Tuntuu oudolta, kun investointihankkeen tilaaja valitsee tietoisesti mahdollisimman vähän suunnittelua mahdollisimman lyhyessä ajassa ennen investoinnin toteuttamista. Tai kun päätetään ostaa kaksi kertaa tarvittava määrä investointia, koska normi sanoo niin. Molemmat esimerkit ovat kuitenkin julkisten hankintojen todellisuutta. On aika etsiä fiksumpia tapoja toimia.
Ensimmäinen esimerkki viittaa julkisiin hankintamenettelyihin, joissa hinnan paino on suunnitteluhankinnoissa muodostunut määrääväksi ja suunnitteluaikataulut on usein puristettu epärealistisiksi. Se ohjaa tarjoamaan mahdollisimman vähän suunnittelua mahdollisimman halvoilla ja kokemattomilla tekijöillä ja valitsemaan ensimmäisen toteuttamiskelpoisen ratkaisun.
Eihän tämä ole kenenkään etu – suunnittelussa tehdään virheitä, suunnitteluratkaisut ovat keskinkertaisia, investoinnin toteutuskustannukset karkaavat käsistä ja ylläpito tulee kalliiksi. Vertailun vuoksi: yksityinen investoija ei toimi näin, vaan tavoittelee kokonaistaloudellisesti parasta ratkaisua ja etsii hankkeeseensa osaavimman tiimin.
Toisessa esimerkissä taas on unohdettu selvittää käyttäjien todelliset tarpeet. Ei riitä että tehdään asiat oikein – pitää tehdä vain oikeita asioita. Yksityinen yritys investoi tarpeen mukaan. Nopeasti muuttuvassa maailmassamme ja talouden haasteissa myös julkiset investoinnit tulee mitoittaa joustavasti käyttäjien todellisten, näköpiirissä olevien tarpeiden mukaisesti eikä kymmenien vuosien päästä ehkä toteutuvaan tarpeeseen. Vai ostaisitko sinä nyt toisen pesukoneen siltä varalta, että mahdolliset lapsenlapsesi tulevat ehkä teille pesemään pyykkinsä 25 vuoden päästä?
Mitä pitää muuttaa? Suunnittelijan pitää saada – ja tietysti myös ansaita – takaisin paikkansa tilaajan kumppanina ja arvostettuna asiantuntijana julkisissa hankkeissa. Tähän auttavat uudenlaiset toimintatavat, joita on tarkoitus ryhtyä kehittämään Skol-yritysten ja suuren julkisen tilaajan Liikenneviraston kesken. Neuvottelumenettelyn käyttäminen suunnittelijavalinnoissa, uudet johtamismallit hanketoteutukseen, laatupainotuksen korostaminen, laatu- ja hintapisteytyksen kehittäminen ja täysi läpinäkyvyys laatu- ja hinta-arvioinneissa, allianssimalli, ranskalainen urakka, ideakilpailut…
Keinoja on olemassa ja uusia keksitään, mutta ennen kaikkea ne pitää saada käytäntöön julkisissa hankintayksiköissä. Se on haaste.
Suunnitteluprosessia pitää painottaa alkuvaiheeseen ja ottaa käyttäjät nykyistä voimakkaammin mukaan. Tarvitaan paljon enemmän vuorovaikutusta kaikkien osapuolten kesken, näin varmistetaan todellisten tarpeiden ja ongelmien tunnistaminen ja hyödynnetään kaikki osaaminen. Kun ratkaisuvaihtoehtoja ideoidaan monipuolisesti, löydetään parhaiten soveltuvat toimenpiteet.
Suunnittelulle on myös varattava realistinen aika, hyvä suunnitelma ei synny hutaisemalla. Panostaminen kannattaa, koska hyvä suunnittelu maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti parempina ja todennäköisimmin halvempina toteutusratkaisuina sekä pienempinä elinkaarikustannuksina. Tässä pelissä kaikki voittavat.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Suunnittelun pelisäännöt uusiksi”