Rakentamismääräyskokoelman osa A2 päivittäminen on kuin hyvä valtionhallinnon pyörittämä farssi, jonka huipennus oli 17.2.2011 Ympäristöministeriön alan toimijoille järjestämä tuolloin lausunnolle tuodun A2 ehdotuksen esittelytilaisuus.
Ministeriön esittelevä virkamies, raotti yleisölle, meille läsnä oleville rakennusalan toimijoille, vain hieman piilossa pidettävän salaisuuden verhoa. Estradilla esitettiin tarkoin valittuja otantoja uudeksi A2 -sisällöksi. Esitettyjen tekstien mukaisesti oli varsin uskottavaa esittelijän kertoma, että A2 -ehdotus mukailee pääosin A2 -työryhmän 16.3.2009 tekemää ja yksimielisesti hyväksymää esitystä. Ainoastaan vieressäni istuneen Safa-arkkitehtien edustajan muutama hiljainen kommenttinsa minulle herätti ristiriitaisia ajatuksia esitetyn suhteen.
Noiden kommenttien tausta avautui välittömästi kun muutamaa tuntia myöhemmin avasin päätteelle saamani A2 -ehdotuksen kokonaisuudessaan. Kommentit olivat suoraa lainausta A2 -teksteistä!
Työryhmän 2009 tekemä ehdotus ei ollut mieluista arkkitehdeille. Nyt lausunnolla oleva A2 on sitä varmasti.
Lähes kymmenen vuotta alan liitot ovat aktiivisesti pyrkineet saamaan selkeyttä jo alkujaan varsin tulkinnalliseen A2 -sisältöön. Vuonna 2009 työryhmän tekemä esitys joka selkeytti A2:ta, oli tarkoitettu ministeriön esityksen pohjaksi. Kuitenkin nyt lausunnolla olevan A2:n mukaan tulkinnanvaraisuus lisääntyisi.
Safa-arkkitehteja suunnittelijoina suosiva lainsäädäntö vaarantaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella hankkeitaan toteuttavien rakennuttajien oikeusturvan, erityisesti maatila- ja pientalorakentamisessa.
Esimerkiksi mikäli jopa elementtirakenteisen omakotitalon pääsuunnittelijaksi tulee löytää arkkitehti kun mestari tai insinööri, joka muutoin toimii jo hankkeen vastaavana työnjohtajana, ei kelpaa, niin nostaneehan se rakentamisen kustannuksia?
Alan lähes kolmestakymmenestätuhannesta toimijasta vain joka kymmenes on arkkitehti, joista heistäkin suurin osa toimii pääkaupunkiseudulla. Valtakunnallisesti levittäytyneistä yli 25.000:sta alan toimijasta valtaosalla on joko rakennusmestarin, -insinöörin koulutus.
Maaseudun hankkeisiin ei ole olemassa, eikä nykyisin koulutusjärjestelmin tulla saamaan, riittävästi toimijoita jotka täyttäisivät lausunnolla olevan A2 -esityksen pätevyyskriteerit.
Hämmästyttävää myös on, että A2 -ehdotuksessa ei ole rakennussuunnittelijapätevyyksiä arvioivissa taulukoissa lainkaan mainittu Rakennusmestari -AMK tutkinnon eikä Rakennusinsinööri tutkinnon suorittaneita. Ammattikorkeakoulujen suuresta itsenäisyydestä opetussuunnitelmia laatiessaan, sekä osin vapaaehtoisista ainevalinnoista riippuen valmistuneilla toki on keskenäänkin eroa saamansa suunnittelukoulutuksen määrässä. Yleisesti kuitenkaan ei heitä voida rajata pois edellä mainituista taulukoista, vaan se ratkaistakoon vasta todellisen saamansa opetussisällön perusteella.
A2 -ehdotuksen tekijöillä on ilmeisesti myös vaikeuksia ymmärtää Maankäyttö- ja Rakennuslain mukaisesti hankkeisiin nimettävän pääsuunnittelijan roolia. A2:ssa on edelleen rinnastus erityissuunnitelijoiden pätevyyksiin, vaikka pääsuunnittelija ei tehtävässään suunnittele mitään. Kokenut rakennustuotannon osaaja on varmasti laissa kirjatun mukaisesti pätevä koordinoimaan ja ohjeistamaan hankkeen suunnittelua, koulutustaustastaan riippumatta.
Ehdotuksessa on otettu kantaa myös ja talotekniikka- sekä korjausrakentamissuunnittelun pätevyyksiin. Tämä on erittäin hyvä asia. Nimenomaan tältä osin onkin valitettavaa, että tällä kertaa ministeriön tapa hoitaa lainsäädäntöprosessiaan on saanut lausunnon antajat ärsyyntymään ja vahvasti vastustamaan esitystään, jolloin hyviin uusiin asioihin ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota!
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Suunnittelijoiden pätevyysvaatimuksista muodostui farssi”