Tarvitaanko urakkasopimuksiin sakkoa vai porkkanaa?

Tietoa kirjoittajasta Eeva Lindholm
Lakiasiainjohtaja, GRK
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Sakko voidaan vähentää urakoitsijalle maksettavista maksueristä, eikä sen määrääminen edellytä, että Tilaajalle olisi aiheutunut vahinkoa”. Eräässä lukemassani urakkasopimuksessa yhteensä 28 ehtoa keskittyi erinäisiin urakoitsijan sakkoihin, rangaistuksiin tai edunmenetyksiin, kun taas 21 ehtoa käytettiin toteutuksesta sopimiseen. Sopimuksessa painotettiin siis enemmän sakottamista kuin suorittamista.

Samaan aikaan viereisessä huoneessa allianssin työpaja ideoi kuuluvalla innokkuudella suunnitelmapiirustuksien parissa. He ponnistelevat toteuttaakseen parhaan mahdollisen hankkeen yhdessä. Kukaan ei mieti, montako sakkoa pitäisi sisällyttää tarjoushintaan, jotta pysytään kuivilla, tai kannattaako tarjota ollenkaan.

Perinteisesti sopimus on käsitetty yhteistoiminnan mahdollistavana välineenä. Sopimuksella vahvistetaan osapuolten yhteinen tahto, joka saattaa olla esimerkiksi seuraavanlainen: urakoitsija rakentaa tilaajan toivomuksen mukaisen rakennelman korvausta vastaan. Sopimuksessa tulisi pukea yhteinen tahto sanoiksi, määritelmiksi ja ennustuksiksi: minkälainen rakennus, minkälainen korvaus, ja mitä teemme, jos jotakin odottamatonta tapahtuu.

Urakkasopimuksen kohteena pitäisi siis olla tuleva rakennus tai hanke. Sopimuksia tarkasteltaessa usein näyttää kuitenkin siltä, että kohteena on rakentamisen sijaan urakoitsijan ”poikkeama, laiminlyönti, puute, virhe tai muu vastaava häiriö”. Sopimuksesta on jopa vaikea löytää tietoa siitä, minkälaisesta hankkeesta on kyse. Sen sijaan on selvää, että sakkoa on maksettava.

Sakkoja pannaan myös aktiivisesti täytäntöön. Eräs kuulemani tapaus koski sopimusta, jonka tarkoituksena oli pitää ajotie hyvässä kunnossa ja turvallisena. Tähän kuuluivat muun muassa niittotyöt tien pientareella. Niittotyöaikana pientareella olleet rikkaruohot käytiin mittaamassa viivoittimella, ja sakot rapsahtivat muutaman millin poikkeamasta sopimuksessa asetetusta 250 millimetrin kasvillisuuden pituusrajoituksesta. Jäin pohtimaan, oliko sopimusehdon tarkoitus ajotien turvallisuus vai helpot sakot.

Kun suoritus ei täysin vastaa sovittua, on tarpeen arvioida niin sanottua toleranssirajaa. Tällöin kyse on oikeudellisesti siitä, voidaanko sopimus katsoa oikein täytetyksi, vaikka suoritus hieman poikkeaisikin sopimuksessa kuvatusta velvoitteesta. Jos toleranssirajaa ei olisi lainkaan, mikä tahansa vähäinenkin poikkeama tarkoittaisi sopimusrikkomusta. Absoluuttinen virheettömyys on varsinkin urakkasopimuksissa mahdoton toteuttaa, ja toleranssirajan tarkoitus olisikin välttää teeskenneltyjä virheisiin perustuvia vaatimuksia.

Sopimussakot voivat sinänsä olla käyttökelpoisia, kun ne muistuttavat hankkeen toteuttamisen kannalta kaikkein tärkeimmistä asioista, kuten aikataulusta, turvallisuudesta tai laadusta, ja ne rajataan koskemaan vakavimpia puutteita. Tällöin sakot liittyvät suoraan sopimuksen tarkoitukseen ja päämäärään, rakennushankkeen onnistumiseen.

Joissakin sopimuksissa elementtejä on otettu uudemmista urakkamuodoista tarjoamalla urakoitsijalle bonuksia onnistumisissa ja hyödyllisissä innovaatioissa. Porkkana toimii usein paremmin kuin keppi. Kokeneen urakoitsijan henkilöstön ammattitaito, aito innostus hankkeestaan ja ahkeruus on todella vaikuttavaa ja ansaitsisi tulla huomioon otetuksi jo sopimusneuvotteluissa.

Mitä jos sakkopykälien viilaamisen sijaan keskusteltaisiin yhteisestä tavoitteesta ja sitä mahdollisesti kohtaavista riskeistä ja mahdollisuuksista? Yhteispelillä luodaan vakaa perusta niin sopimussuhteelle kuin konkreettiselle rakennushankkeellekin.

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Tarvitaanko urakkasopimuksiin sakkoa vai porkkanaa?”

  1. Täysin samaa mieltä. Nykyisestä vallitsevasta (ja siihen kannustavasta) vastakkainasetteluun johtavasta toimintatavasta olisi korkea aika päästä yhteistoiminnalliseen, kaikkien osapuolien tavoitteena olevaan, sopimuksen kohteen, parhaaseen mahdolliseen toteutuksen lopputulokseen.

  2. Tässäkin todellinen ongelma ei ole urakkasopimukset vaan se, että tilaaja ei nykyään johda omaa työmaataan millään tasolla. Jos ulkoistat kaiken yhteensovittamisen ja johtamisen muille, niin saat vain käsittämätöntä silppua ja joudut näihin sopimusteknisiin ongelmiin.

    Suomessa on tyypillisen jääräpäisesti lähdetty ratkaisemaan tätä sotkua kiinnittämällä sopimussakkoja hankkeisiin ja näin salakavalasti asettanut piilovaatimuksia urakoitsijoille koko työmaan johtamisesta ja yhteensovittamisesta, kun juuri se yhteensovittaminen kuuluu aina hanketta johtavalla taholle.

    Eli jälleen kerran yritetään ratkaista lillukanvarsia kun pitäisi katsoa isompaa kuvaa.

  3. Ehkä korkeintaan 20 % urakoitsijoista on sellaisia, joiden kanssa voi yrittää rimanalituksista sopia, etteivät ne muodostu katastrofaalisiksi, Sopimuksen purkamistapauksia varten vakuudet ovat taas parasta antia, mitä näiden kanssa on odotettavissa.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi