotkua sotkujen jälkeen, valtuustossa istuskelee henkilöitä, joiden luulisi tietävän edes abc- tasolla
projektitoiminnan perusteet. Ovatko he asettaneet toiminnan päällikkö-/ johtajahenkilöt vastuukysymysten eteen? , tuskin? Perusasia on, että eri toimintalohkojen( ? ) johtajat ovat kykenemättömiä toimimaan.
Itse olen ihmetellyt sitä, ettei tätä arvokasta uimahallirakennusta otetaa johonkin muuhun käyttöön. Vierailin vuosi pari sitten Sveitsissä rakennushistoriallisesti arvokkaassa (mutta luultavimmin hyvin vaikeasti korjattavassa) uimahallissa, joka palveli nykyään lasten ja nuorten kulttuuri- ja liikuntakeskuksena. Samaa ideaa voisi soveltaa Tapiolassa, otetaan vanha halli johonkin muuhun käyttöön ja rakennetaan uusi uimahalli muualle ja näin saataisiin ratkottua molemmat ongelmat: säilytetään suojeltu vanha rakennus ja tapiolalaisille ehjä ja käyttökuntoinen uimahalli.